Olin jo kirjoittamassa fonduepostausta valmiiksi, kun harhauduin fondueen käyttämiini etikoihin. Olin saanut Rajamäen uutuusetikoita tuotetestiin ja päätin kokeilla niitä viikonloppuna fonduen kastikkeisiin ja erilaisten juttujen marinointiin. Nämä olivat minusta kaikkiaan niin onnistuneita tuotteita, että lienee paikallaan sanoa näistä pari sanaa. Laitan tämän löpinän nyt näin erikseen, kun sitä sanottavaa yhtäkkiä löytyikin enemmän kuin pari riviä.
Tuotepaketissa oli sitruunainen etikka, yrttinen etikka ja pippurinen (punainen) etikka. Ensimmäinen ajatukseni oli, että sitruunaetikka olisi varmaan hyödyllisin näistä. Mutta melkein tämän kokeilun jälkeen suosikiksi on kirinyt se pippurinen etikka. Käytin sitä fonduen kanssa tarjoamani chilisen tomaattikastikkeen tekoon ihan runsaasti ja siitä tuli kaikkien mielestä tosi hyvää. Myös sitruunaetikalla uittamani kanat olivat supernam. Minua tietysti jäi kiusaamaan, oliko se hyvä maku etikan ansiota vai onnistuinko muuten vaan.
Maistoin siis etikoita ihan sellaisenaankin lusikalla. Pippurisessa etikassa on hauska pyöreä mustapippurin maku. Sama, jonka tunnistan tekemästäni chilikastikkeesta. Se taittuu melkein maustepippuriseksi ja etikkaisuus ei ole jyräävä, vaikka se on napakka. Materiaalissa kerrotaan että nämä ovat perusetikoita vahvempia (7,1% etikkahappoa). Tämän pitäisi kai tuoda ruuan aromeja enemmän esiin. Niin tai näin, pippurisesta tykkäsin ihan erityisesti.
Sitruunaisessa etikassa taas valkoviini maistuu hyvin. Sitruunaisuus on myös pyöreä. Kuvittelin sitruunan olevan jotenki raikkaampi, terävämpi etukäteen, mutta se onkin öh... jotenkin pyöreämpi. Sitruunaisuus on taittunut ja lopputulos on vähän semmoinen kuin laitilan sitruunasoodassa, mutta kuivempi. Ehkä. En oikein osaa sanoa pidinkö toiseksi eniten tästä vai yrttisestä.
Yrttinen etikka tuoksuu vahvasti salvialle. Salvian tunnistaa, vaikka ei purkin takaa lukisikaan mitä siinä on. Yrttiä on runsaasti, mikä on hyvä. Kun maistamisen jälkeen luin purkin takaa mitä muita yrttejä etikassa on, mainittu rosmariini ja laakerinlehtikin tunnistuvat sieltä. Kirveliä en kyllä löydä kuin ihan lopuksi, hyvällä mielikuvituksella :)
Jotenkin olisin ehkä tykännyt, että tämä yrttinen olisi ollut vaalea balsamico, eikä valkoviinietikka. Ehkä siksi, että rajamäen mausteinen etikka on hyvin saman tyyppinen tuote maultaan, mutta sokerinen. Tuota mausteista etikkaa olen ostanut ihan itse monta pulloa. Silti en oikein tykkää lisätystä sokerista etikassani, balsamicossa maku olisi pyöreämpi ilman valtavaa määrää sokeria. Ehkä siis oikeasti haluaisin yrttisen balsamicn mausteisen etikan tilalle.
Kuivuus ja valkoviinisyys kyllä erottaa tämän selvästi omaksi tuotteekseen. Lopputulos on kuin italialaiset viinit - joko tykkäät tai sitten et. maku on selkeä, kuulas ja vahva. Tämä vaatii minulta vielä vähän kokeilua, jotta selviää ostanko tätä joskus itse toisen pullon. Varmaan tämä yrttinen kävisi hyvin italiahenkisen talvi-/savoijinkaalin maustamiseen... :) Täytyykin kokeilla.
Eniten näistä kolmesta tykkäsin siitä punaisesta pippurietikasta. Siitä tuli niin hyvää chilisoosiakin, että todennäköisesti sitä joutuu ostamaan toisenkin pullon. Hinta kaupassa on saamani materiaalin mukaan kolmen euron kieppeissä per pullo. Jos hassaan sitä tähän malliin kuin viikonloppuna, pullokoko (250ml) saisi melkein olla suurempikin ;)
Mutta, taas se fondue jäi odottamaan, nyt pitää jo kiirehtiä päivän muihin haasteisiin. Tässä kuitenkin pieni etikkapohdinta aamuunne, ehkäpä illalla ehtisin naputtaa fonduet loppuun :)
ai niin, aamun blogiselauksen yhteydessä silmiin sattui mielenkiintoinen nosto äijäruokalassa koskien natriumglutamaattia. Kannattaa lukea arinkin linkkaama kemikaalikimaran blogaus ja Anu Hopian juttu samasta aiheesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti