Ja kun nyt satuttiin olemaan kaupungissa lähdimme sitten sunnuntaina V:n serkun kanssa porukalla Habitareen. Otin muutamia kuvia iloksenne habitaren tarjonnasta, joten pienenä välipalana Habitare 2010 minun linssini kautta. Muutama muukin kuva jäi mukaan mm. hauskoista seinämateriaaleista ja takoista, mutta tässä katsausta lähinnä keittiön suuntaan.
Tänä vuonna lamppuja oli paljon ja niitä ISOJAKIN lamppuja, joita edellisellä kerralla kaipasin... Kaksi vuotta sitten keittiön remontoineena nuuskin tietysti innokkaasti mitä keittiörintamalla on uutta siihen verrattuna: jostain 80-luvun alusta tutut paneelityyppiset kuvioinnit ovat tulossa keittiökaappien oviin... Samanlaista kuviota tuijotin koko lapsuuteni katon pahvipaneeleista... Nyt sävynä on vain harmaa kelopuu.
Paneelikuvio on erehdyttävästi samannäköinen kuin lapsuuteni vinttikammarissa... 
Puuta oli tarjolla rustiikkisessa muodossa... Toinen silmiin pistävä juttu olivat värit. Paljon väriä; vaaleisiin oviin oli yhdistetty kirkkaanvärisiä jääkaappeja, valoelementtejä kuten välitilaan laitettu oranssi värillinen valo, mikroja joissa oli violetti säätöpaneeli... Kaikenlaista.
JA noista ovista olisin tykännyt itsekin aikoinaan, mutta lopulta niitä ei ollut sen toimittajan mallistossa, jolta keittiö ostettiin. 
Gorenjeja oranssina, pinkkinä ja keväänvihreänä... Sama toistui myös keittiötavaroissa; vai mitäs sanotte vaikka näistä kananmunien säkkituoleista ja pikkuisesta suklaafonduepadasta?
Ja jokaiselle kultahampaalle oli sävyyn sopivia keittiöitä; mustaa ja kultaa, kullanvärisiä altaita, suuria, mustia nahkasohvia korkeilla selkänojilla ja kuppimaisilla istuimilla tietysti somistettuna kulta-hopea-pronssityynyillä...
Viva las vegas! Puuttui vain, että joku olisi istunut siemailemassa konjakkia mustalla nahkasohvalla valtavan kokoisesta konjakkisnifferistä - niin '80 se oli.
Siitä keittiöstä joka oli tehty tuohon henkeen ja sohvaryhmästä en tullut ottaneeksi kuvia, koska... No ne olivat aika bling :)
Mutta jotain metallinhohtoista löysin, mikä oli ihan hauskaa. Mm. nämä iloisen keittiön sirottimet ja eräs lamppu, josta ei tullut kovin hyvää kuvaa; se oli kuitenkin kuin kiiltäviä rantakiviä roikkumassa katosta.
Valo suuntautui kattoa kohden. Ja V:n kauhistukseksi kristallikruunujakin oli paljon. Todella paljon. ;)
Muutenkin oli tarjolla koriste-esineitä ja taidetta joka toi mieleen 80-luvun... jollain tavalla.
Ja osattiin sille 80-luvulle nauraakin - muistelkaapa vanhempienne sorvattuja pöydänjalkoja - joku oli ilotellut vähän muotokielellä :)
Ja sitten taas kohta löydettiin jotain ihan muuta...
Rakas joulupukki, näitä sai myös Ooooikein leveinä... :) ...löysin kaikkea hauskaa, mistä voisi ehkä kirjoittaa joulupukille...
Niinkuin Franken liedet, indoor gardenin yrttipuutarhat ja miksei vaikka uusi espressokone...
Design - kahvia tyylitietoisille valmiista espressonapeista... vaikka taidan kuitenkin mieluunnin haluta sellaisen joka jauhaa itse ihan pavuista.
Tästä tuli mieleen se keramiikka, johon aina sorrutaan etelänmatkoilla. Eräs mies esitteli lautasta johon hankaamalla voi raastaa juustoa, inkivääriä, suklaata ja kaikenlaista muutakin. Jännä kapistus, mutta ehkä kuitenkin toistaiseksi olen tyytyväinen omaan microplaneeni... ;)
Yksi yksinkertaisimpia mutta mielenkiintoisia ja näytäviä yksityiskohtia näyttelyssä oli lasiseinäinen tiskari, jota ihmettelin aika tovin. Aika hurjaa, niin kauan kun olennoita tiskareita käyttänyt, en koskaan ole tullut miettineeksi miltä siellä sisällä näyttää?
