keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Juustopöydän antia ja tilitystä karpalocheddarista


Kuten tuossa jo vihjailinkin, nautiskelimme tapaninpäivän illallisen päätteeksi juustoja. Ostin valtavan kasan erilaisia juustoja, joista puolet söimme jo jouluaattona. Mukana oli Chaumesia, taleggiota, brebiou, vanha gouda, weinkäse, st. agur, mieto brie (taisi olla president) ja karpalocheddar.

Valitsin juustoja alunperin vähän sillä ajatuksella, että ne kelpaisivat aika erilaisista ruuista pitäville ihmisille. Lisäksi tiesin, että espanjassa elelevät immeiset arvostavat kovasti pehmeitä vuohen- ja lampaanmaitojuustoja ja kermaisia homejuustoja, joita siellä on heikommin saatavilla. Samasta syystä lautasella kovana juustona löytyi vanha gouda pecorinon tai manchegon sijaan. Jos ette ole koskaan Brebiouta maistaneet, kokeilkaa. Se on ihana ja pehmeänmakuinen juusto, johon kyllä kannattaa tutustua.

Kaikki muut, paitsi karpalocheddar olivat meille jo ennestään tuttuja juttuja. Taas kerran muistin, että sitä juustoa ihan aikuisten oikeasti kannattaa maistaa siellä tiskullä, jos siihen kerran on mahdollisuus. Mutta arvatkaapa tulinko maistaneeksi? No en.

Se oli virhe. En mitenkään voinut kuvitella, että cheddar voisi olla pahaa tai että karpalon ja cheddarin yhdistämisellä voisi saada aikaan mitään niin kummallista, kuin tämä kyseinen juusto. Cheddar, jota juustoon on käytetty on ohuen makuinen ja jotenkin rakeisen tahmainen. Karpalot eivät jotenkin maistu lainkaan täyteläisiltä ja makeilta, kuten kuvittelin. Karpalot ovat juustossa kuin hieman jääkaapissa seisoneita puolukoita survoksesta. Kokonaisuutena kyseisestä juustosta tulee jotenkin mieleen rahkapiirakka.

Pääsyyllinen kuvassa etualalla, vasemmalla

Olisinko jo parjannut juustoa tarpeeksi? Ehkä vielä sen verran lisää, että kaikki juustosta kuulleet kävivät varoittelustani (olin jo jouluaattona pääsyt nauttimaan ko. elämyksestä) huolimatta siihen innolla käsiksi - ajatus makuyhdistelmästä on selvästi kiehtova. Hyvä idea vaatisi kuitenkin jotenkin täyteläisemmän toteutuksen. Rahkapiirakka-assosiaatio oli niin vahva, että rehellisesti sanoen päädyimme lähinnä miettimään tapaninpäivän pöydässä, millainen juustokakku siitä tulisi - sitä kun jäi lautaselle iso pala.

Eilisen selailin aina väleissäni erilaisia juustokakun reseptejä keittokirjoista. Vielä en löytänyt sellaista, jota haluaisin kokeilla nyt. Jotain siitä on kuitenkin tehtävä, kun ei halua heittää ruokaa pois. Mietin myös sen raastamista jauhelihapihvien sekaan. Siihen se ainakin kävisi. Tuollaisenaan en usko, että saamme sitä syödyksi.

Juustojen kanssa laitoin tarjolle jo muidenkin kehumia kantolan valitut - sarjan keksejä, åbyn näkkäreitä, st agurin pariksi tietysti (heh) Anna's pepparkaakkoreita ja vielä rukiisemman ystäville ihan perinteistä hapankorppua. Juustojen päälle sipaistavaksi tarjosin vierailleni paria eri hilloa: ihanaa Merituulilta synttärilahjaksi saamaani ruusunterälehtihilloa ja Chiantista, Italiasta ostettua punapippurihilloa, jonka tyyppistä tömäkämpää hilloa voi ihan hyvin tehdä myös itse. Ihan mieletöntä esim. pecorino- juuston kanssa... :)

Joulun kunniaksi olin törsännyt myös parempaan portviiniin. Fonseca Vintage port (2007) oli kyllä juuri niin hyvää, kuin voi kuvitella. Viini ei ollut lainkaan paksun makeaa, vaan pehmeää ja silti luonteikasta. Makeus piiloutui aromaattiseen viiniin hyvin ja myös ne, jotka eivät portviinistä yleensä niin paljon perusta tykkäsivät tästä yhdestä portugalin viinituotannon helmestä.

