Habitare 2010 - pieni vilkaisu keittiöpuolen suuntaan

Ja kun nyt satuttiin olemaan kaupungissa lähdimme sitten sunnuntaina V:n serkun kanssa porukalla Habitareen. Otin muutamia kuvia iloksenne habitaren tarjonnasta, joten pienenä välipalana Habitare 2010 minun linssini kautta. Muutama muukin kuva jäi mukaan mm. hauskoista seinämateriaaleista ja takoista, mutta tässä katsausta lähinnä keittiön suuntaan.

Tänä vuonna lamppuja oli paljon ja niitä ISOJAKIN lamppuja, joita edellisellä kerralla kaipasin...

Kaksi vuotta sitten keittiön remontoineena nuuskin tietysti innokkaasti mitä keittiörintamalla on uutta siihen verrattuna: jostain 80-luvun alusta tutut paneelityyppiset kuvioinnit ovat tulossa keittiökaappien oviin... Samanlaista kuviota tuijotin koko lapsuuteni katon pahvipaneeleista... Nyt sävynä on vain harmaa kelopuu.

Paneelikuvio on erehdyttävästi samannäköinen kuin lapsuuteni vinttikammarissa...

Puuta oli tarjolla rustiikkisessa muodossa...

Toinen silmiin pistävä juttu olivat värit. Paljon väriä; vaaleisiin oviin oli yhdistetty kirkkaanvärisiä jääkaappeja, valoelementtejä kuten välitilaan laitettu oranssi värillinen valo, mikroja joissa oli violetti säätöpaneeli... Kaikenlaista.

JA noista ovista olisin tykännyt itsekin aikoinaan, mutta lopulta niitä ei ollut sen toimittajan mallistossa, jolta keittiö ostettiin.

Gorenjeja oranssina, pinkkinä ja keväänvihreänä...

Sama toistui myös keittiötavaroissa; vai mitäs sanotte vaikka näistä kananmunien säkkituoleista ja pikkuisesta suklaafonduepadasta?




Ja jokaiselle kultahampaalle oli sävyyn sopivia keittiöitä; mustaa ja kultaa, kullanvärisiä altaita, suuria, mustia nahkasohvia korkeilla selkänojilla ja kuppimaisilla istuimilla tietysti somistettuna kulta-hopea-pronssityynyillä...

Viva las vegas!

Puuttui vain, että joku olisi istunut siemailemassa konjakkia mustalla nahkasohvalla valtavan kokoisesta konjakkisnifferistä - niin '80 se oli.

Siitä keittiöstä joka oli tehty tuohon henkeen ja sohvaryhmästä en tullut ottaneeksi kuvia, koska... No ne olivat aika bling :)



Mutta jotain metallinhohtoista löysin, mikä oli ihan hauskaa. Mm. nämä iloisen keittiön sirottimet ja eräs lamppu, josta ei tullut kovin hyvää kuvaa; se oli kuitenkin kuin kiiltäviä rantakiviä roikkumassa katosta.



Valo suuntautui kattoa kohden. Ja V:n kauhistukseksi kristallikruunujakin oli paljon. Todella paljon. ;)




Muutenkin oli tarjolla koriste-esineitä ja taidetta joka toi mieleen 80-luvun... jollain tavalla.

Ja osattiin sille 80-luvulle nauraakin - muistelkaapa vanhempienne sorvattuja pöydänjalkoja - joku oli ilotellut vähän muotokielellä :)


Ja sitten taas kohta löydettiin jotain ihan muuta...

Rakas joulupukki, näitä sai myös Ooooikein leveinä... :)

...löysin kaikkea hauskaa, mistä voisi ehkä kirjoittaa joulupukille...




Niinkuin Franken liedet, indoor gardenin yrttipuutarhat ja miksei vaikka uusi espressokone...

Design - kahvia tyylitietoisille valmiista espressonapeista...

vaikka taidan kuitenkin mieluunnin haluta sellaisen joka jauhaa itse ihan pavuista.

Tästä tuli mieleen se keramiikka, johon aina sorrutaan etelänmatkoilla.

Eräs mies esitteli lautasta johon hankaamalla voi raastaa juustoa, inkivääriä, suklaata ja kaikenlaista muutakin. Jännä kapistus, mutta ehkä kuitenkin toistaiseksi olen tyytyväinen omaan microplaneeni... ;)


Yksi yksinkertaisimpia mutta mielenkiintoisia ja näytäviä yksityiskohtia näyttelyssä oli lasiseinäinen tiskari, jota ihmettelin aika tovin. Aika hurjaa, niin kauan kun olennoita tiskareita käyttänyt, en koskaan ole tullut miettineeksi miltä siellä sisällä näyttää?

