Pancetalla ja salvialla täytettyä aamiaisleipää

Lauantai-aamuna tuijotin jääkaappiin, jossa minua odotti armeija säilykepurkkeja, lanttu ja lamppu. Ei jogurttia, ei leivänpäällisiä eikä talossa ollut muniakaan. Talkoopäivä oli edessä ja muu perhe nukkui. olin herännyt jälleen kerran kovin, kovin aikaisin ja hellittelyaamiaisvaihtoehdot näyttivät laihalta. Kaikki ihanat pannukakut, muffinssit ja juustosarvet vaativat useimmiten ainakin yhden kananmunan ja niitä ei ollut. Mihinkään vaivaamattoman leivän kaltaiseen ei ollut aikaa (eikä meillä ollut leikkeleitäkään!) ja Jamie Oliverin Gennaron ruukkuleivätkin vaativat täytteeseensä keltuaisia.



Tilanne alkoi mielestäni näyttää jo hieman synkältä, kunnes sain päähäni tutkailla The New Basics Cookbookia (Julee Rosso & Sheila Lukins). Sieltä löysin ruokaisan aamupalaleipäohjeen, johon ei tarvittu kananmunaa. Tästä tuli vähän saman tyyppinen rullaleipä, kuin rucola-mozzarellapizzasta jota tein taannoin. Tämän kuitenkin pystyi valmistamaan aamulla, samana päivänä. Lopputulos oli myös vähemmän "munkkinen" ja paljon kuohkeampi. Leipään olisi kuulunut ohjeen mukaan laittaa procuttoa, mutta sitä ei ollut. Minulla oli Rva R:n tuliaisina tuomia fenkolilla maustettuja pancettasiivuja, joten käytin sitten niitä. Leivästä tuli hyvää, joskin V on edelleen sitä mieltä, että rullatut leivät ovat jotenkin omituisia. Tähän tuli tosi rapea ja hyvä kuori, kun suihkuttelin vettä uuniin ohjeen mukaan.

Taikina myös vaivaantui kirjan ohjeessa ehdotetussa n. 10 min ajassa ihan tarpeeksi, mistä olin tyytyväinen. Käytin tosin vaivaamiseen paljon voimaa ja asennoiduin vaivausurakkaan ylipäätään tietyllä vakavuudella - en oikein jaksanut ajatella, että taikinaa pitäisi vaivata enemmän kuin 10 min joten meni melkein "kiukun tiestä";) Ainoa asia, mitä jouduin reseptissä muuttamaan oli, että veden määrä ei riittänyt käyttämilleni jauhoille. Lisäsin sitten vettä n. 0.5 dl alkuperäiseen ohjeeseen. Taikina oli veden lisäyksen jälkeen silti vielä enemmän kiinteä kuin löysä, mutta vettä tarvittiin, että kaikki jauho saatiin mukaan taikinaan ja taikina tuntui niin pehmeältä, että sain sen vaivatuksi.

Minä tykkäsin, että leivästä tuli hyvä aamupala ihan sellaisenaan. Tarjosin leipää vain teen ja tuoremehun kanssa. Leikkelettä tai levitettä ei tarvittu, koska leivässä itsessään oli täyte sisällä. Tuumasin siinä aamupalastellessa, että pancetta sopii tekemäni sopan kaveriksi kuin nenä päähän. Siivutin sitten lopun rullaleivästä talkooporukan nyyttäreihin, keiton kanssa rouskittavaksi.

Konsepti oli ihan viehättävä yksinkertaisuudessaan, eikä vaadi mitään kummempaa. Leivän täytteeseen olisi silti halutessaan voinut pilkkoa myös vaikka aurinkokuivattuja tomaatteja ja paahtaa pinjansiemeniäkin, jos runsaampi lopputulos kiinnostaa tai jos haluaisi korvata lihan vegetäytteellä. Siihen tarkoitukseen aurinkokuivattu tomaatti+ pinjansiemenet sopisivat hyvin. Hyvä leipä joka tapauksessa ja onnistuin vielä jaksottamaan sen tekemisen sopivasti talkooeväiden pykerryksen kanssa. Leipää kun pitää kohotella niin sinä aikana tekee jo ihmeitä ;)

Oli mukavaa puuhailla ihan rauhassa hiljaisessa talossa kun kaikki nukkuvat. Lopulta nuo pojat kuitenkin heräilivät ja kömpivät ylös karamellin, leivän ja keiton tuoksun täyttäessä koko asunnon. Ihan hyvä pakkasaamu Espoon perillä, siis.

Mitat alkuperäisessä asussaan, 1 kuppi on n. 2,4 dl ja pancettaa laitoin 150-200g



Pancetalla, sipulilla ja salvialla täytetty leipä (yksi pitkä leipä)

1 pss (11g) kuivahiivaa
1/2 kuppia lämmintä vettä (jouduin lisäämään n. 0.5 dl enemmän)
1/4 tl sokeria
2½ kuppia alkaisematonta yleisjauhoa (luin jotta hiivaleipävehnäjauhoa)
1/2 kuppia kokojyvävehnäjauhoa (laitoin sämpyläjauhoa)
3/4 tl valkosipulijauhoa
1/2 tl suolaa
1/3 kuppia vettä
1 rkl balsamico - viinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
1 kuppi sipulisilppua (eli yksi iso sipuli silputtuna)
6 unssia procuttoa (eli laitoin n. 150-200g, puolisen pakettia pancettaa)
1/4 kupillista silputtuja, tuoreita salvian lehtiä
runsaasti mustapippuria myllystä
2 rkl keltaista maissijauhoa (tämä tulee pellin jauhottamiseen, laitoin sämpyläjauhoa tilalle)

Sekoita hiiva, sokeri ja lämmin vesi keskenään pienessä kipossa. Jätä seisomaan, kunnes hiiva alkaa kuplia n. 5 - 10 min. Mittaile sillä aikaa jauhot.

