Spotted Pig - Greenwich Villagen gourmet-pubi (New York)

Possuun me emme varsinaisesti mitenkään eksyneet. Sitä oli suositeltu V:lle ja pienen googletuksen jälkeen meille selvisi, että se on suuresti muidenkin ylistämä pubi, jolle on myönnetty Michelin -tähti. En edes usko, että pystyn mitenkään tekemään oikeutta paikalle tällä jutulla, mutta jos sanon, että se oli juuri sellainen paikka minne haluan mennä viikonloppuisin niin kertooko se tarpeeksi? :)

Pukukoodi oli "absolutely none", joten risteilyn ja Intrepid - reissun jälkeen raahauduimme ravintolaan niine hyvinemme - lenkkareissa ja repun kanssa. Täytyy heti alkuun sanoa, että tämä on ainoa ravintola johon menimme reissun aikana kaksi kertaa. Viimeisenä iltana totesin V:lle että sitä possua oikeasti jää kaipaamaan, niin että sinne sitten toiseenkin kertaan - tällä kertaa emme kuitenkaan menneet lenkkareissa :) Mutta asiat järjestyksessä ja palataan vielä ensivisiittiin:

Olimme paikalla n. klo puoli seitsemän kun paikka aukeaa kuudelta. Koko kylämäinen miljöö Villagessa on ihana. Rakastuin siihen heti. Pöytävarauksia possussa ei ole, vaan ihmisiä otetaan sisään siinä järjestyksessä kuin he paikalle saapuvat. Kun pöydät ovat täynnä, voi baariin jäädä odottamaan pöydän vapautumista. Baariinkin voi tilata ruokaa, syömiseen ei välttämättä tarvita pöytää.

Pubi toimi kahdessa kerroksessa. Alakerta on kokonaan baaria ja yläkerrassa on sekä baari, että pöytiä. Yläkerrassa on sisustuksellisesti tosi kiva idea, baari on kolmassa jossa tarjoilijoiden taakse on jätetty ikkunat. Niistä näkyy ilta-auringon lasku ja koko sali muuttuu kullanväriseksi ilta-auringon säteissä. Kuulemma se ei työergonomian kannalta kuitenkaan ole täysin optimi ratkaisu ;)

Kaikki tarjoilijat olivat pukeutuneet teepaitoihin ja lenkkareihin tai tytöt kesämekkoihin. Henkilökuntaa oli niin paljon, että palvelu toimi vaikka pieni ravintola oli jo puoli kahdeksan aikaan ihan tupaten täynnä. Henkilökunnan määrä ei kuitenkaan pistänyt yhtään silmän, koska kaikki olivat pukeutuneet asiakaskuntaan sulautuvasti. Koska paikka oli niin hurjan viihtyisä ja saimme heti alkudrinkit nenumme alle, sanoimmekin tarjoilijallemme heti alussa, että meillä ei ole enää tänään mihinkään kiire. Tarjoilija sanoikin, että myös he tykkäävät ottaa aikansa ruuan tekemisessä - mitään ei tule keittiöstä ulos alle 20 min.

Muutenkin possuun menoon kannattaa varata aikaa. Jos et ole paikalla heti kuuden jälkeen, joudut odottamaan pöytää. Lauantaina, kun menimme vähän myöhemin, n. seiskan pintaan ehdimme juoda pari drinkkiä ja syödä pikku kipolliset paahdettuja manteleita ja marinoituja oliiveita pöytää odotellessamme - eli odottelimme hieman reippaan tunnin. Pöytää ei ole pakko jäädä odottamaan ravintolaan jos virtaa riittää vaikka Villagen kauppojen koluamiseen pöydän odotteluaikana - erityisesti silmiini sattui ihanan näköinen kenkäkauppa: Shoegasm ;)



Ravintolan ilmeisesti kuuluisiin ruokiin kuuluvat ricottapallerot, jotka juhotetaan kevyesti, kypsennetään nopeasti kiehuvassa vedessä ja päälle valutetaan ruskistettua voita ja riivitään tuoretta salviaa. Pitihän sitä kokeilla. Koska Ricotta on melko raskasta otimme sen kanssa paahdetun fenkoli-radicchiosalaatin parmankinkulla. Alkuruuan kansa tarjoilija suositteli rieslingiä, jota otimme lasilliset. Mitä tähän voi sanoa. Pysähdyn, mietin enkä keksi sittenkään muuta kuin absoluuttisen ihanaa.



Etenkin fenkolin kanssa käytetty tuore kirveli oli minusta ihan loistava ajatus. Tätä teen kyllä kesällä mökillä! Myös radicchiosta oli saatu jotenkin ihan älyttömän paljon parempaa kuin oma kokeiluni joskus taannoin. Kuivattu kinkku oli tietenkin myös laadukasta ja ihan todella hyvää. Ja pallerot - ihania. Itse asiassa nämä kaksi ruokaa olivat kuitenkin ne parhaat alkupalat joita söimme. Tai no, tekivät minuun suurimman vaikutuksen :) Tai no, nyt kun muistelee vielä lisää niin toisella visiitillämme maistettu päivän erikoinen - maksasta ja possusta tehty makkara oli myös ihan tajunnanräjäyttävän hyvää. Se oli ihan erilaista kuin kuvittelisi, mutta yksinkertaisesti hyvää. Olisikohan siinäkin ollut possun päätä seassa?



Pääruuaksi söimme kania ja päivän erikoista, eli sianpäätä linssipedillä. Sianpää oli paahdettu ensin hiljalleen ja sitten irtoava liha oli muokattu pihvin muotoon ja uppopaistettu. En ollut koskaan aikaisemmin syönyt sian päätä ja se oli ihan taivaallista. Kun tarjoilija tuli kysymään miltä maistuu, muikistelin naamani siihen malliin että V sanoi että se luulee että sä haluat mennä sen kanssa naimisiin ;) Tarjoilija kieltämättä ymmärsi ilman sanoja sanoi: "oo, okei..." ja pakeni takavasemmalle ;)




Myös kani oli ihan järkyttävän mehukasta ja hyvää. Yrttinen (ja paljon umamia sisältävä) kastike sekä tuoreet, annoksen päälle ripotellut fenkolin varret sopivat kanin kaveriksi enemmän kuin hyvin. Ylimääräiset lisäkkeet skippasimme kokonaan, vaikka päivän erikoinen, kermassa haudutettu pinaatti possun tyyliin ei kuulostanut mitenkään pahalta. Ajattelimme kuitenkin, että haluamme päästä tänään jälkiruokaosastoon asti!



Pääruuan kansa otimme pullon punaviiniä - Zinfandelia jota kohtaan meillä oli suuret epäilykset, eli onko se mistään kotoisin, kun jenkkien zinfandelit tahtovat olla joskus aikamoisen keveitä. Maistettuamme viiniä totesinne että tässä oli runsaasti mustapippurista makua ja silti koko rakenne oli pehmeä ja ihana. Oikein nappisuositus taas tarjoilijaltamme joten tilasimme sitä pullon :)



Jälkiruokaan mennessä olin jo niin tarjoilijamme ammattitaidon vakuuttama (lumoissa?), että hänen suosittelemansa bantoffee ei ollut mitenkään vaikea valita. V otti sitruunatorttua pelätessään hieman bantoffeen dulce de lecheä - jota oli valutettu banaanikerrosten väliin. Päällä kermavaahtoa ja tomutettua kaakaota.



Vaikka sitrunatortussa ei ollut moitteen sijaa, vedin silti tällä kertaa pidemmän korren ja seuraavan vierailun lopuksi äklömakeita pelkäävä V otti itselleen bantoffeen kun minä söin jumalaista jauhotonta, appelsiinilla mautettua suklaakakkua.... ;) Tähän kuuluu nyt sanoa "om nom nom". :)

Kun sitten saimme ruuan päälle vielä mieleemme kokeilla paikan olutvalikoimaa tuopin verran tarjoilija kertoi että olimme niin mukavia vieraita että hän tarjoaa tuopit. (Hän selitti, miten naapurissa oli ollut joku seurue, joka oli ilmoittanut että heillä on puoli tuntia aikaa ja ollut ihan hirveässä kiireessä koko ajan. Ilmeisesti possussa kiireettömyys on hyve.) ...Ja hyviä oluita olivatkin! Käsin vedetty olut oli etenkin ihan älyttömän samettista ja ihanaa alea. ... ja koska ei ollut kiire vielä pari paikan erikoista drinkkiä kokeiluun ennen kotiin vappumista. Tämän suorastaan humalluttavan illallisen jälkeen otimme ensimmäisen kerran taksin hotellille - koko visiitin aikana ;)

Ja parasta oli, että kun seuraavan kerran ilmiinnyimme paikalle, tarjoilija tunnisti meidät heti, tarjosi välittömästi drinkit baarista ja tuli juttelemaan mukavia. Ja pöydän vapauduttua palveli meitä koko illan taas rentoon ja hauskaan tyyliinsä.

Eirityisesti vakuutti molemmilla visiiteillä, että tarjoilija osasi kertoa ihan prikulleen miten ruoka tehdään ja mitä siihen tulee, mikä viini käy sen kanssa ja oli oikeassa koko ajan ;) Illan erikoiset olivat jälleen kokeilemisen arvoisia ja koko homamsta jäi hyvä maku suuhun ja mieleen. Tällaisen paikan voisi joku perustaa Espooseenkin - no, vaikka Helsinkiinkin - johonkin lähelle!

Koko (todella) pitkän kaavan mukaan vedetty illallinen kahdelle kaikkine drinkkeineen, viineineen, ruokineen ja jälkiruokineen n. 200 dollaria. Kokemus: priceless. Loistojuttu.