perjantai 2. huhtikuuta 2010

Kinuski-ananasmuffinsseja työmaakokoukseen ja vähän pääsiäismuisteloita

ananas-kinuskimuffinssit


Lapsena pitkäperjantai oli minusta vuoden tylsimpiä päiviä. Kylään kavereiden luo ei saanut mennä, kun se ei ole sopivaa. Olisi pitänyt hiljentyä, mikä minulle ja veljelleni oli kyllä jokseenkin yhtä mahdotonta, kuin luudalla lentäminen (vaikka se olisikin ollut jännää). Pääsiäismunatkin sai syödä vasta aikaisintaan lankalauantaina. Televisiosta tuli vain runsaasti erilaisia hartauksia.

Yksi päivän kohokohtia oli tietysti se, kun askarreltiin virpomavitsat. Kas eteläpohjanmaalla kun virpominen tapahtuu vasta lankalauantaina, eikä palmusunnuntaina kuten täällä Espoon suunnalla. Niinpä vitsatkin siis tehtiin vasta pitkänä perjantaina. Tausta virpomisellekin on toinen. Pohjanmaalla on pääsiäisenä "komiasti yhyristetty" kirkollinen sanoma ja vanhat, pakanallista alkuperää olevat tavat; kun jeesus oli kuollut, noitien ja pahojen henkien uskottiin pääsevän irti ihmisiä kiusaamaan.

Joskus kauan sitten "noitia" ilmeisesti liikkui tekemässä taikoja, joihin uskottiin ihan oikeastikin. Noidat saavat tehdä taikojaan pitkäperjantaista lankalauantain iltaan asti, jolloin noidat sitten ajetaan tulien, eli pääsiäiskokkojen avulla pois kylistä. Trullien eli pääsiäisnoitien perinne pohjanmaalla juontaa juurensa näistä noidista, joiden käsissä muinoin uskottiin olevan tilan ja tuvan kohtalo; jos noidalle annettiin palkkaa, hän teki hyviä taikoja tilan eduksi, jos ei saattoipa noita noitua onnettomuutta koko vuodeksi.

Lankalauantai noitineen, tarinoineen ja tulineen olikin sitten lapselle ihan toisella tapaa jännittävä päivä. Kun ensin oli kierretty maita ja mantuja noidaksi pukeutuneena ja syöty karkkia enemmän kuin kenellekään on hyväksi, illan pimetessä vihdoin kokoonnuttiin tulien ääreen. Päivä huipentui yksi toisensa jälkeen syttyviin pääsiäisvalkeisiin, eli kokkoihin. Niitä kierrettiin usein katsomassa laajemmallakin alalla; missä kylässä on saatu kasaan komein ja korkein kokko. Kokkoja ihmetellessä syötiin grillimakkaraa ja juotiin kuumaa mehua. Lapset tietysti vertailivat trullisaalistaan:)

LVIS

Tuosta pääsisäismuistelosta nyt voisi yrittää rakentaa jos jonkinlaista aasinsiltaa päivän varsinaiseen reseptiin. Mutta ehkä en edes yritä, näillä muhveleilla voi kyllä piristää pitkää perjantaita tai mitä tahansa muutakin päivää. Viime viikolla piristin näillä rakennusmiesten aamukahvihetkeä työmaakokouksessa.


Olen ollut mukana taloyhtiön hallituksessa (jäsenenä ja puheenjohtajana) viemässä läpi perinteistä linjasaneeraushanketta (LVIS) ihan hankesuunnittelusta lähtien. Nyt tämä vuosia kestänyt projekti on vihdoin viimein loppusuoralla. Viisi vuotta linjasaneerausta olisi varmaan kenelle tahansa tarpeeksi ja ilmoitinkin, että kunhan saneeraus on paketissa ja tieto tarvittavissa määrin siirtynyt eteenpäin, jään pois. Nyt on toisten aika jatkaa tästä eteenpäin. On kieltämättä aika helpottunut olo kun katselen valmista taloyhtiön saunaa; urakka on ollut valtava, hurjasti aikaa vievä. Opittavaa ja kommelluksiakin on tullut matkan varrella enemmän kuin tarpeeksi.