Alkosta muuten löytyy myös paljon halvempi, mutta loistavalla hinta-laatusuhteella varustettu portviini hieman arkisempien juustomaisteluiden palanpainikkeeksi. Graham's Crusted Port on varsin kelvollinen aine, vaikka hintaa pullolle vain n. 26 eur, mikä on portviinille varsin kohtuullinen summa.

Ja sattuipa tuossa linkkejä selaillessa silmiini vielä tämä alkon uutuus portviinien saralla: croftin vaaleanpunainen port. Minä en siitä oikein tykännyt. Jotenkin siinä oli kummallisesti makeutta ja roseviinin "happamuutta" - lopputulos oli omin sanoin ja ehdottoman ammattimaisin viinitermein kuvattuna äklö. (Rehellisesti: siinä oli jotain, mikä minusta maistui häivähdyksen verran oksennukselle - ehkä se on se vadelmaisuus joka minua tökki myös siinä kesäisessä rose -pahvissa).

Ostin sitä pullon kesällä, kun kuulin sitä jonkun kehuvan. Kyllä se nyt saatiin lopulta jäiden kanssa juotua, mutta se on aika erilaista. Kannattaa varmaan maistaa sitäkin ensin lasillinen jossain baarissa tms, ennenkuin ostaa koko pulloa kaappiinsa. Ehkäpä se sopisi karpalocheddarin kanssa nautittavaksi ;) Tässä vielä Hesarin arvio niille, jotka haluavat porttinsa vadelmaisena ja jäillä.

Että jos tästä nyt jotakin pitäisi opiksi ottaa, niin maistakaa ihmiset niitä uusia juustoja siellä tiskillä. Ainakin tiedätte, tykkäättekö vai ette. Meidän seurueessamme karpalocheddar ei valitettavasti saanut aikaan iloisia riemunkiljahduksia.

5 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Mä olen huomannut,että en pidä juustoista,joihin on lisätty kaikenlaisia extrajuttuja,kuten karpaloita teidän juustossa tai sitten hunajaa tai muuta sellaista.Yhtenä päivänä maistoin vihreää Goudaa,ja kyllä siinäkin tapauksessa olisin sen tavallisen Goudan valinnut.Juustoja on tosiaankin hyvä maistella jo kaupassa,jos vaan voi.

Poropeukalo kirjoitti...

Kyllapa loysitkin eksoottisen juuston! :) Googlestakaan ei loytynyt paljon mitaan vinkkeja sen kayttoon, mutta menisiko sita kayttaa leipaan tai vaikka muffinsseihin? Tai fonduehen?

Virpi kirjoitti...

Minullakin on edelleen nokare tuota karpalocheddaria jääkaapissa. Urhoollisesti olen yrittänyt sitä syödä mutta ei se vaan hupene, vaikka alunperinkin ostin sitä vain pienen palasen.

Kannatan siis maistelua tiskillä. Myös ostamani savucheddar oli makuuni turhan tömäkkää, mutta se meni hyvin raastettuna piirakan ja erään toisen ruoan sekaan. Tuo karpaloinen on sen verran imelää, etten tiedä mihin sen upottaisi.

Anonyymi kirjoitti...

Meillä brebiouta nautitaan Stockalta saatavan mustakirsikkahillon kera, on muuten taivaallinen yhdistelmä. Huomautuksena Brebiou tehdään lampaanmaidosta eikä vuohenmaidosta.

Nelle kirjoitti...

Anonyymi: pitääpä kokeilla - onkohan se mustakirsikkahillo kaukana siitä st Dalfourin mustista kirsikoista tehdystä hillosta? Sitä löytyisi jääkaapista :)

Poistin sen vuohenmaitoviittauksen, hyvä huomio. Ei varmaan pitäisi kirjoitella näitä juttuja kiireessä!:)