Snack!
Eilen pelkäsin, että angiina uusii taas. Vieläkin on outo olo, mutta katsotaan nyt - jotenkin se on vähän kohentumaan päin kun otin paljon C-vitamiinia. Palasimme mökiltä kotiin Myöhään. Olimme syöneet lounaaksi Falafelejä ja kylmälaukussa lepäsi kaikenlaisia jämiä. Meillä oli myös V:n synttäri-illalliselta jäänyt sisäfileen pääty, tiedättehän sellainen hankala pala, joka kapenee ihan ohueksi päätä kohden.
Pihvi ei iskenyt yhtään kun olo oli heikko ja muutenkaan en saanut itsestäni mitään irti. Sitten oli vielä se epäinspiroiva pötkäle lihaa. Puuh. Sitten muistin että sain ystävältäni ja hänen mieheltään joskus lahjaksi Nigel Slaterin kirjan The Kitchen Diaries. Siellä valmistettiin sisäfile nopeasti kärventämällä siihen pinta ja sitten kypsentämällä sitä uunissa 220 asteessa 10 min. Iskin kirjan V:lle ja sanoin, että tommosta voitas kokeilla. Helppoa ja nopeaa.
Nigel antoi paistetun fileen vetäytyä ja jäähtyä ennenkuin tarjosi sen aivan ohueksi suikaloituna raikkaan soosin kanssa. Tarjolle ruualle hän teki myös perunoita ja leikkeli sitrunalohkoja. Ohjeessa on aika paljon suolaa, mutta Nigel selittää kirjassan, että kun liha jää tällätavoin raa-aksi siihen pitää laittaa suolaa.
Kaverikuva ja elämän suola
Lopputulos oli paljon parempi kun kuvittelin tai mitä ehkä kuvasta ymmärtää. V hoiti kokkausta tällä kertaa oikeastaan yksin, minä istuin vain kuolleena ja täysin kyvyttömänä edes protestoimaan mitään. Muutaman kuvan kävin kuitenkin nappaamassa ;) Niinpä teimme Nigelin sisäfilettä prikulleen niinkuin ohje käskee. Tai no...
Soosia emme tosin tehneet, filekin oli vielä leikattaessa hieman lämmintä eikä perunoitakaan ollut. Aivan loistava lopputulos silti. Uudestaan!, huusi Laa-Laa. Liha on ehkä hieman kypsemmän näköistä meillä, kuin kirjan kuvassa, mutta todella mureaa ja hyvää. A ei ollut paikalla, mutta tuumailimme, että edes A ei saisi tästä jauhettua suussaan purkkapalloa - niinkuin joskus käy kun lapsi laittaa suuhunsa liian suuren palan lihaa;)
Koska fileestä oli tähän käytettävissä vain häntä, pienensimme suolan ja muiden määriä arviolta ehkä puoleen - kolmannekseen. Tässä kuitenkin ohje koko fileelle - pienentäkää ja kasvattakaa määriä siitä jokainen sitten fileen painon mukaan. Loistotapa käyttää jopa se loppu fileen pää kun sellainen on jäänyt tarjousfileestä jämäksi.
Me siis söimme tästä pienen iltapalan - pilkoimme kaveriksi kourallisen kirsikkatomaattia, valutimme päälle parasta oliiviöljyämme ja puristimme sitruunasta mehua. Tomaattien päälle ripsotin hieman lahjaksi saamaani Pirkan savusuolaa. Lasi punaviiniä ja go.
Pirkan Parhaat -savusuola oli muuten yllättävän mietoa verrattuna esimerkiksi Santa Marian savusuolaan (oli se muutenkin ihan erilaista). Tästä ehkä vielä toinen kokeilu ennen lopullista tuomiota, tuoksu lupaava, maku peittyi vähän tomaatin alle. Pisteet purkin koosta ja avattavasta kannesta!
Sisäfilettä Nigelin tapaan (kirjassa arvioidaan jotta riittää neljälle pottujen kanssa)
1 runsas ruokalusikallinen mustia pippureita
1 rkl maldon - suolaa (käytimme suolankukkia kun ei ollut maldonia)
1 paunan sisäfilee (eli n. 450g, alkuperäisessä ohjeessa suositellaan paksumpaa päätä tietysti)
hyvää oliiviöljyä
sitruunalohkoja tarjoiluun
Kastike (jota emme tehneet, mutta joskus vielä teen)
1 rkl (runsas) kokojyväsinappia
½ sitruunan mehu
n. 20 lehteä minttua - eli pieni kourallinen
2 keltuaista
4-5 rkl oliiviöljyä
Kuumentakaa pannu vieläkin kuumemmaksi niin saatte väriä
Laita uuni lämpiämään 220 asteeseen hyvissä ajoin. Murskaa morttelissa mustapippurit karkeaksi rouheeksi ja sekoita suola pippureihin. Hiero kuivattuun fileeseen hieman oliiviöljyä ja pyöritä sitten suola ja pippurit fileen pintaan painaen filettä leikkuulautaa vasten niin, että suurin osa suolasta ja pippurista tarttuu fileen pintaan.
Lämmitä reipas 2 rkl oliiviöljyä pannussa. Kun öljy on tosi kuumaa ja kihisee pannulla, ruskista file nopeasti joka puolelta. Paahda sen jälkeen uunissa vain 10 min.
Tuo kohta herätti pientä epäilyä ja V mittasi fileen lämmön sisältä- se nousi vain 53 asteeseen, mutta ajattelimme että no, nyt kokeillaan tätä ja jätimme lihan vetäytymään.
Annoimme lihan vetäytyä joitain minuutteja ihan rauhassa - Nigel antaa fileen jäähtyä ihan kokonaan. Sillä aikaa Nigel neuvoo tekemään kastikkeen. Me emme sitä siis tehneet, mutta tässä ohje, jos joku haluaa:
Laita sinappi, sitruunamehu ja minttu keltuaisten kanssa blenderiin. suristele muutamia sekuntteja. Sitten kaada öljyä hitaasti ja lopeta kaataminen kun kastikkeen rakenne on kuin raskasta kermaa. Sitten siivuta file aivan ohuelti, aseta tarjolle vaikka lankun päälle ja lusikoi kastiketta viipaleiden päälle. Tarjolle pöytään myös sitruunalohkoja.
Me siis tarjosimme tämän itsellemme ihan vaan sitruunalohkojen ja hyvän oliiviöljyn kanssa. Hyvää ja raikasta. Nigelin kirjaa pitäisi kokkailla selvästi useamminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti