Isi pyytää mielellään kalaa. Ihan harrastusmielessä siis. Voissa vastapaistettu kala on yksi niitä harvoja herkkuja, joista tiedän isän taatusti pitävän. Tuota taustaa vasten hän saattaisi pitää tätä reseptiä jopa pyhäinhäväistyksenä, mutta toisaalta luulen, että ilman chiliä ja valkosipulia perinteisempiä makuja arvostava isäkin saattaisi kokea nämä hauskana vaihteluna.
On oikeastaan aika hämmästyttävää, että niin paljon kuin minäkin olen lapsena haukea syönyt, en ole oikeastaan koskaan tehnyt siitä mitään omassa kodissani. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, etten pidä hauen piikeistä. Lapsena jännitteen ruokapöydässä oikein aisti: kuka saa sen ruodottomimman häntäpalan? Kinaa välttääkseen äiti yleensä jakoi sen meille lapsille tasan ;)Minua on kumminkin jo pidempään kiinnostanut kokeilla hauen tai miksei muunkin vähempiarvoisena pidetyn kalan jauhelihan käyttöä ruuanlaitossa. Niissä ei ole niitä (@?#&!!) ruotoja! :) Sellon citymarketin kalatiskissä oli alkuviikosta ihan valtava määrä kotimaista kalaa: ahvenia, haukea, siikaa... Kaikenlaista. Tuijotin valmiiksi pakattujenkin kalojen tiskiäkin melkein epäuskoisena. Mietin pitkään ottaisinko kokonaisia ahvenia vai haukijauhelihaa; nyt kun näitä on!
Haukijauheliha oli päivän valinta. Lisäksi ostin vielä pikkusiikoja seuraavalle päivälle. Haukea kuulee välillä parjattavan ja myönnettäköön, että etenkin isommissa hauissa saattaa olla hieman tylsäksi koettu, puiseva sivumaku. Toiset kutsuvat sitä mudan mauksi. Mutta sinällään minusta haukijauheliha on hyvä raaka-aine, josta saa kyllä kelvollista ja aromikasta ruokaa.
Vastakalastettu hyväkokoinen (ei liian pieni eikä liian iso) hauki on kumminkin minusta voissa paistettuna ihan syömäkelpoista, eikä minulla ole negatiivista muistikuvaa lapsuuden perunamuusi-haukiaterioista. Mutta kenellekään nt ei varmaan ole yllätys, että tuore kala on hyvää? Perinteiseen suomalaiseen tyyliin lautaselle saattoi päätyä hauen lisäksi hieman ahventa tai kuhaakin; isän ja lasten kalaonnesta riippuen.
Jo valitessani haukijauhelihan tiskistä, tiesin, että tästä tulee voissa paistettuja, basilikalla ja kermalla maustettuja haukipihvejä. Niitä syömme sitten Martoilta innoituksen saaneen kermaviilisen, raikkaan kukkakaalisalaatin kanssa. Kun nyt tekstuureista oli puhetta vegeruokapostauksen kommenteissa, niin kieltämättä mietin sitä tälläkin kertaa. Kokatessani kuvittelin ruuan tekstuuria mielessäni; että pehmeä kalajauhelihasta tehty, sirisevän kuuma pihvi ja kivasti purutuntumaa antava, kylmänraikas salaatti jossa on kananmunaa menisivät hyvin yhteen. Ja rousk, nam, klops - kyllä vaan, sinne katosivat haukipihvit ja salaatti hyvällä halulla.
Pihallani ruukussa kasvava basilika oli voimakasta ja hyvää, sitruunan kuori toi ruokaan aurinkoa ja paahtuneet pinjansiemenet syvyyttä. Kermainen tuorejuusto tietysti sitoi maut yhteen ja pyöristi kokonaisuutta. Hapan smetana taas taittoi mahdollisia epätoivottuja "pahvin makuja" ja lopputulos oli täyteläinen, mutta raikas. Pinjansiemenistä tykkäämättömät tai niille allergiset (edit: korjasin nyt pähkinäallergikon tästä, koska kaikkien pähkinälle allergisten ei tosiaan tarvitse kaihtaa pinjansiemeniä, ihan hyvä huomio) voisivat varmaan kokeilla aurinkokuivattua tomaattia sieppujen tilalle. Joka tapauksessa näiden haukipihvien maku on kaikkea muuta kuin tylsä.
Mitä tässä nyt voi sanoa muuta kuin, että sääli ettei minulla ole kotona lihamyllyä: kalajauhelihaa saa kaupasta harmittavan harvoin ja minuun eivät oikein iske ne valmiiksi tehdyt kalapihvit. Minä kun haluan haukipihvini niin tuoreena kuin mahdollista, raikkaan makuisina ja tulikuumina suoraan pannusta. :)
Mutta nyt kävi tuuri, käykääpä tekin kalatiskillänne katsomassa Ahdin antimia. Nyt on selvästi kotimaisen kalan aika.
Nellen basilikaiset haukipihvit (riittää ainakin 6-8:lle)
800g hauki-jauhelihaa
1 paketti 200g Philadelphia-tuorejuustoa
n. 200g smetanaa
1 kevätsipuli mukula
1 vihreä chili
kunnon puntti basilikaa
1 rkl vaaleaa balsamico-etikkaa
4 rkl paahdettuja pinjansiemeniä
1 kynsi valkosipulia, hienonnettuna
1 muna
1 sitruunan kuori raastettuna
pippurisekoitusta
suolaa
Pese sitruuna lämpimällä vedellä harjaten ja silppua sipuli hienoksi. Poista chilistä siemenet ja hienonna chili ja valkosipuli. Raasta sitruunan kuori, viipaloi basilikan lehdet ja sekoita sitten kulhossa kaikki aineet keskenään. Vaivaa taikinaa niin, että tuorejuusto leviää tasaiseksi.
