herkkua on siinä monenlaista... Juhlimme itsenäisyyspäivää ystäviemme kanssa jo juhlan aattona. Olimme kattaneet pöytään omat ja naapureilta lainatut fonduesetit ja dippasimme kuumiin patoihin vihanneksia, leipää ja lihaa (lihafonduesta myöhemmin lisää). Fondue on minusta samalla tapaa ihana kuin raclette - kaikki tarpeet voi pilkkoa etukäteen ja sitten jokainen kalastaa pöydästä niitä ruokia joista pitää. Kun tikkujen päässä killuvia herkkuja sitten dippaillaan pataan, syntyy paljon seurallista hälinää. Kyllä ne sveitsiläiset osaa tämän yhdessä syömisen.
Tämä juustofondueresepti on vanha ja hyväksi havaittu. Otin siitä kuvan vuosi sitten, kun itse pääsimme vieraina istumaan kertakaikkisen notkuvaan fonduepöytään. Varastin lisukeideoita tästä vuoden takaisesta ihan surutta ja kehitin vielä vähän jotain omaa. Niistä tosiaan sitten erikseen oma juttunsa.
Juustofondue on kehitetty ruuaksi, johon voi hukata kaikki vanhat juustonpalat. Silti aidoin juusto, jota tähän käytetään on perinteinen gryere. Gryereä on ihan hyvä olla tässä jonkin verran, vaikka sitten lisäisit muitakin juuston jämiä makusi mukaan. Gyere antaa seokselle oikeaa rakennetta. Mustaleimaa, kermajuustoja ja morbieriäkin olen nähnyt käytettävän lisänä. Muista, että juuston maku voimistuu kun se on lämmintä ja sulaa. Kaupoissa näkee myös valmiita juustofonduepaketteja, joihin on koottu suhteellisen kalliille kilohinnalle jotain juustoa. Näiden laatu vaihtelee ja ainakin meillä noita juustonkannikoita on kaapissa aina, että kun ostaa pohjaksi palan gryereä, seosta voi jatkaa sitten sillä mitä sattuu olemaan. Tämä ei ole vaikeaa.
Voit sulattaa juustot paksupohjaisella teflonpannulla erikseenkin ja kaataa sitten juustoseoksen tarjoiluastiaan. Voit myös sulatella juuston tarjoiluastiassa - etenkin jos se on teflonvuorattu kuten meillä.
Ohjeesa oleva pieni määrä perunajauhoa tulee mukaan, että viini ja juusto eivät niin helposti erottuisi toisistaan. Juustofondueen kastetaan tyypillisesti hyvää maalaisleipää ja vihanneksia. Leipäkin riittää, mutta sen on hyvä olla ainakin vuorokauden vanhaa tai muuten tosi sitkasta, että pysyy paremmin fonduesetin mukana tulevissa haarukoissa. Kirchin voi jättää poiskin, meillä sitä ei ole harrastettu. Ja mikä estää lorauttamasta sekaan jotain muuta jos haluaa - vaikka tilkka brandyä.
Juusto pidetään sulana jatkuvasti palavan tulen päällä. Sitä on hyvä sekoitella vähän väliä, joten se lienee hyvä sijoittaa vaikka emännän viereen. Meillä oli pöytä niin täynnä, että kippo pyäätyi ystäväni M:n viereen, joka joutui sitten sekoitteluvastuuseen :) Juusto hyytyy helposti tarjoilukipon pohjaan ja sitten palaa. Varaa siis tukeva lasta fonduen sekoittamiseen ja muisttutelkaa toisianne sekoittelusta jutustelun ja dippailun lomassa. Ja vielä, jos kaikki eivät kuvia näe - se ohje (teimme sen n. puolitoista kertaisena joukkueellemme - kyllä, sitä jäi vähän ;) ):
Juustofondue (4-6 annosta)
400-500g Sveeitsinjuustoa (Gryere, emmental ja jämiä mitä on)
1 valkosipulin lohko
3 dl valkoviiniä
(vähän kirschiä - tai muuta mieluista makuviinaa)
vähän raastettua muskottia
1 tl perunajauhoa
1 rkl vettä
Sivele pieni tarjoilupata valkosipulin lohkolla. Leikkaa juusto ohuiksi viipaleiksi ja pane ne pataan (tai käytä sulattamiseen erilistä astiaa). Kaada joukkoon viini ja mausta muskotilla.
Sulata juusto miedolla lämmöllä ja sekoita sitä, ettei se pala pohjaan.
Sekoita jauhot vesitilkkaan ja kaada juuston sekaan kun se on sulaa. Alkuperäinen ohje puhuu puuromaisesta, juustoa voi hetken kiehuttaa, mutta oli se silti munista vähän löysähköä. Kun olet sekoittanut perunajauhot seokseen anna kiehahtaa ja kaada tarjoiluastiaan tai nosta astia heti kuuman liekin päälle. Jos juusto pääsee jäähtymään, se sitkistyy. Tarjoa heti leipäpalojen ja vihannesten kanssa.
6 kommenttia:
Aikoinaan mullakin oli fonduesetti,tosin sitä ei kauheasti tullut käytettyä.Lapsena meillä oli lihafondueta silloin tällöin;se itse dippaaminen oli se kiva puoli siinä,näin muistelen...
Yaelian: se fondyesetin varastointi on juurikin niitä juttuja, mikä hidastaa tämän herkun nautimista. Mekin lainattiin naapurilta lihafondyesetti, jossa oli kaikkia ihania kuppejakin ja ihan tarkoituksen tehdyt lautaset!
Meillä itsellä on vaan tuo 1 fondyepata ja paljon haarukoita. Niilläkin pärjää, mutta tosi hauska setti oli kyllä tuokin - ei vaan mahdu minnekään! :)
Mekin justiinsa puhuttiin fonduesta... Olisi niin hyvää kylmänä talvipäivänä. Löytäisipä jostain edullisen, vaikka käytetyn fonduesetin!
...pakko lisätä, mulle tulee fonduesta aina mieleen Asterix... ;)
Meillä on lapsuudesta saakka suurin herkku ollut nimenomaan se pohjaan kärähtänyt ruskea laatta grillautunutta juustoa, josta on joskus tapeltu varsin tiukin ottein. Kukin tyylillään, mutta suosittelen ainakin kertaalleen kokeilemaan myös ettet turhaan sekoittele pohjia myöten vaan annat rauhassa muhia ja kärähtää. En tiedä onnistuuko muilla kuin ns. "oikeilla" sveitsiläisillä fondue-savipadoilla, voi olla että ohuilla padoilla palaa liikaa.
Pinea: huomaan kommenttisi vasta nyt (!) mutta kirppareilta voisi löytyä, etsimään vaan :)
Anonyymi: Kyllä sinne padan pohjaan jokin klimppi on aina syntynyt, mutta se on ollut niin jämäkkä ja muovisen oloinen näillä teflonpadoilla, että syömättä on jäänyt :) Mutta kyllähän ruskistunut juusto yleensä hyvää on... :)
Lähetä kommentti