Hestonin vanilja-kanelijäätelöä ja meikäläisen synttärilahja (!)

Se oli eräänä hyvin, hyvin varhaisena ja lumisena marraskuun lopun amuna, kun könysin keittiöön hakemaan I:lle vellipulloa. Oikeasti oli vielä aamuyö ja koska sattui olemaan syntymäpäiväni ajattelin olla taistelematta tutkainta vastaan ja ruokkia beebiksen jos vaikka saisin vielä muutaman tunnin unta.  Ja siinä odottaessani mikron tekevän sitä mitä mikrot tekevät parhaiten silmäkulmaani sattui isohko pahvilaatikko, joka oli laskeutunut keittiötasolle. Hieraisin unta silmistäni ja pystyin tavaamaan laatikon kyljestä: Gelatiera. Gelatiera - niinkun Gelato - eli jäätelö vai? Vaikka kello oli jotain yhden käden sormilla esitettävää pieni hymynkare alkoi viipyillä meikäläisen suupielessä: sen on pakko olla Mun synttärilahja! Raksu on muistanut. Raksu on ostanut minulle Jäätelökoneen! Arvatkaapa miten helppoa oli enää nukkua sinä yönä ;)

Jäätelön voi tehdä joko suoraan laitteeseen tai käyttää mukana tullutta kulhoa.
Kulhoa käytettäessä sen alle kannattaa kaataa hieman halpaa viinaa, joka johtaa kylmän tehokkaammin kulhoon.

Olen halunnut jäätelökonetta jo kauan mutta onnistunut aina perustelemaan itselleni järkiargumenteilla miksi sellaista ei meille oikeasti tarvita: eihän pääasiassa herkkujen tekemiseen pyhitetty potentiaalinen (ja kookas) pölynkerääjä ole mitenkään pakollinen tai ehkä edes järkevä hankinta. V kertoi minulle stten aamupalalla miten hän oli ollut ihan kauhuissaan kun luin juuri syntymäpäivääni edeltävällä viikolla Heston kotona -kirjaa. Taas kerran huokailin jäätelökoneen perään ja tällä kertaa suolaisten jäätelöiden takia. Hestonin kirjassa kun oli myös alkupalakeiton ohje, jossa oli sinappijäätelöä. 

Täysmaito on hyvä pohja jäätelölle - lisäksi mukaan tulee kermaa ja rakenteen vuoksi myös maitojauhetta. 

Kone oli tietysti jo aikaa sitten tilattu ja parhaillaan matkalla Italiasta. V kuunteli lisääntyvän paniikin hiipiessä hiustupsuihin asti miten luin Hestonin ohjeita ääneen: "Täällä on kokonainen luku jäätelöiden tekemisestä!". Raksu pelkäsi että nyt se nainen onnistuu perustelemaan itselleen miksi se jäätelökone on saatava NYT eikä viidestoista päivä. 

Huomasin kyllä V:n avuttoman ilmeen, mutta tulkitsin sen väärin; kuvittelin että V on jäätelökoneen hankkimista vastaan koska eihän sellainen nyt Oikeasti Ole Järkevä hankinta. Olimme toki joskus puhuneet jäätelökoneista ja Kenwoodiinkin saatavasta jäätelökulhosta. Ja molemmat tiesimme, että parhaan jäätelön tekemiseen tarvitaan ihan oikea itsejäähdyttävä Laite (tm). Ja sellainen Laite nyt tietysti olisi jälleen yksi valtava mööpeli meidän jo muutenkin täyteen keittiöömme.

Ensimmäinen kokeilu: omenasorbettia. Ihan ok, mutta laitoin liikaa sokeria. 

Ja niinpä hautasin jäätelökonehaaveet kuten järkevä aikuinen, huokaisin ja käänsin sivua hieman haikeana. V taas lakkasi näyttämästä avuttomalta pikkupojalta ja pystyi jälleen hengittämän. Ja jäätelökone pysyi juuri niin täydellisenä yllätyksenä, millaiseksi se oli tarkoitettukin. 

