Jotta se lauantain epäterveellisten herkkujen ilta olisi ollut täydellinen, olin ostanut Sellon pakastealtaasta itselleni jälkiruuaksi jäätelöä. Ja koska se karamellikastike-suola - jätski jäi maistamatta aikoinaan, kävin kiinni Mövenpickin vastaavantyyppiseen preemiopakettiin; karamellikastiketta ja fleur de sel - suolaa.
Se oli aika jännää; minun tuli siitä jotenkin mieleeni Carte'dorilla joskus 90-luvun lopussa valikoimissaan ollut kahvijäätelö, jota rakastin. Siinä oli vaaleaa (tai vaaleahkoa) jäätelöä, jota oli hieman taitettu kahvilla ja sattumina kahvipapuja. Se ei ollut muistaakseni ihan niin makeaa kuin moni muu, mutta samaan tapaan täyteläistä kun tämä uusi jäätelö. Oi luoja, muistan miten joskus saatoin kuitata koko illallisen pelkästään syömällä sitä kahvipapujäätelöä.
Tässä jäätelössä oli karamellikastiketta ja sattumina karamellipalloja, jotka toivat mieleen Daim - jäätelön. Jäätelö oli täyteläistä, kompleksista, melko makea mutta hyvää. Luulen, että se kompleksinen ja ehkä hieman paksu maku tuli siitä suolasta? Karamelli nyt on tietysti makeaa. Ja kyllä kokonaisuus sen verran makeaa oli, etten mitenkään jaksanut syödä tuota pikkupakettia kerralla. Luulen että jälkkäriksi se olisi juuri sopiva kahdelle.
Ihan jännä täyteläinen uutuus, en ollenkaan sano, etteikö tuota voisi joskus toistekin ostaa. Niin hyvää se oli, että söin loput aamupalaksi sunnuntaiaamuna, kun V nukkui pitkään... ;)
Mutta koska maku oli täyteläinen ja paksu, kaikki eivät varmaan siitä tykkää. Raikkaampiin jäätelökokemuksiin Maple Walnut ja Romanoff Vanilla ovat ainakin minulle ikisuosikkeja, niihin en varmaan kyllästy koskaan.
Kahvipapujätskiä tuli ihan akuutti ikävä.
4 kommenttia:
Suola on päivän sana herkuissa näköjään, onhan sitä nyt suklaassakin. Ja suklaaleivonnaisiin suola kuuluukin ilman muuta makua korostamaan.
Kiva kuulla, että on muitakin, jotka ovat heikkona jäätelöön. Soimaan itseäni jatkuvasti siitä. Mövenpick-paketti menee ihan helposti päivässä-parissa, niin herkkua se on. Varsinkin suklaa ja pannacotta, mutta tuotakin pitää kokeilla. Carte D'Orin Mascarpone on suurin suosikkini.
Katriina: mulla on talvella paheena tumma suklaa ja kevään koittaessa se muuttuu sitten kuin vaivihkaa jäätelöksi. :)
Oh, tuota mascarponea voisikin kokeilla. Sitten kun seuravan kerran uskallan kävellä edes jäätelötiskin läheltä... ;)
Olen myös pannut merkille suolankukkien käytön suklaassa. Kiinnostavaa nähdä meneekö kohta trendi-ilmiönä ohi.
Joskus kuulin, että Fazerin sinisessä on myös aina käytetty suolaa (jonka takia se maistuu paremmalta kuin maraboun maitosuklaa). En ole asiaa kyllä koskaan tarkistanut.
C. Jasu: no tavallaan asiasta on noussut isompi kohu kuin muuten:) Kyllähän meidänkin äiti on aina lisännyt kiisseliin hippusellisen suolaa "veden makua poistamaan". Suola tosiaan tekee mausta paksumman ja intensiivisemmän - kokeilepa joskus appelsiini- tai mansikkakiisseliin. Mutta muoti-ilmiönä? Joo, menee varmasti ohi:)
Suklaassa ja suklaajälkkäreissä kyllä saatetaan myös käyttää suolaa, olen joskus kuullut - mutta mä en ole sitä sinistä sillä mielellä kyllä koskaan maistellut. Mut on nykyisin niin korruptoitu tummaakin tummemmilla suklailla, että harvemmin tulee ostettua. Ja silloinkin lähinnä niitä levyjä, joissa on jotain sattumia mukana:)
Lähetä kommentti