Ruokakatastrofien jälkeen aurinko taas vaihteeksi paistoi myös risukasaan. Palauttaessani filettä ostin Ompusta kanan koipinuijia, joita yllätyksekseni myytiin lihatiskissä ilman marinadia. Voitto!
Bongasin idean tähän reseptiin jo kesällä, mutta ahkerasta kyttäämisestä huolimatta en ole Sellon Citymarketista marinoimattomia kanankoipia löytänyt. Alkuperäinen idea tulee samasta kirjasta kuin ruususiirapin ohje. Näppäränä tyttönä en näemmä ole muistanut tarkistaa kirjan nimeä vieläkään... No, kirja on kuitenkin keskellä jäätyvää merta ja improvisoin tämän vain mielikuvan pohjalta.
Ohoi! Valmina seilaukseen?
Lisäkkeen innoittajana toimi katsomani Nigellan Express - show. Yleensä en kestä katsoa Nigellaa telkkarista, mutta nyt niin pääsi käymään. Mieleen jäi, että Nigella kehui ohjelmassaan valmista säilöttyä punakaalia. Ohjelmassa kaali käytettiin sellaisenaan, salaattina. Minun teki mieli kanelista, uunissa maustettua kaalia - mielessäni ihana Matthew Drennanin ohjeella tehty punakaalikeitto viime talvelta. Olin tarttunut purkilliseen punakaalia Lidlissä ja raahannut sen kotiin jo aikaisemmin. Maistoin ja haistoin kaalia ja totesin, että se on hyvää. Punakaali on tosiaan ihanaa itsekin hauduteltuna. Sillä sipulissa oli tehty punakaalia lampaan lisäkkeeksi. Itse tehtynä sokerin määrää kaalissa voi säätää halunsa mukaan, mikä on kiva. Ei tuo valmiskaan kaali silti liian makeaa ollut, etenkään kun laitoin sekaan muutakin.
Arki-iltana oli lisäksi kyllä ihan oikeastikin mukavaa kun pystyi hieman oikaisemaan lisäkkeen kanssa. Eikä tässä mitään vikaa ollut, vaikka säilykettä käytinkin - päinvastoin, yllätys oli tällä kertaa positiivinen.
Kanojen täyttämisessä jouduin hetken miettimään. Olin juuri tehnyt maustevoin ja se ei ollut ehtinyt yhtään kovettua. Kovana voin voisi tietysti työntää palasina kanan jalan sisään, muta pehmeä voi on ihan oma lukunsa. Hetken asiaa pähkittyäni keksin, että voisin käyttää tähän apuna pursotinpussia ja isolla, pyöreällä reiällä varustettua tyllaa, johon valkosipulinpalat eivät jää kiinni. Konsti osoittautui niin näppäräksi, että voin suositella sitä kaikille jotka tästä nyt innostuvat. Muistakaa sitten vaan pestä se tylla ja pursotin huolella, ettei niihin jää kanasta bakteereja.
Kanojen paahtamiseen kuluva aika riippuu varmasti siitä, laitatko kanat uuniin lisäkkeen päälle vai ei. Viileä ja kostea lisäke pidentää paahtumiseen tarvittavaa aikaa. Meillä kananuijat olivat lisäkepedin päällä 200 asteessa kunnes olivat nahastaan rapsakoita ja kauniin värisiä, eli vähän reilun tunnin. Siinä ajassa nahka oli vähän rapeutunut ja liha oli vielä ihan unelmamehukasta. Kanoja kannattaa tutkailla, mutta antakaa niiden kypsyä kunnolla - runsaan voin vuoksi ne eivät kuivahda mitenkään hetkessä. :) Lopuksi koko komeuden voi koristella lehtipersiljasilpulla ja sitruunalohkoilla.
Tämä on tosi syntistä ja ihanaa herkkua, kanat olivat niin mehukkaita ja hyviä, lisäke hieman makeaa ja täyteläistä... Paras aikoihin tekemäni kanaruoka, kieltämättä! Teen kyllä varmasti uudelleen kun löydän jostain marinoimattomia kanan koipinuijia.
Maustevoi kanankoiville (riittää n. 8-10 koipeen)
200g voita
18g lehtipersiljaa
4g korianterisilppua (voi laittaa enemmänkin)
muutama oksa timjamia
1/2 sitruunan kuori
1tl pernod -anisviinaa (1 rkl voisi olla oikeampi määrä)
(chiliä maun mukaan)
Lisäksi tarvitset:
n. 8-10 kanan jalkaa
mustapippuria
chilisuolaa
koristeluun:
lehtipersiljaa
sitruunalohkoja
Ota voi lämpenemään huoneen lämpöön tunti-pari ennen voin tekemistä. Sitten silppua yrtit ja valkosipuli ja riivi timjamista lehdet. Sekoita kaikki maustevoin ainekset joko ihan käsin vaivaamalla tai vatkaimella. Kun voi on pehmentynyt, mausteet sekoittuvat siihen helposti. Laita maustevoi pursotinpussiin.
Sitten preparoi kanat: Leikkaa veitsellä kanan nilkan ympäri nahka poikki. Mukana on myös jänteitä, joita voit katkoa veitsellä ja siistiä saksilla. Veitsen kärjellä voit tehdä voille tilaa, varovasti irrottamalla liha luusta. Preparoi kaikki jalat valmiiksi.
Sitten Pursota nilkan aukosta lihan ja luun väliin niin paljon voita kuin saat mahtumaan. Pippuroi ja suolaa kanan koiven pinta ennen uuniin menoa. Koipi valmis, siirry lisäkkeeseen!
Punakaali-linssilisäke kanoille (n. 4-5:lle)
1 prk punaskaalisäilykettä (lidlin purkki on 720g)
2 dl punaisia linssejä
n. 10 kpl kivellisiä mustia oliiveja, kivi poistettuna
1 sellerin varsi
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1/2 sitruunan kuori
1 tl fenkolia
1/2 tl kanelia
chilisuolaa
mustapippuria
n. 3 dl vettä
Poista oliiveista kivet painamalla niitä etusormen ja peukalon välissä niin, että kivi irtoaa. Enemmänkion oliiveita voi laittaa, ne ovat tässä ihania.
Silppua sitten sipuli, valkosipuli ja selleri. Kaada pannulle hieman öljyä ja kuullosta sipulia ja valkosipulia öljyssä. Lisää loppuvaiheessa valkosipuli, pyöräytä muutaman kerran ja lisää pannuun punakaali ja huuhdotut linssit. Lisää myös sitruunan kuori ja mausteet (mausteet voit lisätä myös valkosipulin kanssa öljyiseen sipuliseokseen, mutta toimii tässäkin vaiheessa). Sekoita ja kaada uunivuokaan. Lisää vuokaan vettä, linssien kypsymistä varten.
Sitten vaan kaikki kananuijat lisäkkeen päälle ja koko komeus uuniin 200 asteeseen n. reippaaksi tunniksi, ehkä jopa puoleksitoista - kunnes kanat ovat saaneet kauniisti väriä pintaansa ja kypsyneet täysin. Me jaksoimme odottaa reippaan tunnin, sitten oli niin nälkä että kävimme koipiin kiinni. Hyviä olivat, mutta pinnan voi antaa paahtua vielä hippasen ruskeammaksikin, jos tahtoo... :)
Korista sitruunalla ja lehtipersiljalla - herkuttele!
12 kommenttia:
Oijoi, kylläpä kuulostaa herkulta! Kananjalkoihin en ole älynnyt voita pursotella, mutta jokunen viikko sitten intouduin tekemään itse Kiovan kanaa... herkullista sekin, joskin koipipalat ovat varmasti vielä rintafileitä mehevämpi versio. Pitää kokeilla tätäkin. Punakaali olikin varmasti sopivaa tasapainotusta meheville kanoille.
Kiovan kana minullekin näistä tuli ensin mieleen. Silti jalassa oli jotain ihan omaa juttuaan. Koivissa tosiaan on jotain, luu tuo oman makunsa. Ja vaikka inhoan vähän Nigellan Expressiä, joo, tuo punakaali valmiina säilykkeenä yllätti iloisesti. V toi sitä kotiin pari purkkia lisää. Toimii myös hyvin padassa.... :)
Kiovan kana, tai kuten meillä sanotaan Kiovan kotletti on kyllä aika ihana ruoka - osataan sitä muuallakin kuin italiassa.
Kautta rantain osuin blogiin (hain tartar pihvin reseptiä ja g tarjosi tätä blogia) ja löysin tuon keittokirjan "hopeinen lusikka". Täytynee hankkia, vaikuttaa mielenkiintoiselta kun Italialainen ruoka kiinnostaa. Tartar pihvin koen kyllä enemmän belgialaiseksi kuin italialaiseksi ruoaksi - ensimmäinen kosketus raakaan lihaan oli belgiassa aamupalaksi nautittu "Toast Cannibal".
