Tuulihattuja salviavoi-kurpitsatäytteellä

Kun lähtee ruokabloggaajien miittiin kannattaa repäistä kaikki reseptit hatusta ja tehdä niitä n. ensikertaa, eikö niin? Niin, ja hieman vielä mokailla siellä ja täällä? ;)

No, tämä nyt ei ollut ensimmäinen kerta, kun tein tuulihattuja, eikä mitenkään minusta suurin epäonnistumiseni tarjottavissa. Mutta tämmöisenä perfektionistina täytyy tunnustaa, että en saanut näistä ihan niiiin täydellisiä kun olisin toivonut. Tunnustan, että pientä painetta olisi ollut onnistuakin. Mutta sitten ajattelin, että tuossa seurueessa todennäköisesti riittää huumorintajua vaikka kaikki ei ihan nappiin mensisikään.  Enkä usko, että kurpitsapyreen suhteellinen osuus täytteestä olisi sitä naurunremakkaa mitenkään pystynyt hillitsemään ;)  Ja sitäpaitsi; ovathan tuulihatut nyt konseptinakin aikamoinen moderni retronaposteltava ;) Ja, noh, (köh) olin Melkein tyytyväinen näihin.

Mutta pienestä ramppikuumeesta huolimatta bileet olivat hersyvät, puitteet upeat ja isäntäväki yhtä sydämellistä kuin aina. Niinpä pysähdyn nyt tähän kohtaan ja sanon ison kiitoksen Jasulle ja Akvamarinille hostauksesta ja kanssajuhlijoille sekä hyvistä ruuista (joista osasta jäin valitettavasti vähän paitsi kun tein varaslähdön kotiin) että tämän vuoden parhaista nauruista. :) Ja näiden juhlallisten kiitossanojen jälkeen palataan takaisin pisneksiin, eli meikäläisen tuulihattuihin.

Siinä kävi sillä tavalla, että sain päähäni yrittää modernisoida tuulihattutäytettä. Ajattelin yhdistää syksyn suosikkimakuni paahdetun, salviavoilla maustetun kurpitsapyreen ja philadelphia - tuorejuustotäytteen samaan tuulihattuun.

Idea oli hyvä ja täytteet sopivat yhteen. Mutta kämmelsin vähän toteutuksen kanssa. Se, missä mielestäni mokasin oli, ettei olisi kannattanut yrittää pursottaa niitä kerralla, samasta pussista kuorien sisään. Vaikka se on nopeaa ja siistiä, täytteiden suhdetta ei pysty säätämään enää pursottaessaan ja menetin vaikutelman mehevästä kurpitsaisiuudesta kun kurpitsaa tuli sittenkin pussiin liian vähän.

Meillä oli nimittäin kotona pienet testimaistajaiset noista täytteistä ennen varsinaista H-hetkeä. Kasasin muutaman tuulihatun pikkulusikalla kokoon ja maistelimme niitä kahville Espanjasta eksyneiden matkamiesten kanssa. Tuulihatut todettiin hyviksi, mutta huomasimme, että jos kurpitsapyrettä oli liian vähän, yleisvaikutelma jäi vain kermaiseksi ja aika mitäänsanomattomaksi. Kurpitsapyrettä pitäisi siis olla paljon suhteessa tuorejuustoon jotta homman idea paljastuu.

Ikean säilytyspurkki on sivumennen sanoen oiva apu pursotinpussin täyttämiseen. 

Noh, yritin sitten säätää pussiin n. (hieman vajaasti) puolet kurpitsaa ja (hieman yli) puolet kermavaahto-tuorejuustoa. Pursotus onnistui ihan ok ja pussista tuli sekä kurpitsaa että tuorejuustoa. Mutta tiedättekö mitä, sitä kurpitsaa tuli silti liian vähän. Olisi vaan pitänyt laittaa täyte jokaiseen tuulihattuun erikseen lusikalla, jolloin olisin voinut säätä kurpitsapyreen ja tuorejuuston suhdetta paremmin. Ehkä kurpitsaa olisi voinut olla jopa hieman enemmät puolet ja tuorejuustoa vähän vähemmän. Nyt kävi nimittäin juuri niin kuin pelkäsin - eli tuorejuusto vähän sittenkin jyräsi sen kurpitsan.

