lauantai 12. joulukuuta 2009

Oliivi-lanttupaistosta espressolla ja paahdetulla valkosipulilla



Haastoin lanttusurvospussin kaksintaisteluun. Se ja porkkanasurvos sekä punajuurikuutiot ovat hyviä tuotteita, joista näin joulun alla voi keksiä vaikka mitä. Minä keksin sotkea lanttusurvokseni sekaan espressoa ja paahdettua valkosipulia. Vielä sekaan vähän juustoraastetta ja pinnalle oliiveita.


Tein tästä pari versiota, joista tämä jälkimmäinen oli jo aika hyvä. Ensimmäiseen menin laittamaan ruokalusikallisen etikkaa ja se oli huono idea, jouduin kompensoimaan sitten hunajalla. Jälkimmäiseen versioon laitoin enemmän valkosipulia, enkä edellisestä kerrasta viisastuneena laittanut siihen etikkaa. Hunajaa se ei välttämättä tarvitse, mutta jos tykkää, voi sitä hyvin laittaa.

A ei pidä lantusta ja siirteli eilen illalla laatikkoa lautasellaan edestakaisin. En siis suosittele, jos lanttulaatikko saa niskavillasi nousemaan pystyyn. Mutta jos pidät lantun mausta, oliiveista ja kahvin paahteisuudsta, tätä voi kokeilla ja tunettaa eteenpäin. :) Esimerkiksi saksanpähkinärouhe/paahdetut saksanpähkinät sopisivat tämän sekaan kuin nenä päähän.

Kahvi ja valkosipuli voisivat ehkä minusta maistua vielä vahvemmin, eikä haittaisi yhtään. Uunikypsennys kuitenkin vähentää kahvin aromia verrattuna uuniin menevään seokseen. Lopputulos alla olevalla reseptillä on siis pehmeän kahvinen ja hieman valkosipulinen. Jos olet uskaliaalla päällä, laita kolmaskin paahdettu valkosipuli ja vielä yksi kuppi kahvia. :) Paahdetun valkosipulin maku on niin pehmeä ja leuto, että se ei jyrää lanttua mitenkään. Päinvastoin, minusta se pyöristää lanttua niin kivasti kulmista, ettei tähän tarvita hunajaa makua pyöristämään. Ensimmäisessä laatikossa käytin Gryere - juustoa ja toisessa Valion vanhaa goudaa. Tuntuu, että vanha gouda oli tähän parempaa, ehkä. Oliivit taas ovat minusta hyvin olennainen lisä tähän ruokaan. Voit käyttää joko vihretä ja mustia tai vaan mustia - tärkeintä on, että niissä on kivi. Kivelliset oliivit ovat parhaan makuisia.


Parasta tämä oli mielestäni lampaan potkan kanssa nautiskeltuna, mutta tarjosin sitä eilen myös nahkiasten kaverina ja suunnittelin, että kikhernepötkylät tai hunajalla silattu vuohenjuusto voisivat myös toimia. Tein nahkiaisten ja laatikon kanssa luumuista salsaa, joka jakoi mielipiteitä. Reseptiä pitänee vähän kehittää vielä... Ainakin A oli ihmeisään salsan kanssa, katsoi minua illalla epäuskoisena ja paljon puhuvalla ilmeellä (tämäkö on paras esityksesi tänään, äitipuoli?) mutta sanoi ääneen kiitettävän diplomaattisesti vain, että yhdistelmä on vähintäänkin outo ;)



Mutta minusta makea luumu ja lehtiperislja meni ihan hyvin lanttuvuuan kanssa... Oman riskinsietokyvyn mukaan siis kokeilemaan salsaa ja meikäläisen virittämää lanttulaatikkoa.



Lanttu-espressovuoka paahdetulla valkosipulilla ja oliiveilla (n. 6-7:lle)

1 kg lanttusurvosta
2 paahdettua valkosipulia (tai voit kokeilla jopa 3 valkosipulilla)
120 ml espressoa
3 dl kermaa (tai creme fraichea)
3 rkl paahdettua sipulia tai sipulikeittojauhetta
180g vahvaa juustoraastetta, esim. vanhaa goudaa, kypsää cheddaria tai gryereä.
1 muna
muskottia
n. 2 tl pirkan savusuolakiteitä (tai vajaa 1 tl tavallista suolaa)
mustapippuria
lehtipersiljaa
(2 rkl hunajaa)

pinnalle
mustia oliiveita
lopuksi lehtiperisljaa tai korianteria


Paahda valkosipuleita kokonaisena 200 asteisessa uunissa n. 30 min. Anna valkosipulien jäähtyä - voit tehdä tämän hyvin jo vaikka aamulla jos olet fiksu. Sipulit voi käyttää sitten illalla, kun ovat jäähtyneet. Hätäisempi polttaa sormensa jos puristelee sipulia liian aikaisin ;)

Halkaise valkosipulit ja purista niistä sisukset lanttusurvoksen sekaan. Sekoita kerma ja paahdettu sipuli ja sekoita kaikki aineet lanttutaikinaan.