Behold, tiskikone!

Ja sitten löysin jotain, mitä pääsin jo käytännössä kokeilemaankin viikonloppuna - hassu uudenmallinen kakkulapio, jolla on mahdotonta ottaa kovin pientä palaa kakkua! Pala nimittäin leikkaantuu silmukan väliin, ja puristamalla lapiota, kakkupala tulee nätisti lautaselle... Viikonloppuna ei tosin haitannut, että kakkupala oli ISO, kun kakku oli NIIN hyvää ja minä olin ahne. Mutta tämä kakkulapio ei ole linjojaan tarkkailevan valinta ;)

Täydellinen standardikokoisten kakkupalojen ottamiseen.

Merellinen bonk sai meidät tietysti hetkeksi pysähtymään. Niin. Kyllä. Vain pysähtymään.




Ja taidettakin Habitaresta löytyi. Purkkapalloa puhaltavat kasvot ehkä sopivat ruokablogiinkin esiteltäväksi - eikös?

Tämä purkkapallo ei mene rikki koskettaessa. En tosin koskenut.

Ja kun palasimme näyttelyalueen hulinaan... Tampereella vaikuttavan Iloisen keittiön osastolla oli paljon iloisenvärisiä kauhoja, muffinssivuokia ja muuta jännää - esimerkiksi piparimuotti, jolla saa aikaan kahden palan palapelin.





Samaa palapeliteemaa astioissa löytyi myös turkulaisesta pikkuputiikista joka esitteli tarjoiluastioitaan - nekin sopivat yhteen toisiinsa kuin palapeli.








Ullakolta taas löytyi kilpailijoita le creusetin pannulapuille jonka saa suoraan pannun kahvaan. Lisäksi oli hassuja hattuja kattilankansille, joilla kuumankin kannen saa näppärästi tartuttavaksi!



Ja jokainen keittiöhän tarvitsee siivoustarvikkeita, eikös? Saippuoille oli tarjolla Soap Factoryn ihania alusia. En vaan osannut päättää, kumpi olisi ihanampi - yksinkertainen alunen vai koristeellinen kukka?





Ja rätit ovat tänä vuonna pop. Jotenkin se vaan saa hymyilemään kun tarttuu siihen hassuun rättiin. ja niitä oli tarjolla joka makuun ja mielialaan.




Löysin räteistä myös oman suosikkini...



... ja kun koko kierros oli käyty läpi, tämä oli aika lailla se, miltä minusta tuntui. :)




Vaikka jollain lailla tuli sellainen olo, että edellisellä kerralla minulla oli vieläkin enemmän nähtävää ja koettavaa, hauskaa oli ja paljon tuli nähtyä! ja onistuin välttämään kaikki lankeamisetkin, kun pidin vaan kiinni kamerasta ja ikuistin kaikki ihanuudet hyllyjen sijaan muistikortille.

Taateliset munakoisopyörykät

Jostain syystä en osannut koko vegaanimenun miettimisen aikana stressata alkupaloista. Itse asiassa, jos rehellisiä ollaan alkupalaideoita oli paljonkin ja ne tuntuivat vaihtelevan muutaman viikon välein. Vahvin kilpailija munakoisopyöryköille oli jonkinlainen pieni tapas - lajitelma. Unelmoin marinoiduista, tuoreista herkkutateista, falafel - pyöryköistä ja ehkäpä yrtein maustetuista aurinkokuivatuista tomaateista. Monet tapaspöydän jutut ovat jo ihan luonnostaan vegaanisia!

