Vieläkö on kurpitsaa? Eli improvisoituja kurpitsapannareita!

Kurpitsa ei vaan lopu. Kolmesta kilosta kurpitsaa riittää ja riittää... Niinpä improvisoin lennosta kurpitsaa vielä pariin ruokaan. Päätin tehdä mökillä kurpitsapannareita pyhäinpäivän aamupalaksi, koska se oli minusta ajatuksena varsin sopivaa :) Tämä vuosi on muuten ollut minulle selvästi pannukakkuisempi kuin aikaisemmat. Nämä taitavat olla jo kolmas (tai neljäs?) erilainen amerikkalaistyyppinen pannukakku tälle vuotta. Mutta näistä tuli maultaan ihan poikkeuksellisen hyviä. Tekemäni sitruksinen, sula ja tahmainen sokeri lettupinon päällä kruunaa koko syntisen nautinnon.



Me söimme näitä aamupalalla ihan hervottoman keon ja loput välipalaksi. Luulin - eikun olin varma, että niitä jää, mutta lopulta ei ainoatakaan. Olivat niin hyviä kylmänäkin. Vaikka maku oli ihan mieletön, rakenne kuitenkin jätti omasta mielestäni vähän toivomisen varaa. Letut olivat unelmapehmeitä, mutta pinta ei tullut sitten kunnolla rapeaksi. Taikinassa oli varmaan liikaa piilonestettä kurpitsaraasteessa, mitä en taikinaa tehdessäni tajunnut.



Raasteesta olisi varmaan pitänyt puristaa vähän nestettä pois siivilässä tai laittaa ehkä n. 3/4 dl enemmän (vehnä) jauhoja taikinaan. Tein V:n ostamista kumkvateista ihanan, sittaisen sokerisiirapin lettupinon päälle. Oih ihanuus. Tähän voi käyttää kyllä appelsiinin kuorta ja/tai appelsiinimarmeladia myös, jos kumkvatteja ei ole. Olen hieman harmissani, että yksikään kuva lättypinosta ei onnistunut kunnolla, pienet oranssit kumkvatit olivat ihanan näköisiä pinon päällä. Tällä kertaa nälkä ja tuoksu veivät mukanaan. Autenttista ruokabloggausta, siis... :)



Kurpitsapannukakut (aamupalalle ainakin kolmelle, ehkä neljälle jos itsehillintää on..)
n. 5 dl raastettua kurpitsaa
3 dl maustamatonta jogurttia
3 rkl fariinisokeria
2 munaa
2 dl ohrajauhoa
1,5 dl vehnäjauhoa
1/2 tl inkivääritahnaa
vanilijahippuja (lusikan kärjellä, ehkä n. 1 mm)
muskottia (raastoin pähkinästä ihan reippaasti sitä mukaan)
kanelia (ehkä 1/2 tl)
ripaus suolaa
2 rkl öljyä

paistamiseen voita

Pinnalle:
vaahterasiirappia
3-4 kumkvattia
3-4 rkl sokeria
n. 4 tl ruususiirappia, vaahterasiirappia tai vaikka hunajaa



Kuori ja raasta kurpitsa. Kuorin kurpitsan pienellä, tukevalla hedelmäveitsellä. Raastoin sitten kurmitsan raastinraudan karkeimmalla terällä. Sekoitin nesteet, sokerin, mausteet ja kurpitsaraasteen yhteen. Jauhot ja sooda sekä leivinjauhe sekoittuivat ensin toisiinsa eri kipossa. Sitten jauhot yhdistetään nesteisiin. Sekoitetaan lusikalla tai kauhalla tasaiseksi. Ohjeeseen tosiaan kannattaa ehkä lisätä jauhon määrää vajaan desin verran, kokeilla taikkinaa ja tarvittaessa vaikka vielä lisätä jauhoa. kurpitsan mehukkuus on tässä kuitenkin hyvä asia, joten mieluummin ehkä lisää jauhoa kuin nestettä pois.

Paistoin pannarit pikkulettupannulla voissa, nostaen aina valmistuneet letut lämpimään uuniin odottamaan. Koska taikina oli aika pehmeää, minulla oli hetkittäin vaikeuksia saada pannaria kunnolla kääntymään, kun se ei ollut ryhdikäs. Mutta eipä se tosiaan makua haitannut...;)

Kun letut oli paistettu nostelin muutamaan lettupannun reikään kuhunkin yhden ruokalusikallisen sokeria, annoin sen sulaa ja lisäsin jokaiseen sokerilätäkköön siivutettua kumkvattia. Voit ihan yhtä hyvin tehdä tämän isolla teflonpannulla, mutta minä en halunnut sotkea toista pannua. Siirsin vaan käytössä olevat lettukohdat suoraan kaasuliekin päälle, etteivät tyhjänä olevat kohdat pala pilalle.

Tässä vaiheessa ei kuulu enää kuvata, vaan kaataa sitä siirappia kumkvattien päälle!

Heti kun sokeri alkoi saada väriä lorautin jokaisen kumkvattikasan päälle n. 1 tl ruurusiirappia, jota oli vielä kesältä. Ihan yhtä hyvin voit laittaa tähän vaikka vaahterasiirappia tai muuta vaaleaa siirappia, mitä sinulla on. Juokseva hunajakin käy.


Kun siirappi kiehahtaa, kaada se välittömästi lettupinon päälle, lisää vielä vähän vaahterasiirappia ja tarjoile vaikka syksyisten, maustettujen teelaatujen kanssa. Om nom nom...