Tasoita lanttutaikina voilla voideltuun uunivuokaan ja poista oliiveista kivet puristamalla etusormen ja peukalon välissä kivi pois oliivista. Lado oliivit vuuan pinnalle niin taiteellisesti kuin haluat ;)

Paista laatikkoa uunissa 180 asteessa vajaa tunti-tunti, tai kunnes laatikko on kuumaa ja vähän reunoiltaan ruskeaa.

Luumusalsaa tein siten, että kaadoin hieman glögiä kattilan pohjalle, pilkoin sinne 10 kpl luumuja ja keitin luumuja hieman rikki, niin että seos alkoi vähän saostuakin. Sitten sekoitin mukaan 1 hienonnetun salottisipulin, 5 lohkottua kirsikkatomaattia, lorauksen öljyä (n. 2 rkl) ja kiehautin seoksen. Rouhaisin mukaan chilisuolaa ja lorautin hieman vadelmaviinietikkaa. Lopuksi lisäsin kourallisen pilkottua lehtiperisljaa.


Tälläiselle nahkiaisiin tottumattomalle tuo luumulisäke oli ihan hauska - lisäksi oli tietysti perinteistä sinappikastiketta (creme fraichea (tai majoneesia), dijon - sinappia ja kevätsipulia).

Mutta, tähän asti paras kaveri tälle vuualle oli ehdottomasti edellisviikonloppuna tekemämme, uunissa hitaasti hautunut lampaan potka. Eikä vuuan kanssa ollut yhtään pöllömpää nauttia hieman pehmeää, mutta vahvaa viileiden rinteiden Syrahia Sonomasta. Mukavaa saada taas perhe kotiin maailmalta.

5 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Voi nahkiaisia,nam! En ole vuosiin syönnyt,ovat hurjan hyviä mielestäni,tykkäsitkö?
Lantusta taas en pidä lainkaan,mulla on vieläkin sellaisia lantusta johtuvia lapsuuden traumoja;D

Okriina kirjoitti...

Kiinnostava lanttueksperimentti. Kahvin aromi sopii yllättäviin paikkoihin. Maustoin espressopavuilla joskus bataattikeittoa ja sekin oli hyvä.

Anonyymi kirjoitti...

Jälleen kerran herkullisen kuuloinen resepti!

Saisiko muuten pyytää neuvoa? Olen tällä viikolla järjestämässä romanttisen illan illallisineen, mutten ole kokkina erityisen idearikas tai taitava. Löytyykö näistä sinun valmiista resepteistäsi jotain,jota voisit suositella tähän tarkoitukseen?

Kiitokset jo etukäteen!
Anni K

Nelle kirjoitti...

yaelian: No tämä oli nyt toinen kerta kun söin nahkiaista. En voi väittää, että se (vielä) ainakaan kuuluisis suosikkiruokiin. Maku on varsin omintakeinen.

Okriina: bataattikeittoon voisi kyllä sopia! :) Mietin, että jotain uutta eloa siihen lanttuunkkin voisi saada. Lantun maku ei tässä mitenkään peity, mutta ehkä vähän pehmenee ja pyöristyy. Täytynee joskus kokeilla uudelleen, kun a ei pyöri nurkissa.

Anonyymi: on siellä varmasti useampi sellainen, jotka kävisivät. Heti tuli mieleen vuohenjuusto-kanakääryleet, jos tykkää vuohenjuustosta. Sitten ihan näyttävä, muttei lainkaan niin hankala ruoka (etenkin jos on paistimittari, jolla lampaan sisälämpöä voi vahtia) on lampaan kare. Kareiden paistamisesta on toinenkin juttu, jossa enemmän sisälämmöstä. Mittari on kätevä, koska kareiden paksuus ja siten kypsymisaika vaihtelee.

Lampaan kanssa alkupalksi tosi helppo, mutta hyvä olisi vaikka tämä. Mutta selaa ihmeessä oman toiveesi mukaan. Itse laittaisin ehkä jotain sellaista ruokaa, joka on helppoa annostella lautaselle näyttävästi ja syödä kohtuullisen siististi ;) Keitoissakin on monta hyvää (esim. alkupalaksi), ja niiden helppous on, että ne voi tehdä etukäteen vaikka päivää ennen ja viimeistellä vasta juuri ennen tarjoilua. Toivottavasti sait näistä jotain ideaa.

Mutta ei kannata oikeasti stressaantua siitä ruuasta. Seura lienee tärkein ;)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tuhannesti Nelle!

Käynpä nämä ehdottomasi reseptit ajan kanssa läpi. Vuohenjuustosta pidämme molemmat, joten kanakääryleitä tehdään varmasti ainakin jossakin vaiheessa:-)

Anni K