No, Hestonin sinappijäätelöön asti en ole vielä päässyt, mutta sen verran on jäätelöitä kokeiltu, että tiedän jo keittiössäni seisovan laitteen olevan varsin pätevä vempele. Ei minulla tosin asiasta ollut epilystäkään sillä kun V jotain isompaa hankkii, sitä edeltää yleensä huolellinen selvitys laitteen plussista ja miinuksista. Gelatiera Gaggia oli saanut netistä löytyneissä arvosteluissa kuluttajalaitteiden parhaat arvostelut. Olennaista kuulemma on, että siinä on erittäin tehokas jäähdytyselementti eikä se silti ole kooltaan mitenkään valtava. Ja sellaisen V oli sitten meille klikkaillut :) 

Jäätelökone oli kohtuullisemman kokoinen kuin kuvittelin. 

Ja hyvää jäätelöä se laite tekee; ainakin minusta lopputulos on ihan upean samettinen niin sorbetissa kuin jäätelössäkin. Yhdestäkään yritteestä ei ole tullut rakeista. Ja oliko se sitten hyvän ohjeen vai koneen vai kummankin ansiota niin hyvyydestä kyllä kertoo jälkiruoka-astioiden suhteellinen ilmestymisnopeuskin kun kysyin viikonloppuna illallisvierailta haluaako joku kenties lisää jälkkärijäätelöä? Sain salamannopeasti oman kipponi viereen neljä muuta;) 

Vaniljatankoja kuluu useampi. 

Jätski mitä tällä kertaa koeponnistin oli Hestonin makeita; vanilja-kanelijäätelöä. Ja kyllä se oli varmaan paras jäde, jota olen tähän asti tehnyt. Maku on ihanan tuoreen vaniljainen ja kaneli korostaa vaniljaisuutta. Ohjeessa vaniljaa laitetaan ihan käsittämätön määrä - peräti 6 kokonaista tankoa reippaaseen litraan nestettä. Kun olin riipinyt 4 tankoa kattilaan tuumasin että jo nyt sitä vaniljaa näyttää olevan aika hurjasti. En laittanut enempää ja minusta se riitti hyvin. Ja vaikka vähensin vaniljaa, ei tällä ohjeella silti kilpailla hinnassa Valion kanssa;) Mutta sanoisin, että makupuolella kyllä ollaan voitolla!

Jäätelöpohja kuumennetaan, jäähdytetään ja jätetään maustumaan n. pariksi tunniksi jääkaappiin. 

Heston puhuu jäätelön tekemisestä kirjassaan valtavalla palolla - tarjolla on hyviä vinkkejä jotka tuntuvat ihan mahdollisilta soveltaa kotona. Ja sitten tietysti Heston kertoo, että kuivajäällä saa ihan uskomattomia sorbetteja aikaan ;) Nii just - sellastahan jokaisella nyt on aina saatavilla. ;) Mutta niistä kotikokille sopivista vihjeistä nyt muistuu tässä mieleen se, että jäätelön rakennetta voi parantaa lisäämällä maitoproteiinin määrää seoksessa. Proteiinin lisääminen siis tapahtuu maitojauheella, koska se on käytännössä sitä itseään ja siinä on hyvin vähän rasvaa. Kermassa on myös paljon proteiinia, mutta pelkän kerman käyttö tekee jäätelöstä helposti liian täyteläistä ja liian suuri rasvan määrä turruttaa makuaistin. Tulkitsin siis Hestonin selityksestä että liian rasvaisella seoksella jäätelön mausta ei tule raikas. Toinen juttu on sokerin käyttö: tietty määrä sokeria tarvitaan, jotta jäätelöstä tulee sopivan makeaa ja yleensä jäädytettävään seokseen kannattaa laittaa "vähän liikaa" sokeria, koska kylmä vähentää aistittua makeutta. Mutta oikea määrä sokeria on muutenkin tarpeellinen; sokeri kun tekee jätskiin myös rakennetta, ei pelkästään makua. Myös suolaisten jäätelöiden ohjeissa näyttää siis olevan vähän sokeria.

