Maximilian J. Riedelin opissa eli tyttöjen päivä!

Meillä oli Mimmun kanssa tänään (oikeasti tällä kertaa) tyttöjen päivä ja ilo osallistua kutsuttuina Decanterin järjestämään Maximilian Riedelin luotsaamaan viinitastingiin. Tasting pidettiin Savoy - hotellissa ja meille kerrottiin viinin dekantoimisen vaikutuksesta viinin makuun ja siitä, miten lasivalinta voi muuttaa vahvojen viinojen olemusta merkittävässä määrin. Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan tastingista ja rohkaista teitä kaivamaan kaapeistanne muutaman erimuotoisen lasin ja vaikka ihan kokeilemaan, miten yllättävän paljon esimerkiksi konjakki muuttaa makuaan - lasista riippuen.

Olin odottanut, että tasting olisi Savoyn aulassa messujen tapaan hajaantunut tilaisuus, jossa vaellellaan pöydän äärestä toiseen, mutta ei. Meidät johdatettiinkin luentosaliin, jossa jokaiselle osallistujalle oli katettu valmiiksi 2 viinilasia sekä 4 viinille suunniteltua lasia ja maistiaisjuomat. Manasin mielessäni, etten ollut tullut kysyneeksi tarkemmin, mialliseen tilaisuuteen olemme tulossa...

Vinkki: jos saat kutsun joskus tällaiseen tilaisuuteen, lähde liikkeelle vielä riittävääkin aikaisemmin. Paikalla olisi ollut hyvä olla jo varttia ennen kutsuun merkittyä aloitusaikaa, sillä me tulimme n. viisi-kahdeksan minuuttia myöhässä ja se harmitti tavattomasti. Luento oli jo alkanut ja osallistujille oli tarjottu tervetuliaismaljat.

Lisäksi tietysti se, että kun pölähdimme paikalle myöhässä, muistutimme varmaan lähinnä kumman kaa - sarjan suomalaisia vastineita Patsylle ja Ednalle kipitellessämme takarivin ainoille vapaille paikoille yrittäen aiheuttaa niin vähän häiriötä kuin mahdollista. Arvatkaapa onnistuuko se koskaan.

Okei, tämä ei siis ollutkaan messutyyppinen tilaisuus ja me harmittavasti missasimme osan dekantointi - osasta. Todella upeeta... Vähän niinkuin könyäisit kirkkohäihin kesken vihkimisen.




Vaikka olen osallistunut aikaisemminkin viinimaisteluihin tämä tämänpäiväinen oli minulle silti uusi kokemus. Viinin lisäksi me nimittäin maistelimme Tequilaa, konjakkia ja Islay viskiä erilaisista laseista: muovikupista, tequila - lasista, konjakkilasista, viskilasista ja perinteisestä brandy - snifferistä. Jokaista alkoholia siis maistettiin kaikista erilaisista laseista ja vertailtiin, miten saman alkoholin luonne muuttuu lasista toiseen siirryttäessä. Ja vaikka tämä nyt oli tietysti Riedelin mainostilaisuus luulen, että samaa efektiä saisi aikaan ylipäätään erilaisilla laadukkailla laseilla. Olennaista on, että lasi ei ole liian leveä tai kapea ja että reunassa on hyvä muoto, että juoma kulkeutuu suussa oikeaan paikkaan eikä saa aikaan ikeniä kirvelevää tai huulet puuduttavaa poltetta.

Oli aika jännää, miten tequilalle suunniteltu lasi toi esiin niitä samantyyppisiä kukkeita ja raikkaita makuja kuin V:n Meksikosta roudaamissa hyvissä tequiloissa olen tottunut maistamaan.

Konjakkilasiin vaihto taas toi esiin tequilasta löytyviä tammisia sävyjä jättäen loppumaun kuitenkin lyhyeksi. Viskilasi puolestaan oli niin leveä, että tequilan herkät maut hukkuivat lasin väljyyden vuoksi ja esiin nousi lähinnä se alkoholinen vaikutelma, se sama mitä baareissa nousee, kun käytetään suola, juoma ja sitruuna - menetelmää.



Mehän muuten joskus aikaisemmin teimme V:n kanssa kotona viinin kanssa oman testin - Riedelin syrah - lasilla ja Iittalan essencellä. Viini ei ollut silloin puhdasta Syrahia, joten tulimme siihen tulokseen, jotta essence voitti sen skaban.