Kuumenna sitten pannu ja laita kuumalle pannulle kunnon nokare voita. Muotoile massasta sopivan kokoisia pihvejä. Paista kalapihveihin kauniin kullanruskea pinta, jossa asuu paahtunut, ihana ja voinen maku.
Voit paistaessa laittaa kalapihvit uuniin pysymään lämpimänä. Tajoa vaikka uusien perunoiden, perunamuusin ja kananmunakastikkeen tai vaikka raikkaan kermaviilisen kaalisalaatin kanssa mielellään ulkosalla. Todellinen arkiherkku hauesta.
9 kommenttia:
Oi, ihana kalastava isi :D Olen samaa mieltä isäsi kanssa, pannulla paistettu (tai grillissä grillattu) tuore kala on vaan niin hyvää. Hauesta minulla on vain positiivisia mielikuvia, mutta ehkäpä en olekaan sitä sen kummemmin syönyt? Luulen niin. Mutta komean näköinen vonkale se kyllä on...
Sen mudan maun saisi varmaan pois siirtämällä kala pariksi päiväksi kirkkaampaan veteen hengittelemään. Japanilaiset tekevät niin karpeille.
Lyonilaiset quenelle-kala"pullat" suomennetaan usein haukipulliksi, ehkä voit kokeilla niitäkin, jos haukea taas tulee?
Lihamylly olisi kyllä loistava, kalapullat on niin hyviä!
Kyllä ainakin meidän perheen pähkinäallergikko voi pinjansiemeniä syödä surutta.
Pinea: aika hurjaa, että jo parissa päivässä uiden kalan maku muuttuu? :) Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää. Mutta kyllä, hauesta kaikki eivät tykkää - esim. V ai ole kovin suuri hauen ystävä. Mutta näin jauhettuna siitä saa minusta ihan salonkikelpoista syötävää.
Täytyypä googlettaa lyonilaiset kalapullasi ;)
Anonyymi: no meillä on V:llä sama, mantelit ja pinjansiemenet menee, mutta nekään eivät oikein kunnolla sula. Tosin, heitin tuon tuohon vähän silläkin ajatuksella, että aurinkokuivattu tomaatti voisi olla kivan makuista pihvien seassa vaikkei niille pinjansiemenille allerginen olisikaan :)
Samaa mieltä ,tuore kala on kyllä mielettömän hyvää,muistissa on vielä Mikkelissä syödyt aivan pyydystuoreet grillatut muikut.Ja rakastan kalapihvejä,viimeksi söin Siuntion Four Seasons Fishin sairaan hyviä lohikalapihvejä.Chili ja valkosipuli sopivat ihanasti kalapihveihin;teen usein thaimaalaisia kalapihvejä,joihin niitä tulee.
Nelle, kiitos mukavasta reseptistä. Otamme kokeiluun hetimiten, tosin jollain toisella vaalealihaisella ja miedolla kalalla. Niitä kun täällä riittää. Ja puolistakaan mulla ei ole hajuakaan, mitä ovat, mutta ihan kelvollisilta maistuvat. Kouluruokailun ansiosta en ole aiemmin niin kovasti innostunut kalapihveistä/pullista, mutta nyt olen uskaltautunut kokeilemaan ja ihan hyvältä maistuivat. kouluruokailun ansiosta
yaelian: pyyntituore muikku kuulostaa kyllä aikamoiselta herkulta. Minä ostin valtavan lohen mökille tullessa ja tein taas vaihteeksi lohitartareita pakkaseen. Niistä saa kivasti lounaan joku päivä. :)
Kati: Varmaan toimii hyvin millä vaan vaalealla kalalla. :) Kalapihveistä saa oikein hyviä tuoreilla yrteillä - kokeile ihmeessä...
Heippa!
Otin pihvit kokeiluun eilen, ja tulipa niistä makoisia! Taikina tosin otti innokkaasti pannuun kiinni ja muutenkin oli vähän hajoilevaa sorttia, joten heitin sekaan toisen munan. Niin ja hauki oli minulla ihan kokonaisesta palasta peräisin - paistoin sen ensin uunissa melkein kypsäksi ja perkasin sitten taikinaan.
Näitä tehdään toistekin! Ja muutenkin kiitos kivasta ja inspiroivasta blogista. Saitte minusta vakituisen vieraan :)
Hei Mirjami! Minua ilahduttaa aina tavattomasti, kun joku onnistuu resepteillä:) Se tarttuminen ja hajoaminen varmaan osittain johtui siitä, että käytit ohjeeseen kypsää kalaa. Raaka kala kun jämähtää proteiinin hyytyessä kun kala kypsyy. Toinen kananmuna varmaan auttoi asiaa ihan hyvin. Jos teet toistamiseen vielä kypsästä kalasta, voit kokeilla myös lisätä vähän vehnäjauhoa taikinaan. Se pehmentää kyllä vähän makua, mutta myös sitoo tehokkaasti taikinaa.
Iloista syksyn jatkoa!
No ei sitä haukea voi laittaa mihinkään puhtaaseen veteen hengittelemään mudan maun poistamiseksi. Kun sen kaupasta hakee tai sen kotiin tuo saalistuksen jälkeen, ei se takuulla hengittele enää yhtään mitään! Sehän on jo fileinä tai jauhettuna. Huhhuh.
Lähetä kommentti