Behold, tiskikone!Ja sitten löysin jotain, mitä pääsin jo käytännössä kokeilemaankin viikonloppuna - hassu uudenmallinen kakkulapio, jolla on mahdotonta ottaa kovin pientä palaa kakkua! Pala nimittäin leikkaantuu silmukan väliin, ja puristamalla lapiota, kakkupala tulee nätisti lautaselle... Viikonloppuna ei tosin haitannut, että kakkupala oli ISO, kun kakku oli NIIN hyvää ja minä olin ahne. Mutta tämä kakkulapio ei ole linjojaan tarkkailevan valinta ;)
Täydellinen standardikokoisten kakkupalojen ottamiseen. 
Merellinen bonk sai meidät tietysti hetkeksi pysähtymään. Niin. Kyllä. Vain pysähtymään.
Ja taidettakin Habitaresta löytyi. Purkkapalloa puhaltavat kasvot ehkä sopivat ruokablogiinkin esiteltäväksi - eikös?
Tämä purkkapallo ei mene rikki koskettaessa. En tosin koskenut.Ja kun palasimme näyttelyalueen hulinaan... Tampereella vaikuttavan Iloisen keittiön osastolla oli paljon iloisenvärisiä kauhoja, muffinssivuokia ja muuta jännää - esimerkiksi piparimuotti, jolla saa aikaan kahden palan palapelin.
Samaa palapeliteemaa astioissa löytyi myös turkulaisesta pikkuputiikista joka esitteli tarjoiluastioitaan - nekin sopivat yhteen toisiinsa kuin palapeli.
Ullakolta taas löytyi kilpailijoita le creusetin pannulapuille jonka saa suoraan pannun kahvaan. Lisäksi oli hassuja hattuja kattilankansille, joilla kuumankin kannen saa näppärästi tartuttavaksi!
Ja jokainen keittiöhän tarvitsee siivoustarvikkeita, eikös? Saippuoille oli tarjolla Soap Factoryn ihania alusia. En vaan osannut päättää, kumpi olisi ihanampi - yksinkertainen alunen vai koristeellinen kukka?
Ja rätit ovat tänä vuonna pop. Jotenkin se vaan saa hymyilemään kun tarttuu siihen hassuun rättiin. ja niitä oli tarjolla joka makuun ja mielialaan.
Löysin räteistä myös oman suosikkini...
... ja kun koko kierros oli käyty läpi, tämä oli aika lailla se, miltä minusta tuntui. :)
Vaikka jollain lailla tuli sellainen olo, että edellisellä kerralla minulla oli vieläkin enemmän nähtävää ja koettavaa, hauskaa oli ja paljon tuli nähtyä! ja onistuin välttämään kaikki lankeamisetkin, kun pidin vaan kiinni kamerasta ja ikuistin kaikki ihanuudet hyllyjen sijaan muistikortille.
22 kommenttia:
Kananmunan säkkituoli O_O
Sillä lailla.
Hanna: no mua kanssa hihitytti ;) Virallinen nimi oli kai kananmunatyyny tai jotain - kai se korvaa munakupin. Mutta silti! ;)
Mua nauratti kanssa tuo munan säkkituoli, hah! Mutta, onko se helposti puhdistettava? mietin vaan näitä kotona olevia löysän keltuaisen valuttajia...
Muutenhan mä olen vallan trendikäs, keittiössä kuivaa juurikin 'tuo rätti väsynyt', äiti toi mulle kesällä vinon pinon noita hauskoja tiskirättejä. kestävät muuten 60° konepesun muutamaankin kertaan ja ovat biojätteeseen kelpaavia elinkaarensa lopuksi.
Ullakon hattumalliset pikku patalaput tulevat pareittain, ne sujautetaan esim. le Creusetin padan kuumiin korviin, Keittiöelämää on myynyt niitä jo muutaman vuoden, sieltähän mä kaiken ostan, hih!
Meille muutti myös tuo samainen kakunleikkaajan muovinen versio Kuopion asuntomessuilta. :)
uskon että merelliset saivat teidät pysähtymään...ostitteko jotain?
Krisu: samaa mietin, ne olivat sellista liukasta kangasta ja varmaan pyyhimällä lähtee suurimmat mutta ajan myötä varmaan kyllä likaantuvat...
Mekin olemme saaneet lahjaksi pari noita rättejä ja joo, ovat kestäviä ja ihania :) Tykkään.
Jotenkin tuntui, että valikoima oli tänä vuonna jotenkin pirstaleisempi - ei ollut sellaisia suuria linjoja niin helposti nähtävissä. Vähän sieltä ja täältä. Paljon oli sellaistakin kamaa jota en ikinä haluaisi kodissani nähdä. Mm. 80-lukuhenkisiä kangassohvia printtikuosilla. Oh boy.
Merituuli, ei ostettu, hinnat oli niin suolaisia. Jotainhan V on tilannut suoraa Lontoosta - postikuluineenkin ehkä kolmasosalla siitä hinnasta mitä tuolla pyydettiin... Mutta oli kiva kun näki vähän luonnossa millaisia nuo tavarat on.
Joo ei, ei retroa eikä 80-luvun printtejä meillekään.
Muistatteko mikä tuo yrttihässäkkä oli nimeltään/kenen valmistama? Näyttää kiinnostavalta!