Sekoita toisessa kulhossa jauhot, valkosipulijauhe ja suola. Kun hiiva kuplii, lisää hiivaseos jauhoihin ja kaada mukaan myös 1/3 kupillista vettä ja viinietikka. Kirja viittaa muodostuvaan taikinaan sanalla "mass". Minun sämpyläjauho-hiivaleipäjauhoni olivat todennäköisesti janoisempia kuin amerikkalaiset jauhot, joten lisäsin vettä rutikuivaan taikinaan. Kun taikinasta tuli kiinteää, mutta pehmeää tuomitsin sen valmiiksi vaivausta varten. Tarvittava veden määrä riippuu jauhoista, joten lisää vettä tarvittaessa vähän kerrallaan.

Vaivaa rakkaudella 10 min. Käytin paljon voimaa ja käänsin aina sormilla taikinaa kaksin kerroin vaivatessani. 10 min intensiivivaivaus tuotti tulosta ja jossain vaiheessa taikina alkoi mukavasti pehmentyä ja tulla elastisemmaksi.

Öljysin kevyesti taikinakulhon ja laitoin taikinan kulhon pohjalle. Ohje neuvoo kaatamaan taikinan päälle öljyä "coat it with oil", joten valelin taikinan sitten ihan reilusti öljyllä. Sitten peitin koko komeuden keittiöliinalla ja jätin sen nousemaan kaksinkertaiseksi. Kirja vinkkaa että siihen menee n. tunti, mutta paljon riippuu siitä, kuinka lämmin paikka taikinalla on kohota. n. 45 min-1h minulla kohotteluun varmaan meni.


Kun taikina kohoaa, tee täyte: kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota sipulia miedolla lämmöllä n. 5 min, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Laita sitten sekaan pancetta (tai procutto). Kirja ohjeistaa laittamaan mukaan myös salvian, mutta olin jotenkin hypännyt tämän yli ja laitoin salviasilpun vaan selliasenaan leivän väliin. En kyllä näin jälkikäteen ymmärrä, miksi yrttisilppu pitäisi käyttää pannun kautta? Paremminhan se maku leipään tarttuu kun tuoreen silpun laittaa sellaisenaan leivän sisään?

Niin tai näin, paista pancettaa pannulla minuutin verran ja mausta sitten runsaalla mustalla pippurilla. Jätä täyte jäähtymään.

Voitele pelti kevyesti ja jauhota. Tulkitsin, että jauhotus on hyvä siksi, että leivän sisältä mahdollisesti valuva täyte imeytyy jauhoihin. Muuta funktiota en oikein näe. Mutta tein kuten käskettiin.


Kun taikina on kohonnut poista siitä paisko. Taputa taikina käsin tai kaulinta apuna käyttäen jossain määrin suorakaiteen muotoiseksi pitkulaiseksi ovaaliksi tai levyksi. Kirjassa mitat olivat suurin piirtein 14x8 tuumaa, mutta minä mitoitin omani siten, että se pituussuunnassaan nätisti mahtui käyttämälleni teflonpellille.

Taikina oli muuten yllättävän mukavan tuntuista muotoilla, pehmeää ja helposti muotoutuvaa. Tämän kanssa ei todellakaan tarvinnut taistella, helppo nakki!


Levitä täyte taikinan päälle, jättäen jokaiseen reunaan n. tuuman puhtaan alueen, eli reippaan parisen senttiä "saumavaraa" :) Sitten rullaa tiiviihkösti pitkäksi ja hoikaksi leipärullaksi ja nipistä saumat kiinni, jotta täyte ei valuisi pellille niin pahasti.


Sitten siirrä leipä käyttämällesi pellille, peitä liinalla ja jätä kohoamaan taas, kunnes leipä on n. kaksinkertainen. Taas kirja arvioi tähän kuluvan n. tunnin. Minä pidin leipää lämpimän uunin päällä (tein karkkeja samaan aikaan!) ja tuntui, ettei kohoamiseen taas ihan tuntia mennyt. Uuni kuumennetaan 200 asteeseen ennen paistamista.


Kun leipä on kohonnut, leikkaa siihen terävällä veitsellä tai partaterällä muutama viilto. Kirja ohjeistaa tekemään viisi kappaletta n. puolen tuuman syvyisiä viiltoja. Nojaa, sinnepäin - jos et käytä partaterää veitsen olisi kyllä hyvä olla tosi, tosi terävä. Sitten ota suihkupulloon puhdasta vettä ja suihkuta uuniin seinille ja joka puolelle vettä ja laita leipä sen jälkeen heti uuniin. Silje luukku, paista 5 min ja suihkuta sitten uudelleen uuniin vettä. Jatka sitten paistamista vielä 20 min kunnes leipä on kypsä.


Leipä paistui prikulleen annetussa ajassa ja vesikäsittely teki siihen ihanan, rapena kuoren. Keiton kanssa, aamupalalla tai molemmilla tavoin nautittuna- suosittelen lämpimästi!

p.s. Minä en muuten säilytä kananmunia jääkaapissa. Säilyvät hyvin huoneenlämmössäkin ja ovat sitten saman lämpöisiä kuin öljyt ja muut aineet, jos niistä pitäisi vaikka majoneesia joskus pykertää.