keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Gramercy Tavern - New York


Eilen syötiin fiinimmin kalaa. Oli ihan mieletöntä, miten hyvää palvelua saimme koko illan. Vaikka kyseessä ei ollut mikään fine dining paikka - kokemus oli parempi kun suomessa oikeastaan misään - millään järkevällä rahalla.

Oleme lähteneet tutkimaan alueita hotellilta etelään ja länteen. Siellä tuntuisi olevan paljon mielenkiintoisia ruokapaikkoja ja aamiaismestoja. Ehkäpä suunnistamme sinne aamulapalle tänään.

Olimme siis eilen Top Chefin (jos tiedätte tv-ohjelman) päätuomarin alunperin pystyyn pistämässä Gramercy Tavernissa. Olimme tavern - puolella jonne ei tarvita pöytävarausta vaan sinne voi mennä first came first served - tyylisesti. Pukukoodi oli business casual, joten emme yrittäneet sisään farkuissa. Sinänsä siihen aikaan (n puoli kuusi) paikassa oli vielä jonkin verran suoraan töistä paikalle saapunutta porukkaa. Monessakaan pöydässä ei vielä ollut suuremmin säpinää. Asia kyllä korjaantui ja puoli seitsemän aikaan suurin osa pöydistä ja koko baari oli jo täynnä.

Vaikka googlen arviot ravintolasta olivat sitä mieltä, että paikka on kalliimmasta päästä (neljä dollarin kuvaa) eivät hinnat mitenkään päätä huimanneet ainakaan näillä dollarin kursseilla. Alkupalat olivat 10-20 eur välissä pääosin (hanhenmaksaa lukuunottamatta) ja pääruokien kallein oli 25 eur. Lista ei ollut hurjan laaja, mutta kyllä varsin monipuolinen.

Täällä koristellaan tosi paljon ihan aidoin kukkasin. Kävimme juomassa shampanjacoktailit päivällä Rue 57:ssa kun jouduimme vähän uudelleensuunnittelemaan päivää. Siellä oli koristeltu koko ravintola ihanin, vaaleanpunaisia, suuria kukkasia täynnä olevin oksin. Illallispaikassa taas oli samaa ideaa käyttäen napsittu kippoihin valtava kasa keltaisia kukaksia (joskin pieniä keltaisia). Noista keltaisista älysin jopa napsaista kuvan.



Mutta takaisin illalliseen. Söimme siis tällä kertaa koko setin alkudrinkistä jälkiruokajuustoihin.

V:n alkudrinkki oli kasattu ruisviskistä, camparista ja verigreippimehusta - omassani oli kuohuviiniä, appelsiinilikööriä ja ilmeisesti sokeripalaan imeytettynä ollutta appelsiinikatkeroa tms. Molemmat olivat hyviä. Etenkin tuo ruisviskijuoma oli tosi hauska! Se oli juuri sellainen, mitä voisi kuvitella tarjoavansa vieraillekin - jos löytää jostain ruisviskiä suomessa...

Kun drinkit oli litkitty päädyimme vihdoin viimein ruokalistasta aitoon päätökseen. Listalla oli paljon mielenkiintoisia juttuja, Ankka confit pavuilla oli vähäkkllä tulla valituksi pääryuuakseni, mutta pysyttelimme kuitenkin kalassa.


Alkupalaksi Otin grillattuja mustekalan lonkeroita fenkolin ja mizunan kanssa ja V:n lautaselta löytyi kateenkorvaa simpukoilla ja kermaisella kapris (ja sardelli?) kastikkeella.


Molempien annokset olivat tosi hyviä, pitihän niitä nyt maistella ristiin - tottakai! :) Mustekala oli varmaan parasta mitä olen koskaan syönyt - se oli selkeää ja hyvin maustettua ja täydellisen kypsää. Ei yhtään kumimaista vaan suorastaan mureaa. Kehuinkin V:lle että oli hyvä idea ottaa lonkerot grilliin - niiden liha kun on sopivan kiinteää. Muutenkin olin positiivisesti yllättynyt kun en saanutkaan lautaselleni renkaita :)

V:n kateenkorva simpukoilla oli hyvin erilainen - pehmeä ja vahva samaan aikaan. Simpukat myös jälleen ihan juuri täydellisen kypsiä. Kateenkorvan kastike oli kyllä tosi vahvan makuinen - suolainen ja jopa hieman hapokas. En ollut koskaan aikaisemmin maistanut kateenkorvaa ja kyllä voisin kuvitella sitä jossain tilaavani.



Pääruuaksi tilasin vaaleaa kalaa linsseillä ja omenalla eli sea bream with green lentils and apple. V:n annos oli myös kalaa - mietimme olisiko se ollut nieriää - se oli samalla tavalla punaista, lohimaista kalaa muttei kuitenkaan lohta. Englanniksi se taisi olla arctic char.