Viimeisiä työmaakokouksia viedään ja halusin piristää ihmisiä tuomalla aamukahville muffinsseja. Ne osoittautuivat ihan älyttömän onnistuneiksi. Jopa minä olin täysin tyytyväinen näihin konstailemattomiin, ihanan murtuvaisiin muffinsseihin, joiden sisällä oli kermaisenmakea kinuskisydän ja sattumina raikkaita ananaksen paloja. Ananas on kyllä pääsiäiseen hyvin sopiva herkku, kieltämättä.

Loput muffinssit päätyivät sitten myöhemmin ystävälleni, jonka kanssa olimme sopineet tapaavamme. Hyvin maistuivat siellä myös perheen pienimmille.


Kuten suunnittelin jo aiemmin, keitin näihin edellisenä iltana kinuskia ja hyydytin sen valmiiksi aamua varten. Aamulla leikkasin sitten sopivia palasia kinuskista ja kun annostelin taikinan muffinssivuokaan, tökkäsin joka muffinssiin palasen kinuskia sydämeksi. Paistuessa kinuski suli muffinssin sisään mukavaksi yllätykseksi. Taikinapohjana tälläkin kertaa se donitsimuffinssiohje, nyt hyvin lähellä alkuperäistä asuaan. Ostin ihan erikoishienoa sokeria taikinaa varten ja se kyllä teki rakenteesta vielä paremman kuin tavallinen hieno sokeri.

Kinuskia tulee tuolla ohjeella n. puolet "liikaa", ei sitä kaikkea tarvita muffinsseihin. Voit tehdä myös vaan puolikkaan määrän tai syödä loput hyvällä halulla ihan sellaisenaan ;)

Muffinssia aamukahvilla
Kinuski-ananasmuffinssit

Kinuskiin
1 dl kermaa
1 dl sokeria
30g voita
1 pala tummaa suklaata (väriksi, voi jättää pois tai korvata tummalla kaakaojauheella)

Muffinssitaikinaan
300g jauhoja, n. 5 dl
1,6 dl erikoishienoa sokeria
0.8 dl auringonkukkaöljyä
1 muna
2oog purkki creme fraichea
3 rkl kermaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
0,5 tl leivinjauhetta

lisäksi sekoita keskenään:
n. 4-5 dl ananaskutioita tuoreesta ananaksesta
1,5 rkl perunajauhoa

Tee kinuski etukäteen, jotta se ehtii kunnolla hyytyä ennen muffinssien tekoa. Mittaa kinuskiin tarvittavat aineet kattilaan ja anna kiehua koko ajan sekoittaen kunnes pisara seosta hyytyy, kun tipautat sen kylmään veteen.

Laita sitten kinuski hyytymään voideltuun vuokaan tai karkkimuotteihin, kuten minä. Anna hyytyä useampi tunti.

Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa ja kosteat aineet toisessa. Ananakset ja perunajauho sekoitetaan myös ensin keskenään, ennen taikinaan lisäämistä. Sekoita kosteat aineet kuiviin aineisiin mahdolliisimman vähän sekoittaen, lisää myös perunajauhoiset ananakset. Idea on, että perunajauho sitoo vähän ananaksen nestettä taikinassa ja palat pysyvät paremmin paikallaan.

Annostele taikina muffinssivuokiin ja laita jokaisen muffinssin keskelle n. 1 tl kokoinen nokare kinuskia. Paista muffinssit 180 asteessa (muffinssin koosta riippuen) n. 20 min.

2 kommenttia:

Martti Brotherus kirjoitti...

Elämän karua todellisuutta.




Nelle kirjoitti...

Martti: tästä blogista löytyy sitäkin.