 Näin jälkiviisaasti ajateltuna olisi siis pitänyt koota ne pikkulusikalla ja lisätä mukaan ehkä jopa muutamia pinjansiemeniä tekstuuriksi. Tuulihatturesepti oli suoraan Valion sivuilta ja minun uunissani paistoaika oli ohjetta vähän pidempi, ehkä n. 25 min.

Ai niin, ainoa asia missä voi mokata tuulihattujen kuorten kanssa on, että menee kurkkaamaan uuniin luukun avaten ennenkuin taikina on kypsää. Tällöin tuulihatut lässähtävät takuuvarmasti. Kannattaa myös antaa kuuman taikinan jäähtyä kunnolla ennen munien lisäämistä. Myös jos tuulihatut jäävät sisältä raa-aksi ne helposti maistuvat kananmunalta. Joten anna niiden saada kaunis väri uunissa ja kokeile muutamaa pellin reunalla olevaa tuulihattua ennenkuin otat ne pois uunista, että ne tuntuvat keveiltä.

Tuulihattuja kurpitsatäytteellä (tuulihattutaikina Valion ohjeen mukaan, hieman suurennettuna )

Taikina:
100g voita
2 dl vettä
2 dl vehnäjauhoa
4 munaa

täyte (n. puolet kurpitsasta riittää, mutta koko kurpitsa kannattaa paahtaa kerralla, lopun voi käyttää muuhun)
1 butternut -kurpitsa
öljyä voiteluun

n. 80g voita
2-3 pientä oksaa salviaa
suolaa
pippuria


kermatäyte:
1 pkt philadelphia -tuorejuustoa (200g)
2 dl kermaa vaahtona
(paahdettuja pinjansiemeniä)

Kiehauta vesi ja voi kattilassa, sammuta tuli ja sekoita puuhaarukalla jauhot sekaan. Jatka sekoittamista kunnes taikina muodostaa tasaisen pallon. Anna taikinan jäähtyä. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sekoita kananmunat tehosekoittimella vatkaten massaan ja anna aina edellisen kananmunan sekoittua kunnolla taikinaan (niin että taikinasta tulee yhtenäistä massaa) ennenkuin lisäät uuden.

Pursota parin euron kolikon kokoisia nököjä leivinpaperille ja paista tuulihattuja uunissa n. 20-30 min (tuulihattujen koosta riippuen ) kunnes ne ovat kauniin värisiä ja tuntuvat keveiltä. Älä missään tapauksessa avaa uunia paiston alkuvaiheen (n. ensimmäiset 15 min) aikana!

Halkaise kurpitsa, ota siitä siemenet pois, voitele se öljyllä ja paahda uunissa n. 35 -40 min tai kunnes kurpitsa on pehmeää sisältä ja siinä pn pinnassa muutama tumma läiskä.

Kaavi kurpitsan liha yleiskoneen silppuriosaan. Sulata voi pannulla ja kun se kiehuu, laita sekaan salvian lehdet ja paista n. minuutti. Tarkoitus ei ole antaa salvien lahtien ruskistua, vaan vain luovuttaa arominsa voihin. Kaada salviavoi lehtieen tehosekoittimeen ja aja kurpitsa ja voi tasaiseksi massaksi. Maista massaa ja lisää suolaa ja pippuria maun mukaan.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää tuorejuusto. Mausta halutessa mustalla pippurilla (ja paahdetuilla pinjansiemenillä).

Halkaise tuulihatut melkein kokonaan. Täytä tuulihatut laittamalla pohjalle kerros tuorejuustotäytettä ja päälle kurpitsapyrettä. Maistele suhde sopivaksi - mielestäni sopiva on n. puolet ja puolet.



Tarjoile kuohuviinin kanssa.