Mutta sitten silmiini sattui Hesarissa ollut muunnelma Marja Lindforsin munakoisopyöryköistä. Idea oli minusta ihana ja lähdin miettimään, saisinko pyörykät pysymään kasassa ilman kananmunaa. Makupuolelle ajattelin pihistää idean eräästä suosikkiruuastani täytetyistä munakoisoista. Niissä täytteeseen tulee munakoison ja mausteiden lisäksi pinjansiemeniä, taatelia ja cous-cousta. Ne olisivat muuten sellaisenaankin tehtävissä täysin vegaaniseksi, mutten halunnut päästää itseäni ihan NIIN helpolla ;)



Vaikka alkuperäinen hesarin reseptikin näyttää ihan kokeilemisen arvoiselta, ajattelin että munakoisoihin tulee kummasti lisää potkua jos niitä grillaisi ainakin osan. Niinpä sitten yhtenä iltana ennen illallista lykkäsin V:lle grilliin puolitetun munakoison. Ajatukseni oli kokeilla pyöryköitä ihan pienestä määrästä ensin, mutta sitten lopulta en ehtinytkään. Joten lopulliseen taikinaan päätyi se grillattu munakoiso ja kolme suurehkoa munakoisoa uunin kautta.

Koska grillattu munakoiso oli halkaistu, sen liha sai hauskasti savun aromia grillistä, mutta se myös haihdutti nestettä uunissa kokonaisina kypsennettyjä kavereitaan enemmän. Mutta ihan hyvin voit tehdä tämän vaikka kokonaankin uunissa kypsennetyistä munakoisoista. Savun makua saat vaikka käyttämällä savusuolaa tai liquid smokea.

Koska sidosaineena ei voinut käyttää kananmunaa tuumasin, että jollain taikinaa on saatava vähän jämäkämmäksi. Päätin käyttää tarkoitukseen sokerijuurikaskuidusta valmistettua fibrexiä, jota olen käyttänyt joskus jatkeena esim. katkarapukakkuihin. Fibrex on täysin mautonta, kuivaa kuitua ja imee itseesä nestettä. Kun fibrex jäisi turpoamaan taikinaan ja imemään munakoisojen nestettä, siitä tulisi varmaan helpommin muotoiltavaa (1 dl fibrexiä imee n. 1 dl vettä).

Tein taikinan torstaina, illalla jotta perjantaille ei jäisi niin paljon tekemistä. Mietin muuten ylipäätään näitä ruokia laittaessa, että tosi moni näistä ruuista on tehtävissä ainakin puolivalmiiksi etukäteen. Esimerkiksi pääruuan polenta syntyi myös torstaina, illalla ja papukastikkeenkin tein valmiiksi jääkaappiin. Periaatteessa linssitkin olisi voinut kypsentää valmiiksi ja vain lämmittää ja maustaa tuoreilla sienillä ja yrteillä ennen tarjoilua. Vain salaatti oli oikeasti ruoka, jota ei voinut tehdä etukäteen.

Kun miettii vegaanista kokkausta ja sen erityispiirteitä, niin näissä palleroissa oli minusta pari sellaista kohtaa, joissa ei tyydytä vain hyvän ruuan valmistamiseen. Koska Vegaanius on vakaumukseen perustuva ruokavalio, ruuanlaitossa ei voida aina ottaa sitä helpointa ratkaisua vaan mennään pidemmälle, sellaiselle alueelle, jota en tulisi miettineeksi omassa arjessani. Se, että pyöryköiden tuplapanerointiin ei voinut käyttää kananmunaa on tietysti selvä. Yllättävämmän tilanteen kohtasin kaupassa; ostaessani korppujauhoja tajusin yhtäkkiä, että minun täytyy lukea pakkausseloste! Onko korppujauhoihin käytetyssä leivässä maitojauhetta, kananmunaa tai muuta eläinkunnan tuotetta? Sitä en ollut tulllutkaan miettineeksi etukäteen.

Siinä kohtaa kun luin korppujauhopaketin tuoteselostetta tuumasin, että nyt on siirrytty pelkän hyvän ruuan valmistuksesta sille vegaaniuden ideologiselle puolelle, jota ei kyllä tule miettineeksi omassa arjessa. Jotta jaksaa syynätä allergikkojen tavoin tuoteselostetta, täytyy olla vakuuttunut siitä, että kaikkien eläinperäisten tuotteiden käyttö ravinnoksi on väärin. Ja kun minulla ei sellaista eettistä ongelmaa ole, se tuntui ajatuksena hassulle ja hieman työläällekin. Mutta: minä olin luvannut vegaanisen aterian, joten sellainen tehdään nyt alusta loppuun asti (toim. huom. pohojalaanen emäntä). Onneksi korppujauhopaketin kyljessä luki vain: vesi, jauho, suola. Joten korppujauhot olivat mukana busineksissa.