Krisu: olimme sitä mieltä että on ylipäätään edesvastuutonta myydä niitä tammenlehväkuvioituja printtisohvia kuluttajille. Jos joku vaikka ostaa semmoisen! ;)
Elina joo, linkki jäi tekstistä pois, indoor garden tekee noita, tommonen pieni oli n. 90 ja risat euroa ja semmosen isomman vähittäishintaa ne ei osanneet vamrmaksi sanoa. Vähän hintava, mutta siis noi oli niin söpöjä, että menevät sisustuselementtinäkin.
Indoorin sivuilla ei vielä ollut hintatietoja kummastakaan koosta - kuvasta päätellen ovat paljon kauniimpia kuin Zengrow. Hinta lienee aika kova kummallakin, mutta jos toimii, niin sehän vie pitemmän päälle plussan puolelle - ehkä? Joku ratkaisu tuoreyrttikauden järkevälle pidentämiselle pitäisi löytyä..
TiV: minäkin kysyn näytteelleasettajalta että toimiiko se oikeasti? No hän vakuutti että toimii ja esitteli mahtavia basilikan lehtiä - muutamassa päivässä oli puska kuulemma kasvattanut kaksi paria isoja lehtiä.
Olivat kauniimpia minusta ainakin - ja siihen pidempään malliin mahtui kunnon rivi noita yrttejä. Toistaiseksi sitä sai vissiin vaan valkoisena. Tuo punainen oli mun mieleen :)
Satuitkohan huomaamaan mistä muualta noita saippualautasia saa ostettua kun en messuille pääse??
Teija, jokin saippuakauppa se oli, en valitettavasti nyt muista mikä. Voin tarkistaa kyllä kotona jos se liikkeen nimi löytyisi messulehtisestä. :)
Kiitos! Se olisi kiva. Jos löytyy joku nettiosoite tilaamiseen..? Olen etsinyt moisia jo jonkin tovin :)
Ihana kuvakavalkadi messuilta! Tuo yrttipuutarha olis munkin mieleen.
Ja arvaas mitä,se mies joka siinä raastelee sillä jutulla,on mun velipoikani,heti tunnistin vaikka näkyy vaan puoli kroppaa;D
Teija: se firma oli Soap factory, löysin esitteestä:)
Yaelian ;) Hoho, aika hauska juttu! On mulla kasvokuvakin, mutta tuossa tuo raastinkuttu näkyi paremmin! Kovin oli veljesi vakuuttava esiintymisessään;)
Ja varmaan huomasi mut kun heiluin järkkärin kassa siinä eturivissä ;)
SuurKiitos :)
Teija: eipä kestä, onneksi niitä saippuafirmoja oli vain yksi ;)
Pelkistetyn ja modernin sisustuksen ystävänä olen alkanut lämmetä ajatukselle isosta kristallikruunusta puisen ruokapöydän päällä. Yhdeää tutulla on sellainen. Olen alkanut vieroksua valkoisia koteja ja kaivata tilalle lämpöä ja kodikkuutta.
Katriina; juuri V:n serkun kanssa puhuttiin (V:n kauhuksi) antiikkikristallikruunuista. Ne ovat paljon parempi sijoitus kuin nämä modernit. Lähtöhinta ja toisaalta yllättäen myös jälleenmyyntiarvo on ihan toisenlainen kuin viimeisimmässä uudessa ja ne ovat aivan ihastuttavia osa.
Mutta vaikkei kristallikruunua olekaan, meidän kotiamme ei voi sanoa kliiniseksi ;D Ollaan sitten vinksallaan johonkin muuhun suuntaan... ;)
ai hassut rätit on vihdoin päässyt messuille asti.. monta vuotta sitte ne oli hittituote joka pikku desing kaupassa.
en oikeen tajua tota kakkulapiohässäkkää, eikö sillä helposti littaa kakun jos yrittää vaan painaa läpi? tai kakkua on vähän jäljellä tai siinä on marsipaani. vai onko siinä joku ihme kikka. tavallisella veitselläkin hyvän kakkupalan irti saanti on välillä niin hankalaa.
aleksi: Tämän vuoden habitare oli minusta vähän keräilyerät, ehkä firmat olivat säästäneet ja jättäneet messut väliin.
Kokeilin tuollaista, mutta metallista kakkulapiota ihan käytännössä yksissä juhlissa. Kyllä sillä pehmeästä kermakakusta palan sai, eikä leikkaaminen ollut silleen hankalaa. Mutten minä sillä mitään leipomotyyppisiä annospaloja kellekään leikkaisi. Kyllä minä ainakin sain sillä tuhrattua kakkupalan reunoista ainakin pursotukset. :)
Terve! Tulee kysymys vuosien taakse mutta sattuisitko muistamaan mikä firma noita merellisiä lamppuja möi?
Ystävällisin terveisin
Mikko
Lähetä kommentti