Sakari, hopealusikka kannattaa kyllä olla kirjahyllyssä. Se on auttanut monesta pinteestä. Ohjeet ovat tiiviitä ja selkeitä. Mikään ruokakuvien rakastajan kirja se ei ole, kuvituksessa täytyy turvautua lähinnä omaan mielikuvitukseen. Mies erityisesti rakastaa noita hakuteosmaisia keittokirjoja - sain sen häneltä lahjaksi ja vaikka itse sorrunkin monesti kuvilla varustettuihin kirjoihin olen opppinut luottamaan tuohon kirjaan kuin kallioon :)
Oma tartar-italia - assosiaationi johtuu selvästi kokemuksestani Panzanon teurastajalla. Mutta olet oikeassa, ruuan juuret lienevät ymmärtääkseni enemmänkin ehkä ranskan suunnalla. Muistelisin kuulleeni joskus että Jules Verne olisi alunperin keksinyt ruuan romaanissaan ;) Joku viisaampi voinee korjata jos olen väärässä :)
Joka tapauksessa seison täällä käsi sydämellä ja todistan, että oliivit ja sitruuna sopivat pihviin loistavasti - olivat mukana alkuperäisessä painoksessa tai ei :)
oi jestas kun kuulostaa herkulta! kyllä täytyy kokeilla joskus kun noita marinoimattomia koipia eteen sattuun.
punakaalilisäkkeet kyllä rokkaa :)
Uu, kuulostaa ja näyttää ihan mielettömältä!
Nigellalla on hauskoja ideoita ja reseptejä, vaikken minäkään häntä kestä telkkarissa katsoa. Kirjansa ovat kuitenkin mielestäni ihan huippuja!
Ja olen tuota punakaalipurkkia joskus lidlissä pyöritellyt käsissäni, mutten vaan uskaltanut ostaa. Ehkä sittenkin :)
Kiitän ohjeesta, saattaapi mennä kokeiluun täälläkin.
Tuosta marinoimattomien lihojen ongelmasta kärsin itsekin, kunnes keksin kauppahallin lihatoimittajat. Itse suosin Hakaniemen kauppahallin tarjontaa.
Sellon ja Ompun maininnoista siis päättelin röyhkeästi sijaintisi olevan samansuuntainen kuin itselläni ;)
Merituuli ja Hann: tuo on kyllä ollut tosi kestosuosikki meidän keittiössä. Sekä punakaali erilaisissa muodoissaan että sitten tuo kanankoipien täyttäminen. Pursotinpussi on ollut tosiaan kätevä - mökillä tehdessä myös ilman tyllaa... ;)
Anonyymi: no ihan hyvin pääätelty, ne kaksi kauppakeskusta ovat tuossa jotenkin matkalla. :) Ihan kivasti niissäkin on alkanut olla marinoimattomia juttuja lihatiskissä. Koipinuijiakin itse asiassa todella usein. HAkaniemi on ihana, mutta jotenkin itselläni on kynnys lähteä sinne... Mutta ehkä mun pitäisi vaan jonain päivänä olla reipas ja suunninstaa sinne halliin... :)
Kiitos reseptistä. Kokeilimme tätä ilman punakaalipetiä. Voin pursotus onnistui hyvin. Vaikka kanankoivet olivat meheviä sisältä ja ihanan rapsakoita päältä,jäimme kaipaamaan makuja. Voi oli yllättävän mietoa,eikä mausteet maistuneet. Kuoreen pitäisi varmaan sivellä mausteita ennen uuniinlaittoa?
Marjo: pedistä tosiaan tulee kanelisia ja etikkaisia makuja myös, niin että jos haluaa lisämakua, voi pintaan hyvin ripotella vaikka valkosipulipippuria tai jotain muuta maustetta josta tykkää. JA tietysti siihen voihinkin voi laittaa vaikka chiliä, jos chilisato on yhtä notkuvainen kuin meidän puskissa tänä syksynä :)
Tuleeko tuohon maustevoihin valkosipulia, kuten tekstistä voisi olettaa ?
Anonyymi; kyllä joo - silputut yrtit ja valkosipuli tosiaan sekoitetaan keskenään maustevoiksi. Toivottavasti sait onnistumaan:) Ei se varmasti pilalle mennyt vaikka olisit jättänyt valkosipulin poiskin, mutta minusta se tuo kyllä hyvää makua lisää voihin :) Oikeastaan tuon voin voi korvata myös kaupan maustevoilla, jos ei jaksa itse tehdä! ;)
Lähetä kommentti