Haasteista ja kiertoteistä huolimatta näistä pyöryköistä tuli tosi hyviä! Vaikka tein niitä reilun satsin neljästä suuresta munakoisosta, yhtäkään ei jäänyt. Näitä tulee kyllä tehtyä uudelleen, mutten voi luvata, ettenkö tekisi näihin ensi kerralla tuplapanerointia kananmunalla.



Taateliset munakoisopyörykät (n. 6:lle nälkäiselle! :D )

4 munakoisoa (1 grillattu)
1 sipuli
8 taatelia
vajaa 1 dl pinjansiemeniä
2 valkosipulin kynttä
n. 3 rkl oliiviöljyä
1,5 tl garam masalaa
1 stem ginger
nippu persiljaa
0,5 dl fibrexiä
1/2 sitruunan kuori
suolaa + vihreää chilisuolaa
mustaa pippuria
n. 1/2 rkl vaaleaa balsamicoa

Puolita yksi (tai kaksi) munakoisoa, dippaa leikkuupinta nopeasti öljyssä ja grillaa ne ihan pehmeiksi. Pistele loppuihin munakoisoihin reikiä ja laita ne uuniin n. 200 asteeseen paahtumaan, kunnes ne ovat ihan pehmeitä n. 30 min.

Anna munakoisojen jäähtyä hieman, halkaise ne ja kaavi sekä grillattujen, että uunitettujen munakoisojen liha kippoon. Pilkoin pisimpiä suikaleita sen jälkeen vähän saksilla.

Silppua sipuli ja valkosipuli. Lorauta pannulle öljyä ja laita pinjansiemenet paahtumaan pannulle. Kun siemenissä on vähän väriä lisää mausteet, valkosipuli ja sipulisilppu. Pilko mukaan taatelit, raastettu sitruunan kuori ja silputtu stem ginger (ei pakolllinen, voit korvata tämän laittamalla mausteiden kanssa mukaan vähän tuoretta inkivääriä). Lorauta mukaan vaalea balsamico. Sekoita kunnes maut vähän yhdistyvät ja etikka haihtuu vähän.

Sekoita paistettu makuseos munakoisomössöön. Lisää fibrex ja silppua mukaan lehtipersiljaa. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan. Jätä taikina tekeytymään jääkaappiin ainakin tunniksi, jotta fibrex ehtii turvota ja seos jäähtyä kunnolla.

Kuumenna öljy niin, että leipäpala ruskistuu n. 3 sekunnissa (n. 180 astetta). Muotoile munakoisomassasta palloja ja pyörittele ne korppujauhoissa. Uppopaista öljyssä pari minuuttia, kunnes ovat kauttaaltaan lämpimiä ja kauniin värisiä.

Ohjeessa pallot paneroidaan vain korppujauhossa, koska en halunnut käyttää soijajauhoja. Mutta jos haluat rapeamman kuoren, voit pyöritellä pallot ensin vehnäjauhossa, sitten vaikka soijajauho-vesiseoksessa tai epävegaanisesti kananmunassa ja vasta sen jälkeen korppujauhossa.

Vilkaisu vegaanimenuun

Nyt voisin vetää rastin ruutuun lomakkeessa elämä, kohta: vegaaninen illallinen, suoritettu. Useimmat varmaan muistavatkin, että Pumpkin jamin Mari haastoi minut taannoin tekemään vegaanisen illallisen ja minä ihan aavistuksen verran yllytyshulluna otin haasteen vastaan.

Nyt kun meille tuli erään pienen ihmisen juhlat tähän viikonlopulle, päätin hyödyntää kaupunkiviikonlopun ja kun ajankohta sopi myös raatiin kutsutulle Marille, sain vihdoin viimein toteuttaa haasteen.



Toki olin miettinyt haasteruokia etukäteen pitkin kesää. Ja kun olen teille nyt täysin rehellinen: suunnitellessani ruokia tuntui, että törmään samaan seinään joka kerta: ei maitotuotteita eikä munaa. Lihan, kalan ja kanan jättäminen pois menusta ei ollu minulle mikään ongelma mutta voi, juusto ja kananmuna olikin jo paljon haastavampaa jättää pois.

Tein aika alkuvaiheessa linjauksen, että jätän sen tofun omaan arvoonsa ja käytän itselleni tutumpia raaka-aineita. Lisäksi ajattelin, että yrittäisin pärjätä ilman vegaaneille suunnattuja maitotuotteiden korvaajia; kaurakermaa, soijamaitoa, soijajogurttia tai erilaisia kasvisrasvasekoitteita.

Olin oikeastaan yllättynyt, että vegaanisten, tasapainoisten ruokien keksiminen osoittautui itselleni lopulta aika haastavaksi. Sitä ei edes kunnolla tajua, mihin kaikkeen kermaa tulee lorautettua ja mihin kananmunaa käytetään. Etenkin jälkiruoka oli minulle haaste: ei marjaisia jälkiruokatriflejä, ei tiramisua, ei jäätelöä... Enkä oikeastaan halunut lähteä myöskään tekemään ihan pelkkää hedelmäsalaattiakaan ...tai kasvismargariinilla leivottuja muffinsseja.

Moni kakku päältä kaunis...

Agar-agar on merilevästä tehtyä liivatetta vastaavaa merilevävalmistetta. Olen muistaakseni joskus vuonna yksi tai kaksi yrittänyt käyttää sitä johonkin jälkiruokaan. En jaksa muistaa miten se silloin meni, mutta muistin, että herkku ja koukku - blogissa cocochilin Elina oli antanut hyviä neuvoja agar-agarista. Tästä rohkaistuneena päätin sitten kokeilla hyydytettyä jälkiruokaa. Sanottakoon nyt, ettei mennyt ihan putkeen. Jos Jytiksen hedelmät eivät hyytyneet, minä mietin voisiko omia jälkiruokakakkusiani käyttää vaikka ovistopparina tai talon peruskivenä. ;) Eivät ne pahoja olleet, mutta melko jämäköitä. Mutta niistä tarkemmin lisää reseptin yhteydessä.

Vaikka minäkin mielestäni aika paljon ruokaa laitan, niin vegaaninen ruoka esitti minulle ihan uudenlaisia haasteita perustekniikoiden osalta; miten ruuan saa pysymään koossa ilman kananmunaa, miten polennasta tehdään suussasulavaa ilman kermaa, kuinka tuplapaneroinnin voi tehdä ilman kananmunaa ja miten ylipäätään kootaan täysipainoinen vegaaninen ateria ilman, että se on pelkkiä kasoja jotain; kasa lisäkettä, kasa proteiinia (papuja/linssejä) ja kasa salaattia?

Halusin vegaaniseen illalliseeni tekstuuria ja rakennetta. Halusin tehdä sellaista nautinnollisen oloista ruokaa. Ruoka kun ei ole minulle vain ravintoa, vaan siitä pitää voida nauttia kaikin aistein. Kokeneemmat vegaaniruuan kokkaajat saattavat ehkä hymähtää tässä kohdin, mutta kun ei ole tottunut kokkaamaan vegaanisia ruokia, minun ainakin piti miettiä kaikki uudelleen. Mietin tosi paljon hiljaisina hetkinäni illalliselle tulevan lisäkkeen ja "pääruuan" suhdetta, ettei ruoka koostuisi vain pelkistä "lisäkkeistä".




Maistoin tämän projektin aikana myös ensimmäistä kertaa kaurakermaa ja vispautuvaa kaurakermaa. Mietin, voisiko niitä käyttää ruokaan jotenkin luovasti. Kuten joskus oli puhetta, halusin antaa näillekin tuotteille mahdollisuuden itsenäisinä, enkä vain kerman korvikkeina. Kaurakerma maistui jonkin verran maitoon keitetylle kaurapuurolle. Vispautuva kaurakerma ei maistunut yhtä voimakkaasti kauralle, mutta siinä taas oli hassu, vähän pistävä sivumaku, josta en pitänyt. Näin eläinrasvoihin tottuneena täytyy tunnustaa, että en minä kyllä kermaa niihin vaihtaisi. Muutenkin maku oli sellainen, että aika vaikea minun oli äkkiseltään keksiä mihin niiden maku sellaisenaan sopisi hyvin.

Maistettuani noita "kermoja" itse asiassa ajattelin, etten ehkä halua käyttää niitä sittenkään illallisella. Lopulta kuitenkin tarvitsin jotain, millä ohentaa kastiketta ja laitoin kaurakerman papusoosiin. Vispautuvan kerman vaahdotin jälkiruuan kanssa nautiskeltavaksi (kun en ollutkaan tyytyväinen jälkiruokaan) ja maustoin vaahdon aika vahvasti coronalla, sitruunaruoho-laventelisiirapilla, sitruunan kuorella ja vaniljalla. Tästä huolimatta en täysin onnistunut peittämään sitä itseäni häirinnyttä sivumakua.

Yllätyksen tuotti myös se, kun sitten torstaina kävin kaupassa illallista varten. Koska maitotarvikehyllyllä ei tarvinnut käydä, lihapuolela ei tarvinnut käydä eikä leipähyllykään ollut listalla koko kauppakeikka rajoittui kasvisosastoon ja siihen linssit-pavut-öljyt-etikat - hyllyyn. Kauppa tuntui kutistuneen ja kaupassa käynnissä kyllä säästi aikaa verrattuna normaaliin turneeseeni:) Hämmentävää.



Vaikka noihin minulle päänvaivaa aiheuttaneisiin rutiineihin ja korvaaviin tekniikoihinkin varmaan oppisi ajan kanssa, niin kokeilusta jäi sellainen olo, että monipuolisen ja vaihtelevan vegaanisen reseptiarsenaalin kehittely vaatii todella aikaa. Minä kirjasin ruokaideoita tätä yhtä illallista varten pitkin kesää sähköpostin drafteissa lojuvaan "muistilappuun". Vähitellen menu sitten alkoi hahmottua.

Ja mitä minä sitten oikeastaan tarjosin Marille, V:lle, A:lle ja joukon jatkoksi kutsumalleni ystäväpariskunnalle M&J:lle?

Syksyinen vegaanimenu á la Nelle

***

Alkuun

Keltainen meloni-kurkkukeitto vaniljalla ja koivusiirapilla

Taateliset munakoisopyörykät ja aprikoosi-lemondrop - dippiä

Pääruoka

Herkkutateilla maustettua ja yrttiglaseerattua grillattua polentaa,
beluga-linssejä enokitake - sienillä ja siemenillä,
balsamicossa karamellisoituja pikkusipuleita,
paahdetulla valkosipulilla maustettua papukastiketta,
vihreää salaattia ja litsejä

Jälkiruuaksi

Aprikoosi-kuohuviinihyydyke, herukkahilloa ja kaurakermavaahtoa


Juomaksi

Pol roger - shampanjaa alkupalojen kanssa
Whole bunch grenache-viognieria pääruualle
Grappaa kahvin kanssa

Laitilan sittistä A:lle ja vettä

***

Ainakin paikalla olleiden todistajien mukaan ruoka oli pääosin onnistunutta. A tykkäsi pyöryköistä ja polennasta, Mari pyysi papukastikkeen ohjetta jonka lupasinkin postata myöhemmin. Myös V söi ruokaa hyvällä halulla. Itsekin olin suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen; siinä oli riittävästi purutuntumaa, pehmeyttä ja raikkautta. Vain jälkiruoka jätti tosiaan toivomisen varaa. Siinä nyt vaan oli liikaa agar-agaria, joo mutta onneksi maku oli kuitenkin ihan hyvä.



Vaikkei minusta kyllä vegaania saisi, tämä oli monella tapaa avartavaa. Oli Marilta ihan hyvä idea heittää kehiin tälläinen kiintoisa haaste. Monta automatkaa on kulunut mukavasti näitäkin juttuja pyöritellessä. Vaikka sormi meni suuhun sekä maistelu- että muussakin mielessä monta kertaa nyt on ainakin joku käsitys siitä, mitä vegaanille voi tarjota!

...Ja tietysti oli hauskaa tavata pumpkin jaminkin emäntä ihan oikeassa elämässä :) Eli: kiitos hyvälle arvosteluraadille hauskasta illasta, yhtä kokemusta rikkaampana mennään eteenpäin. Reseptit ja niiden kokkaustarinat (lue: yritys-erehdykset) laitan tänne varmaan parissa erässä lähipäivinä.

Jos metsään haluat mennä nyt... Eli alkupalaa metsästä!

Syyskuun ruokahaaste lähettää teidät rentoutumaan metsään. Tai lähimpään puskaan ja pientareen varrelle, ellei kunnollista metsää lähitienoolta löydy.

Jos kaatoluvat ovat kunnossa voit siis kokata karhua, lintuja tai muuta metsänelävää, poimia jokamiehen oikeudella marjoja ja sieniä tai enemmän kasveihin haksahtaneet voivat villiintyä villivihreistä. Olennaista haasteen osalta on, että menet ihan itse sinne metsään ja etsit haasteaineksen omin kätösin.