Ruuan kanssa joimme tietysti valkoviiniä. Jälleen yksi asia mitä ei tapahdu suomessa - tarjoilija toi meille maistaa kolmea eri viiniä lasissa ennenkuin sitten päädyimme viimeiseen (Riesling Auslese, Berres, Erdener Treppchen, 1996, Mosel Valley, Germany). Maistelusta ei veloitettu erikseen. Jopa päivällä, kun menimme vaan yhdelle drinkille saimme ensin maistaa paria valkkaria ennenkuin totesimme, ettemme huoli niistä yhtään ja joimme lopulta shampanjacoktailin ;) Oikeasti nämä jenkkien tarjoilemat valkkarit ovat aika mitäänsanomattomia jos ei sitten aio juoda Kalifornian Chardonnayta - minkä suuria ystäviä emme ole.

Taroilija piti viinin jäissä koko illan ja kertaakaan koko illallisen aikana en onnistunut a) tyhjentämään vesilasiani kokonaan tai b) juomaan viinilasia tyhjäksi ja kun jompi kumpi lähti käymään wc:ssä joku oli c) käynyt taittelemassa pöydälle jättämäni lautasliinan kauniiksi, viikatuksi pinoksi.

Viini, jota joimme oli sen verran vahvaa että se oli melkein sauternes -tyyppistä. Ei tosin niin makeaa, mutta oikein kauniisti ikääntynyttä ja viinin makeus oli muuttumassa kivasti täyteläisyydeksi. Vaikka emme ole yhtän makean viinin ystäviä (jälkiruokaviinit & port sitten asia erikseen), tuo viini oli tosi hyvää.

Viini sopi loistavasti yhteen etenkin mustekalan ja V:n rasvaisemman kalan kanssa. Kävi se oman pääruokanikin kanssa ihan hyvin yhteen - mutta vihreät linssit eivät mielestäni oikein päässeet täysin etuihinsa tai voisi ehkä ajatella että viini ei päässyt täyteen loistoonsa niiden kanssa. Miten vaan. Molemmissa kaloissa oli muuten niin rapea kuori, etten tajua miten se saadaankin niin ihanan rapsakaksi polttamatta sitä pätkääkään. Kateellisena katselin miten kuori murtui veitsen alla - osaisipa tälläisen kuoren tehdä itsekin.

Viinissä oli niin paljon luonnetta, että se riitti hyvin vielä pienen juustolautasen pariksi, jota tarjoilija meille suositteli. En kyllä enää muista mitä kaikkia juustoja saimme, muta valikoima oli loistava ja koostui lähinnä raakamaitojuustoista; yksi kova juusto, yksi vuohenmaitojuusto, kaksi kermajuustoa joissa oli homekuori ja yksi sinihomejuusto. Juustojen kanssa tarjoiltiin erilaisia kotitekoisia leipiä, joista maistoimme vähäsen karpaloleipää ja pähkinäleipää. Lisäksi oli vielä pienenpieni palanen aitoa hunajakennoa (hunajineen, tietysti) ja vastaava, pieni kipollinen “omenavoita” joka oli aromaattista omenasosetta jossa oli erittäin tuoreen makuista kanelia.

Lopuksi nautimme vielä tavernan oman mausteisen kahvin, johon oli jauhettu tuoretta kardemummaa sekaan. Pelkäsin vähän, että kahvi olisi jotenkin ummehtunutta tai ... en oikein tiedä mitä lopulta pelkäsin. V halusi kahvia ja otin sitten samaa lääkettä minäkin kupillisen. Oli tosi hyvää. Kardemumma maistui kahvissa raikkaalta ja hyvältä eikä lainkaan tukkoiselta.

Hyvän ruuan jälkeen lähdimme kierimään kohti hotellia väsyneinä, mutta onnellisina.

4 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Kiva lukea näistä kulinaarisista kokemuksista Nykissä. Herkullisia aterioita olette nauttineet;minä olisin ottanut nuo mustekalan lonkerot,nam! Itse en ole syönyt noin isoja lonkeroita,ainoastaan pikku baby lonkeroita,joista tykkään paljon.Paikka kuulostaa tosi hyvältä!

Nelle kirjoitti...

Paikka oli tosi kiva - oikeasti myös aika järkihintainen palveluun ja ruuan laatuun nähden. Lisäksi oli kiva, ettei tarvinnut olla mitään pöytävarausta etukäteen. :)

nemo kirjoitti...

Oi miten hienolta matkanne vaikuttaa. Ihania ruokia ja ruokapaikkoja. Minä en varmaan uskaltaisi sellaiseen "fine dining" -paikkaan mennäkään ;)

Laila kirjoitti...

Loistovalinta! Olen kaynyt paikassa vain tyolounailla, mutta teki kylla silloinkin vaikutuksen. Mun mielesta sisustus on ihana, kun siella tosiaan panostetaan sesongittain viihtyvyyteen valtavalla kukkamaaralla.