Muistatteko kun äiti teki lapsena Kentuckylaista kakkua. Sitä kylläkin kutsuttiin aina kotoisasti kentaktilaiseksi kakuksi, eikä minulla ainakaan lapsena ollut mitään tietoa Kentuckysta tai kakun kytköksistä ameriikan osavaltioihin. Muistatteko miten kaikki se yli valunut kuorrute piti melkein salaa käydä napsimassa pöydältä, kattilasta, kakun reunoilta ja joka paikassa mistä sitä sai varastettua palasen, ilman että kakku kärsi.
Kyllä. Olin lapsena varsinainen sokerihiiri.
Entäs muistatteko vielä ne onnettomat appelsiininkuoret joita liotin, ihailin, keitin, säälin, kuoruutin ja kirosin? Ne olivat vieläkin jääkaapissa. Ne eivät lähteneet irti teflonpellistä mitenkään ystävällismielisesti. Hyytynyt kookosrasva on kovaa. Tarvittiin puskutrak... eikun tukeva puinen lasta, että sain kuoret irti pellistä. Olisi oikeasti ollut toivotonta saada niitä ehjinä karamelleina irti.
Olin vihdoin viimein päättänyt, että niistä syntyy cookieita.
Sekoitin cookietaikinan, suklaiset appelsiininkuoret ja kasan valkosuklaata meheväksi taikinaksi. Lainasin Kyökkipiika Katilta Kentuckylaisen kuorrutteen ohjeen ja sivelin pikkulusikalla makeaa lapsuuteni jouluihin kuulunutta massaa pipareiden päälle. Sitrusraudalla raastin vielä muutaman kuoren pinnalle. Puolet kakun kuorrukkeesta riitti vajaalle puolelle piparimäärälle.
Nostin pikkuleivät hyytymään ulos ja tarjosin niitä lapsille ja lapsenmielisille. Itse söin nitä ainakin viisi. Loput, kuorruttamattomat vein töihin missä pojat söivät ne tyytyväisinä. pikkuleivissä oli pieniä ja suurempiakin valkosuklaasattumia ja ihanan sitkaita ja makeita appelsiininkuoria. Makeaahan tämä on, mutta välillä elämä on.
Tällaisia cookiesta tulee alla olevalla ohjeella. Tiedän, ihan täydellisiä. Tietysti, ohje on suklaaraamatustani. Ja kuitenkin sitten... pikkuleipien vasta paistuessa uskoni petti. Ajattelin, että kerta se on ensimmäinenkin että nämä epäonnistuvat. Jotenkin pikkuleivät eivät minusta levinneet ihan tarpeeksi uunissa, ehkä.
Lisäsin pikkuleipien paistuessa n. 40g voita taikinaan ja lopuista pikkuleivistä tuli tällaisia. Levisivät paremmin joo, mutta väri ei ole enää niin kaunis ja rakenne haperampi. Melkeinpä sanoisin, että jos et halua kuorruttaa näitä, tee ilman lisärasvaa kuten olen ohjeen alle kirjannut. Jos taas haluat tällaisia kuorrutusystävällisempiä, lisää vähän voita.
Miettikää itse kumman mallisia haluatte. Minä maiskuttelin näitä toinen keksi toisessa kädessä ja toinen toisessa - enkä osannut päättää kumpi lopulta on parempi. Molemmista tuli hyviä - vain aika erilaisia.
Appelsiini-tuplasuklaacookiet kinuskikuorrutteella (n.30-40 cookieta)
160g kandeerattuja, suklaadipattuja appelsiininkuoria
100g valkosuklaata, murskana
230g voita (tai tasaisempiin, matalampiin pikkuleipiin lisää vielä 40-50g voita)
230g vaaleaa muscavado - sokeria (laitoin puolet tavallista sokeria, puolet tummaa muscavadoa)
300g vehnäjauhoa
150g kaurahiutaleita
Kuorrute (n. puolelle määrälle - kyökkipiika katin ohjeesta puolitettuna):
50g voita
0.5 dl kermaa
1 rkl sokeria paahdettuna
150g tomusokeria
lisäksi:
appelsiininkuoriraastetta
Kuumenna uuni 190 asteeseen.
Vatkaa voi ja sokeri kuohkeahkoksi vaahdoksi ja lisää sitten kananmuna ja vanilja. Sekoita hyvin.
Sekoita jauhot keskenään ja kääntele ne seokseen. Seos on aika paksua, joten tarvitset tukevan lusikan. Kun jauhot on sekoitettu taikinaan, lisää murskattu valkosuklaa, appelsiininkuoret ja kaurahiutaleet. sekoita taas.
Asettele möykkyjä piparipellille ja mieti, kuinka paljon ne leviävät. Sitten uunita pipareita 12-15 minuutia ja panikoi että ne eivät leviäkään. Ota piparit ja siirrä ne lautaselle syrjään.
Syö yksi pipari ja mieti ovatko ne nyt hyviä vai pitääkö tunettaa? Päädyt ehkä tunettamaan ja lisäämään n. 40-50g voita käsin taikinaan - joo, kyllä, ihan perinteisesti vaivaamalla käsin. Harmittelet, miten koko seos on nyt ruskeaa kun se appelsiinien kuorrute leviää ja värjää taikinan. Mietit, että tämä ei tarvitsisi tummaa suklaata oikeastaan ollenkaan.
Paista uusi erä pipareita ja huomaa miten ne leviävät. Ota pois uunista, jäähdytä ja maistele vuorotellen kumpaakin cookieta.
Huomaa, että alkuperäinen resepti oli ihan okei. Ehkä ne eivät levinneet niin paljon kuin oletit, mutta ne ovat hyviä. Huonoja eivät ole nämäkän. Mietit menikö nyt pieleen vai ei.
Päätät, että ei, kaikki hyvin, mutta näihin levinneempiin tarvitaan jokin makea, ihana kuorrute, pientä luksusta.
Sulata kerma ja voi keskenään. Paahda sokeria kunnes se saa väriä. Anna sokerin paahtua, mutta varo, ettei se pala. Kun sokeri on sopivan väristä, kaada sekaan kerma ja voiseos. Varo, kerma huohahtaa kun laitat sen kuuman sokerin sekaan. Äiti varoitteli että kerman kanssa pitää varoa, ettei se juoksetu, ei kyllä siitä ollut pelkoa tällä kertaa. Sulje levy ja sekoita vispilän kanssa tomusokeri seokseen, siivilän läpi, vähän kerrallaan, ettei paakkuunnu.
Sitten levitä pikkulusikan taustaa hyväksi käyttäen kuorrute pikkuleiville, raasta päälle vähän appelsiinin kuorta ja jätä viileään. Nautiskele ja ole tyytyväinen, että niitä työläitä appelsiininkuoria ei tarvinnutkaan heittää pois.
Ja sitten hän pysähtyy hetkiseksi - kuinka viehättävää oikeastaan olisikaan - jos...
Jospa pikkuleipiin laittaisikin vain valkoista suklaata, chilin kanssa kandeerattuja appelsiinin kuoria ja kuivattuja karpaloita. Hän haukkaa palan piparia ja sisältä paljastuu suuri valkosuklaan pala; "Joulu voisikin olla tomusokerin valkoinen..."
p.s. alkuperäisessä ohjeessa appelsiininkuorien sijaan on laitettu tummaa suklaata....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti