Jos selviydyn mummoni ikään, minusta tulee varmaan semmoinen teetä pionien keskellä puutarhassa kaateleva hääräävä kukkahattumummo. Minä niin tykkään kun saan haalittua ihmisiä ympärilleni syömään ja nauttimaan. Hyvien ystävien kesken minusta on mukavaa tarjota sellaista konstailematonta ruokaa, jonka äärellä on hyvä istua ja jutella. Tällä kertaa olin kyllä jo ehtinyt harrastaa niitä molekyylimunia, mutta jos niitä ei lasketa? ;) On minusta toisaalta mukavaa, jos voin ruualla myös vähän yllättää, kiusata mielikuvitusta ja antaa sille tuoreen silauksen.
Lampaan paistamisesta höpisinkin jo pitkän pätkän aikaisemmin. Ehkä vielä sen verran tämän vuoden saavutuksesta, että luovutimme lumeen hautautuneen grillin osalta ja teimme sen uunissa. Olin marinoinut lammasta nelisen päivää punaviinissä ihan perinteisesti: mukana siis puolitoista-kaksi pulloa punaviiniä, loraus öljyä, kokonainen valkosipuli, jonka kynnet on työnnetty lampaan lihaan, pippureita ja yrttejä.
Paistovaiheessa tarvitaan sitten jokin kastike, jolla lammasta
sutikoidaan uunissa paiston aikana ainakin kolmeen-neljään kertaan. Tämän vuotisen idean sain jostain keittokirjasta tai netistä, en enää löytänyt linkkiä/ohjetta lammasta paistaessa, joten sekoitin hieman summittaisia määriä kuivattuja karpaloita, kokojyväsinappia, valkosipulia, vadelmaetikkaa, hunajaa, karpalomehua ja öljyä blenderiin ja hurautin soosin tasaiseksi. Vaikka olen aika monta lampaanjalkaa jo paistanut, silti sitä lampaan lämpöä saa kytätä kuin haukka; kuten jo mainitsinkin, lampaan kypsymisnopeus yllätti meidät kaikesta huolimatta. Jossain vaiheessa saunoessa tajusin, että lammas on pakko nykäistä pois uunista heti eikä kohta, jos haluan, että se on lämmintä vielä kun olemme saunasta valmiita. Lampaan lämpö oli tuossa vaiheessa tosiaan 63 astetta. Jätimme sen kuumalle uunipellille ja peittelimme sen vetäytymään. Kun lampaan jättää paistoastiaan se jatkaa vielä kypsymistä jonkin aikaa.
En tarkalleen tiedä, kuinka ylös lämpö siinä nousi, mutta lopputulosta katsellessani luulen, että siihen n. 69-70 paikkeelle. Lopputulos ei ollut ehkä niin rosen väristä, kuin toivoin, mutta se oli silti tavattoman mehukasta ja hyvää. Onneksi se ei vielä pääsyt kuivamaan, olisin varmaan ahdistunut moisesta melko tavalla :)
Lampaan kanssa paahdoin vaan yksinkertaisesti rustiikkisia perunalohkoja. Keitin puhtaaksi harjattuja Rosamunda - perunoita sellaisen 10 min ja annoin niiden jäähtyä. Sitten pilkoin ne veneiksi ja marinoin öljyllä, valkosipulilla, yrteillä, ripauksella pirkan savusuolaa ja parilla ripauksella cayannepippuria. Koska löysin tuoreita valkosipuleita Sellosta, valelin ne öljyllä ja laitoin paahtumaan jo lampaan kanssa, n. puolivälissä paistoa.Kun lammas tulikin uunista niin kovin äkkiä, nostelin valkosipulit vielä perunoiden kanssa uuniin toviksi. Ne ovat valmiita, kun tuntuvat pehmeiltä ja pinta on kauniisti paahtunut. Perunat olivat uunissa 200 asteessa vähän vajaan puoli tuntia, kunnes olivat kypsiä ja kauniin värisiä.
Salaatiksi vaan huuhtelin tuoretta babypinaattia, pilkoin viikunoita lohkoiksi, silppusin mukaan pari kevätsipulin vartta ja valelin koko komistuksen siitä uudesta vadelmaviinietikasta tehdyllä kastikkeella. Se etikka on kyllä ihanaa, siinä on niin pyöreänpehmeä maku, ettei se tarvitse kuin vähän hyvää oliiviöljyä, ripauksen suolaa ja pari rouhaisua mustaa pippuria ja sekoitusta, että siitä tulee loistava, tasaisesti emulsioitunut kastike.
Meidän pääsiäsmenumme siis rakentui seuraavasti:
Alkupala
Timjamilla marinoitua molekyylikeltuaista ruisleivällä ja tonnikala-kapristahnaa
Pääruoka
Karpalo-sinappiglaceerattua lampaanviulua ja paahdettuja valkosipuleita
Yrttisiä lohkoperunoita ja valkosipulimajoneesia
Pinaatti-viikunasalaattia vadelmavinegrettikastikkeella
Jälkiruoka
Sitruuna-mämmikakkua kinuskilla, espressoa ja limoncelloa
Viininä joimme Marqués de Arienzo Gran Reservaa, joka osoittautui hyväksi pariksi paljon makuja sisältävälle lampaalle. Pienen neuvottelun jälkeen Alkon myyjä suositteli tuota viiniä, koska sen maku on pehmeä, mutta tukeva. Siinä on myös riittävästi happoa, että se jaksaa tuoda lampaan maut esiin. Hän oli ihan oikeassa. Olisin varman itse välinnut jotain uuden maailman vahvempia viinejä ja lopputuloksena olisin saanut aikaan kisan viinin ja lampaan makujen välillä. Nyt ne täydensivät kauniisti toisiaan. Olin oikein tyytyväinen - kannatti kuunnella hetki sitäkin nuorta miestä. :)
Ja oli tosi kivaa istua kiireettömästi, syödä mutkatonta, mutta hyvää ruokaa ja vaihtaa kuulumisia. Mitäs sitä enempää toivomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti