Yhteistyössä Risenta
Kun ilmoitin perheelleni, että alkupalaksi olisi sitten vuohenjuusto- ja appenzellertäytteisiä mämmipalloja, shampanjaa ja simaa A katsoi minua vähän kyydistä pudonneen näköisenä ja kysyi:"oletko sä ihan järjissäsi?!". V ei sanonut mitään, mutta naamasta sen näki, ettei mämmi, yksi V:n harvoista ruokainhokeista uusissa vaatteissaan herättänyt suurempaa tykytystä ensikuulemalta.
Mutta tässäpä olikin juusto haudattuna yön yli juurtuneessa mämmissä, eikä se sellainen olekaan enää yhtään sama asia, eihän? :)
No oikeasti V:llä alkaa vähitellen olla jo jonkinlainen luotto meikäläisen kykyyn saada mämmistäkin syötävää - vaikka ei hän sitä ymmärrä, että muuten kaikin puolin täyspäiseltä vaikuttava vaimo pitää siitä mustasta massasta.
Tällä kertaa en kuitenkaan ollut itse syyllinen kotoisan metaanireaktorin käynnistyssauvojen hankinnasta vaan asialla oli armas äitini pääsiäisen aikaan kun he porttaantuivat pohjanmaalta tänne etelän kirkolle. Pashojen ja muiden herkkujen keskellä mämmit kuitenkin autuaasti unohtuivat enkä minä yksin saanut syötyä kuin ehkä neljänneksen toisesta rasiasta. Ja nyt kun sitä mämmiä on ja on tämä hävikistä herkuksi - haastekin niin täytyhän nämä ropeet tietysti kunnialla hoitaa hyötykäyttöön.
Idea mämmin muuttamisesta leiväksi ei suinkaan ollut omani. Merituuli oli tarjoillut meille noin vuosi sitten mämmigrissineitä, eli leipätikkuja, joissa pohja oli tehty mämmiin. Ne olivat ihan erinomaisia ja jollei minulla olisi ollut aikomuksena paistaa munkkeja, olisin varmaan tehnyt noita tikkuja vappusnacksiksi. Mutta koska se friteerausöljy nyt tulisi käyttöön niin tuumasin, että teen vaan jonkun summanmutikassa sinnepäin leipätaikinan mämmipohjaan ja pyöräytän puolesta taikinasta jotain friteerattua ja toisesta puolesta ihan vaan leivän.
Ja näin tapahtui. Osittain ajoituksellisista syistä (lue: vain kaltaiseni sekopää jättää sekä taikinan teon että leipomisen vappupäivälle kun on flunssainen vaavi hameenhelmassa) mutta osittain myös maun takia tein taikinan valmiiksi jo edellisenä iltana ja kiikutin sen jääkaappiin tekeytymään ja kohoamaan kylmässä yön yli. Ja kyllä kannatti. Erityisesti vuohenjuustopallero oli ihan napakymppi ja appenzellerpallokin oli hyvää - se olisi vaan huutanut kaverikseen vaikka palasen paahdettua pancettaa tai serranosiivun. Pelkällä juustolla se oli vähän tylsä - mutta tein ne ensin ja vuohenjuustopalloihin siirtyessäni olin jo keksinyt että juuston lisäksi palloon voisi piilottaa muutakin :) Ja koska olin juuri saanut Risennalta tuotepaketin, bongasin paahdetut kurpitsansiemenet. Suolaiset, paahtuneet kurpitsansiemenet olivat vuohenjuuston ja hieman makeahkon mämmileivän kanssa niin pistämätön yhdistelmä, että helposti siinä tietysti jää toiselle sijalle herkku jos toinenkin.Vielä kun koko komeus kruunattiin viinilehden omena-sellerihillolla niin vot.