Ohjeessa neuvotaan jäähdyttämään kiehautettu massa jääkylvyssä, mutta minä vaan nostin kattilan kannen kanssa ulos kun pakkasta oli 15 astetta. Sekoittelin sitä vähän silloin tällöin ja kun seos oli kylmää, siirsin sen jääkaapiin jottei se jäädy ennen aikojaan. Toinen missä vähän oikaisin oli, että jäätelö olisi pitänyt ottaa jätskikoneesta jäädyttyään (kirjan mukaan n. 20 min kuluttua kun sekoitin ei enää pyöri)erilliseen kulhoon. Siellä sitä vatkataan käsivatkaimella 10 sekuntia ja sitten massa jäädytetään koneessa uudelleen n. 10 min. Tämä vatkainkäsittely kuulemma parantaisi jäätelön rakennetta kuluttajalaitteilla, joissa jäätyminen kestää semmoisen puoli tuntia.

Tuo meidän Gaggia kyllä suoriutuu jätskiannoksesta n. 15 minuutissa ja rakenne on minusta ihan hyvää sellaisenaan. Niinpä en lähtenyt tekemään mitään ylimääräistä käsivatkaintemppua enkä edes antanut jätskin kovettua lopuksi tuntia pakkasessa vaan näytöstyyliin kauhoin jäden suoraan kulhosta tarjoilulautasille. ;) Osittain tämä tietysti johtui siitä, etten ollut ehtinyt tehdä jätskiä etukäteen valmiiksi ja se ei ehtinyt mihinkään pakastimeen enää. :) Mutta kirjoittelin tämän nyt tähän vinkiksi jos sinulla on jäätelökone joka on suht hidas ja etenkin jos et ole ollut tyytyväinen jätskkin tasaisuuteen ja kuohkeuteen niin tuota Hestonin temppua kannattaa kokeilla.

Ja nyt, pidemmittä puheitta: tähän asti suurin jätskihitti uudella koneellamme eli Hestonin kaneli-vaniljajäätelö!

Vanilja-kanelijäätelö (6-8:lle)

6 vaniljatankoa, halkaistuna (minä laitoin 4 ja minusta se riitti hyvin)
360g täysmaitoa
200g puhdistamatonta ruokosokeria
35g maitojauhetta (ohjeessa lukee semi-skimmed, minä laitoin rasvatonta)
840g vispikermaa (laitoin kuohukermaa)
2 espressopapua
1 iso kanelitanko

Raavi vaniljahippuset halkaistuista tangoista ja laita hiput ja tyhjät kuoret maidon kanssa kattilaan.

Lisää sokeri ja maitojauhe ja kuumenna sekoittaen koko ajan kunnes maitojauhe on liuennut seokseen.

Lisää kerma, espressopavut ja kanelitanko. Kuumenna välillä sekoittaen kunnes seos on kiehuvaa.

Kun jäätelömassa on kiehunut voit kaataa sen kannelliseen astiaan, jäähdyttää sen nopeasti jääkylvyssä ja jättää maustumaan jääkaappiin pariksi tunniksi.

Laita jäätelökone päälle hyvissä ajoin ennen jätskin teon aloittamista. Heston sanoo, että on ihan äärimmäisen tärkeää saada kulho erittäin kylmäksi ennen jätskimassan kaatamista laitteeseen. Ohje sanoo, että laita kone päälle 20 min ennen aloittamista. (meidän laite oli ihan jäässä kyllä paljon ennen tuotakin)

Valuta jätskimassa siivilän läpi sekoitellen massaa siivilässä. Sekoittamalla saat varmistettua että kaikki ihanat vaniljahiput pääsevät siivilän läpi jätskiin asti.

Kaada jäätelömassa käynnissä olevaan koneeseen ja n. reippaan 20 min päästä kun kone ei enää jaksa pyörittää massaa, ota massa kulhoon ja vatkaa sitä käsivatkaimella 10 sekuntia. Laita sitten massa takaisin jäätelökoneeseen ja anna jäätyä uudelleen. Tähän menee nyt vähemmän aikaa, ehkä n. 10 min.

Lopuksi laita jäätelö kannelliseen pakastusastiaan ja jäädytä ainakin 1h ennen tarjoilua.