J. G. Melon - eli kertakaikkisen loistavat meloonit :)

Äärettömän epämääräinen haahuilu johdatti meidät taas hämmästyttävien löytöjen äärelle. Varsin pitkän ja kulttuuririkkaan päivän päätteeksi oli toiveissa löytää jokin pubi, baari tai muu varsin epäformaali ruokintapaikka. Ja löytyihän sellainen.

En tiedä pitäisikö alkaa uskoa Garminiin, V:n isältään perimään parkkipaikkasäkään, sporalogiaan vai ruokabloggaajien haltijakummiin, mutta uskokaa tai älkää, päädyimme ihan summanmutikassa "Michelin recommended" - pubin ovelle ;) Kun hinnatkin olivat kuudesta dollarista pariin kymppiin ei ollut vaikeaa päättää astua sisään hyvin museoituja aivoparkojamme tuulettelemaan.


Paikka oli pikkiriikkinen, hämyisä ja lämminhenkinen. Iloinen puheensorina tuli korviin joka puolelta. Palvelu ystävällistä ja nopeaa muttei ylivuotavaa, vaan pikemminkin huomaamatonta. Se antoi paikalle rentouttavan ja kotoisan fiiliksen.



Annokset ylipäänsä kaikkien lautasilla näyttivät runsailta, mehukkailta ja hyviltä. Netistä löytämäni arvostelu ei kyllä tee mielestäni oikeutta paikan ihanalle tunnelmalle, vaikka onkin kehua pullollaan. Arvostelussakin mainittu hampurilainen näytti kyllä ihan loistavalta, kun yksi pieni tyttö sitä söi silmät melkein nurinpäin kääntyneenä ;) Hetken mietin tosin kumpi syö kumman;) Oikeasti pihvi oli varmaan n. 4 cm paksu ja hampurilaissämpylä näytti jotenkin tosi pieneltä pihvin ympärillä... :) Eli siitä riittää kyllä isompaankin nälkään!




Alkuruuaksi otimme chilikupin, eli kahvikupillisen pitkään haudutettua chili con carnea jonka päälle on ripoteltu cheddaria ja punasipulia. Kupin kanssa tarjoiltiin suolakeksejä. Hanassa oli paljon hyviä oluita.


No, mitäpä sellainen nyt muuta on kuin ihan älyttömän hyvää. Tämä taisi kustantaa jotain kuutisen dollaria. Kun DOCG - punkku irtosi 24 dollarilla pullo, nappasimme sellaisen pääruuan kyytipojaksi.

Pääruuaksi halusimme kokeilla paikan tartar - pihviä. Kun kysyimme varovasti tarjoilijalta minkä kokoinen pihvi on - hän sanoi että "Huge" (valtava) ja levitteli käsiään kaarissa. Voisin oikeastaan käyttää jotain vielä valtavampaa sanaa kuvaamaan pihvin kokoa, jos keksisin jonkin. Pihvi oli oikeasti ihan älyttömän kokoinen, varmasti n. 700g lihaa per pihvi. Pihvin kanssa kuului 18 dollarin hintaan lisäksi (tietysti) pihvin lisukkeet (punasipuli, kaprikset, sardelli, Worchestershire - kastike, Tabasco ja Dijon sinappi) ja salaatti, paahtoleipä (joka paistetaan mieleiseksi asiakkaan toiveiden mukaan) sekä käsittääkseni myös ranskalaiset perunat. En ole ihan varma kuulinko oikein perunoista, koska jätimme ne joka tapauksessa ottamatta.


Me söimme pihvin salaatilla (blue cheese -kastikkeella) ilman kummempia pottuja ja leipiä. Silti en pystynyt syömään pihvistä kuin n. puolet. Sanoin V:lle että jos asuisimme täällä, pyytäisin tämän lopun mukaan ja tekisin tästä lopusta huomenna lihapullat ;) Kätevä Emäntä (tm) iskee jälleen... Liha oli hyvää - sitä oli vaan aivan valtava määrä.


Oikein mukava kokemus, mahduimme hyvin sisään n. kuuden paikkeella (mikä on tietysti vähän aikaisin) ja paikka oli kuitenkin koko ajan ihan miellyttävästi täynnä. Jonottaa ei tarvinnut tuohon aikaan ja pöydän sai vielä valita.

Huomaa kuitenkin, että ravintola ei hyväksy luottokortteja - se sanotaan kyllä ovella, mutta on suht harvinaista täällä. Hinnat ovat kuitenkin niin maltilliset, että rahaa ei ihan hirveästi kulu. Tuo tartar taisi olla listan kalleimpia ruokia. Mutta summa summarum: Jos mielit melooniin, ota mukaan käteistä.