Ja kaiken juustopallojen maistelun ja päiväsaunan yms yms keskellä unohdin (unohdin!) toisen puolen takinaa siihen leivinpöydälle ;) Ja se oli kohonnut siinä reilun tunnin aikana niin koreaksi leiväksi, jotten hennonnut enää uudelleenleipoa sitä mitenkään vaan siirsin sen sellaisenaan uuniin ja paistoin kypsäksi. Siitä tuli ihan unelmasamettista, kosteahkoa ja hyvänmakuista limppua. Sekin on jo syöty.
Tarkkoja jauhomääriä en valitettavasti voi antaa, mutta laitoin ruisjauhoa ehkä 2-3 dl ja hiivaleipävehnäjauhoa loput; sen verran että taikina alkoi ahkeralla vaivaamisella vähän irrota kulhosta. Mutta tämä nyt tällaisena vinkkinä että jos ette ole kokeilleet ja vielä jonkun jääkaapissa mämmirove seilaa niin haistakaa ja maistakaa sitä mämmiä. Jos siinä ei ole hometta tai pahaa makua niin tula tullallaa, tee leiväks vaan, saat lämmintä leipää jos onnistaa. :)
Mämmileipätaikina (2 leipää tai pari tusinaa juustopalloja ja yksi leipä - ohje summittainen)
n. 3/4 rovetta mämmiä
3 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 rkl fenkolinsiemeniä murskattuna
2-3 dl ruisjauhoa
hiivaleipävehnäjauhoa (sopivasti, jotta taikina jää vielä pehmeäksi mutta sen saa vaivattua hieman kulhosta irtoavaksi. Ehkä 6-7 dl?)
Sekoita vesi ja mämmi tasaiseksi. Lisää seokseen suola, fenkoli ja kuivahiiva. Sekoita ja lisää ruiskjauho. Lisää sitten hiivaleipäjauhoa kunnes taikina on vaivautuvaa, mutta kuitenkin vielä pehmeää. Leipätaikinan kuuluukin tarttua ensin käsiin, mutta vaivatessa se alkaa irrota vähän kädestä ja kulhosta. Kun näin käy, jauhota taikinan pinta ja jätä taikina kylmään kohoamaan yön yli tai useammaksi tunniksi.
Seuravana päivänä leivotaan. Voit tehdä taikinasta joko kaksi leipää tai palloja ja leivän. Pallojen sisään voit laittaa juustojämiä jääkaapista. Juuston kanssa pallon sisään kannattaa leittaa myös erilaisia siemeniä ja vaikka yrttejä.
Pallot uppopaistetaan ainakin 180 asteisessa öljyssä - lämpöä saa olla enemmänkin jotta leivonnaiset eivät ime itseensä niin paljon öljyä. Sopivan kuumuuden minä ainakin tyykkään kokeilla pudottamalla nokareen taikinaa öljyyn ja lämpö on sopiva jos palanen alkaa heti kihistä kovasti ja nousee pintaan paistumaan. :)
Joten anna pallojen nousta. Kun pallot ovat nousseet ja kevyt sormenpään painallus vielä nousee ylös, pallot ovat valmiina piitä paistoon. Niitä paistetaan kunnes vöri on kauniin tummanruskea. Nauti heti ja halutessa tarjoile lisänä juustoon sopivaa hilloa. :)
Limppu taas leivotaan siten, että unohdetaan taikina pöydälle puoleksitoista tuntia ja kuumennetaan uuni 200 asteeseen. Sitten limppu laitetaan uuniin ja paistetaan n. 45 min. Sitten kopistellaan pohjaa, todennäköisesti todetaan että se ei ole vielä ja lasketaan lämpöä 180 asteeseen ja annetaan paistua vielä puolisen tuntia. Leipä on kypsä kun pohjakopisee kumeasti ja leipä on vähän keventynyt.
3 kommenttia:
Menen ihan mykäksi tämän kekseliäisyyden edessä, mutta pakko tunnustaa, että siinähän on perusmaut ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti.
Jonna: mämmistä tulee hyvä pohja limpulle. Oli todella suussasulavan samettista. Vielä olisi toinen rove, mitähän siitä keksisi? :)
hauskat nuo fritatut pallot!
Lähetä kommentti