perjantai 26. kesäkuuta 2009

Ajatuksia ruuasta ja kivusta


Juhannuksen netittömyyden jälkeen seurasi Kauhea Tauti (tm). Angiina ja lekurin mukaan ilmeisesti mononukleoosi tai ainakin jokin virusperäinen pöpö päällekkäin. Arvatkaapa olinko ensin ihan paniikissa että nytkö se sikaflunssa sitten tuli kun V matkustaa niin paljon? :) Mutta ei sentään - kuulemma V:nkin olisi pitänyt olla kipeä, että sitä voi epäillä;)

Noh, antibiootti ei tietenkään auta virukseeen ja se pitkitti kuumejaksoa (ja edelleen jatkuvaa kurkkukipua) tosi pitkäksi. Vaikka jo eilen, torstaina (!) ei ollut kuumetta enää yhtään, kurkku on silti nytkin niin kipeä, että puhumaan hädin tuskin pystyy. Kun kurkku on niin turvonnut että henki ei meinaa kulkea, ei paljon tee mieli syödä.

Se oli oikeastaan keskiviikkona kun ruokahalu alkoi vähitellen palautua kuumeen laskun myötä ja tunsin näiden helteiden keskellä suurta vetovoimaa hedelmiin. Nektraiiniin erityisesti, koska niitä oli laatikollinen ostettuna. Kuorin nektariinin ja siivutin pieniksi veneiksi josta yhdestä kokeilin haukata palasen. Kirvely oli mieletöntä vereslihalla olevassa kurkussa. Kahden suupalan jälkeen luovuin ajatuksesta syödä hedelmää ja kaadoin kuppiini taas maustamatonta jogurttia ja ingmanin mustikka-vadelmakeittoa. Tyhmä tauti.

Kokemus oli kuitenkin konkreettinen; vaikka ruoka olisi kuinka mieleinen ja hyvä, mutta jos sen syöminen aiheuttaa häiritsevää fyysistä kipua niin kyllähän sen varmaan jättää syömättä. Sama toistui eilen illalla kun lopen kyllästyneenä jogurttiin ja marjakeittoon sitten väsäsin illaksi chili con carnea ;) Hyvää se oli kun mikä, mutta jokainen suupala aiheutti vääntelehtimistä tuolilla ja nopean nielaisun. Ja ei, ei siinä niin paljon chiliä ollut ;) Vaikka sain vähän syödyksikin jäin miettimään mistä se ruokailun nautinnollisuus tulee, koska tämä pakkonieleminen nyt ei kieltämättä kovin miellyttävää ollut.

Ainakin minulle se on paitsi ruuan hyvä maku, myös kiireettömyys ja rauha, mahdollisuus unohtaa päivän kiireet ja ahdistuksen aiheet, keskustella läheisten kanssa ja nauttia ruuasta. Nyt kun kurkkuun sattuu joka suupalalla eikä puhumisestakaan oikein tule mitään, minun on ollut oikeastaan tosi helppoa jättää ruokailu siihen kupilliseen jogurttia tai lasilliseen kylmää smoothieta. Miksi valmistaa ruokaa jos sen syöminen aiheuttaa pienen tuskallisen hetken lautaan äärellä? Oikeastaan on aika mielenkiintoista miten chilistä on opittu pitämään ;)

Ehkä kuitenkin omalta kannaltani summaten tätä ajatusta - vaikka hyvä ruoka on tärkeää minulle on vähintään yhtä tärkeää pystyä nauttimaan ruuasta kaikin aistein - kiireettömässä ympäristössä ja mielellään rakkaiden ihmisten kanssa keskustellen.

4 kommenttia:

Hyppysellinen kirjoitti...

Viimeinen kappale kiteytti hienosti! Samaa mieltä!

parane ihan putiterveeksi pian ja hyvää viikonloppua koko perheelle!

Yaelian kirjoitti...

Paranemisiin! Kun ruoka ei maistu niin se ei maistu ja kannattaa odottaa kunnes se taas maistuu....

Martina kirjoitti...

Tästä tuli mieleen omat kokemukseni tomaatin kanssa, joka periaatteessa kai on ihan hyvää (näin muistaisin ajalta ennen allergiaa), mutta inhan algerian takia tomaatin syönti useimmiten vain sattuu huuliin niin paljon, ettei sitä todellakaan tee mieli syödä. Ei auta vaikka tomsku olisi kuinka hyvää tahansa, ja vaikka sen syönti ei aina satukaan. En silti mielelläni ota sitä riskiä, että niinkin ihana asia kuin syöminen tuottaa kipua.

Nelle kirjoitti...

tuo tauti oli kyllä oikein avartava kokemus. Kurkkukipu oli riesana tosi pitkään. Mutta onneksi siitäkin selvittiin. :)