Tämän päiväisen kisan selvä häviäjä oli perinteinen brandysnifferi, jossa alkoholi nousee vaan nenään ja sai yleisön yskimään. Olin oikeasti aika thämmästynyt kuinka sama Islay, josta juuri aikaisemmin olin nauttinut miellyttävän samettisena ja savuisena olikin yhtäkkiä jotain, mikä otti hengen kiinni, sai minut yskimään hurjasti ja maistettaessa puudutti huulet. Kun hra Riedeliltä kysyttiin pruuvin lopuksi, että mihin tämä lasi sitten oikein käy, hän ehdotti, että lasiin voi laittaa vaikkapa kukkasia. Viinoja siihen ei kuitenkaan pidä kaataa;)

Maistelun aikana Maximilian Riedel kertoili meille, että lasien kehitys tehdään heillä samaan tapaan; haistellen ja maistellen samaa alkoholia vuorotellen eri laseista ja tämän maistelun jälkeen se tuntuu kyllä uskottavalta. Vähän me Mimmun kanssa mietimme etukäteen, osaammeko maistaa ja haistaa viinejä niin, että huomaisimme erot? Mutta kyllä ne erot ihan selvästi huomasi, vaikkakin auttoi tosi paljon kun joku kertoi edellä miten maku muuttuu ja pääsimme miettimään ja makustelemaan valmiiden mielikuvien avulla.


Ainakin minusta tuntuu, että opin ja oivalsin esittelyn aikana jotain viinoista ja niille sopivista laseista. Ja olin hämmentynyt, että lasin muodolla on niin valtava vaikutus siihen, miltä juoma paitsi tuoksuu, myös siihen miltä se maistuu ja tuntuu suussa.




Sitten vein vein vielä siskon syömään Toscaniiniin, missä oli tarjolla ihan onnistunutta ja hyvin tehtyä (mutta ei kieltämättä mitenkään hurjan mielikuvituksellista) ruokaa; jokirapusalaattia, kananrintaa ja paahdettuja perunoita fenkolilla sekä jäätelöä, mansikoita ja raparperia.

Maistui!

Pääruokana oli serranoon käärittyä kananrintaa, paahdettua perunaa ja fenkolia. Muutama yllättävän ärhäkkä chilinpala oli sattunut mukaan.

Ja koska kaikkia kumminkin kiinnostaa, niin kyllä, me käytitmme hyväksemme sitä kuppia, johon maistiaisen voi sylkeä. Sen verran tiukkaan tahtiin viinejä maisteltiin, että tastingin jälkeen olisikin voinut siirtyä päiväunille jos maistiaiset olisi juonut. ;)


Näin mukavan päivän jälkeen onkin taas hyvä palata arkiseen menoon ja jäädä odottelemaan kesälomaa, johon valitettavasti on vielä runsaasti aikaa...





Vielä tiivistelmänä mitä tastingissa maistettiin:



Castello DI Brolio:

• Maistettiin dekantoituna ja dekantoimattomana. Meille ei kerrottu etukäteen, että kyseessä on sama viini. Maun perusteella olisi oikeasti voinut luulla, että dekantoitu viini on vanhempaa ja pidempään kypsynyttä. Katselin väriäkin ja se näytti samalta ja toden totta - viini oli tosiaan samaa. Toinen laseista oli vain saanut hengittää pidempään.
  

Sierra Tequila Gold:

• Shampanjalasia vähän muistuttavassa tequilalasissa juomasta selvästi maistui agave mutta samalla myös pähkinäisiä ja raikkaita makuja, joita hyvässä reposadossa on. Konjakkilasi nosti esiin tammisuutta mutta jätti jälkimaun lyhyeksi, laakeammat lasit hukkasivat kaikki aromit - vain terävä alkoholisuus jäi jäljelle.
  

Hennessy XO:

• Konjakkilasi antoi esiin paljon enemmän hedelmäisiä ja hienostuneita makuja. Brandysnifferi, josta konjakkia usein tarjotaan hukkaa kaikki nämä herkemmät maut ja kun alkoholia haistelee snifferissä lopputuloksena on yskintää.
  

Laphroaig Quarter Cask:

• Konjakkilasi nosti tästä esiin samaan tapaan tammisuutta kuin tequilasta, tequilalasi taas korosti makeutta. Molemmissa kuitenkin aromi jäi vajaaksi, koska niissä oli viskilasia vähemmän tilaa antaa alkoholin hengittää. Tämän kanssa brandysifferi oli ihan katastrofi; alkoholisuus lyö läpi ja maistettaessa alkoholi pääsi suuhun väärällä tapaa mikä sai aikaan sen, että huulet puutuivat. Savuinen mutta pehmeä viski oli menettänyt kaikki positiiviset ominaisuutensa ja kuten Riedel sanoikin, ei ole ihme että viskiin sekoitetaan vettä, jos sitä juodaan kädellä lämmitettynä brandysnifferistä. Se vain maistui liian vahvalle.
  

Maximilian Riedel oli hauska esiintyjä, opimme paljon ja olemme kiitollisia mahdollisuudesta osallistua tastingiin. Supersiskot kiittävät ja kuittaavat... Ja palaavat normaaliin päiväjärjestykseen. Huomenna taas tarjolla meikäläisten kotiruokaa. :)