Ja ettei ruokahaaste muodostuisi liian työlääksi ja haastavaksi raaka-aineen määrän suhteen, päätin valita tyylilajiksi alkupalan. Näin ollen voitte mennä metsään kävelylle, ihastelemaan ja ihmettelemään syksyistä luontoa ja siinä samalla saattaa haasteruuan aines löytyä kuin itsestään.



Eli etsikää lähin metsä, puska tai pusikko riittävän kaukana autoista. Ottakaa mukaanne kuppi, koppa tai kippo ja mieleinen ase; sakset, noukkuri/poimuri, kivääri tai sieniveitsi. Menkää metsään vaikka viikonloppuna ja hengittäkää syyyyvään. Sitten katsokaa taivaalle, pensaisiin ja polunpientareille. Etsikää piiloleikkiä kanssanne leikkivä herkku, kesyttäkää se koriinne ja kantakaa kotiin.

Tervetuloa metsän aarteet! :)




SÄÄNNÖT:

Syyskuun 2010 ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Jos haasteruoan resepti ei ole osallistujan oma, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.

Haasteruoka tulee kokata ja blogata 2.9.-23.9.2010 välisenä aikana. Ja tässä haasteessa on myös ruuan metsäinen raaka-aines hankitava omin kätösin tänä aikana (riittää että on mukana metsässä kun marjat/sienet/liha/lintu/villivihreä löytyy). Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen osoite tämän jutun kommenttilootaan. Haastevastaukseen kannattaa lukijoiden iloksi laittaa linkki (ohje) vastaukseen.

Ilmoittautuminen päättyy torstaina 23.9.2010 klo 23:59, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani. Osallistuessasi annat luvan myös kyseisen linkin takaa mahdollisesti löytyvien kuvien käyttöön haasteruokien yhteenvetopostauksessa ja siihen, että kuvien kokoa saa muuttaa äänestysblogauksessa. Luonnollisesti suostut myös keksimään ja järjestämään seuraavan ruokahaasteen, mikäli voitat haasteen! :)

Syyskuun ruokahaasteen järjestäjinä jääväämme blogimme pitäjät sekä kilpailusta, että varsinaisesta äänestyksestä.

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 24.9.2010, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä.

Äänestysaika päättyy 30.9.2010 klo 23:59. Jos äänestyksen päättyessä useammalla postauksella on yhtä paljon ääniä, arvotaan voittaja näiden postausten joukosta. Syyskuun ruokahaasteen voittaja julkistetaan 1.10.2010.

Syyskuun 2010 ruokahaasteen voittaja järjestää lokakuun 2010 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt ja aikataulu ovat hänen päätettävissään. Jos voittaja ei tee uutta haastetta 7.10.2010 23:59 mennessä haastevastaus siirtyy toiseksi tulleelle ja tasaäänitapauksessa arvon voittajan. Jos toiseksi tullut ei vastaa haaste siirtyy kolmannelle ja niin edelleen.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan: Sea bass

Tästä ei tule pitkä juttu. Ensinnäkin siksi, etten mitannut mitään aineita. Toisekseen siksi, että on kuun vaihde ja kirjanpito on jo varastanut suurimman osan aamustani. On siis jo kiire.

Mutta haluan vinkata teille, että välillä sitä yllättää itsensä ja perheensä oikealla superherkulla, vaikka se olisi totaalisen yksinkertaista ja nopeaa tehdä.

Minä ostin pussillisen salkopapuja, pari meriahvenaa ja lisäksi käytin ryytimaan yrttejä. Mukaan pääsi ainakin minttua, sitruunatimjamia ja sitä thaibasilikaa, joka rehottaa ihan villinä. Sitten sekoitin öljyä, yrttejä, valkosipulia, valkoviiniä, hieman vaaleaa etikkaa, nokareen hunajaa ja vihreää chiliä soseeksi. Laitoin huuhdotut pavut uunivuokaan, heittelin mukaan pinjansiemeniä ja pistaaseja ja lopuksi lorautin vielä vähän öljyä pavuille..

Sitten laitoin kalat papujen päälle, leikkasin molempien sisään pari hyvänkokoista palaa (n. 30g) voita, rouhaisin kalan sisään vielä hieman suolaa ja tein yläpuoliseen kylkeen muutaman viillon.

Sitten vain kaadoin yrttisen kastikkeen kaloille ja nostin koko komeuden uuniin n. 20-30 min. Uunin lämpötilasta en sano yhtään mitään; mökin uuni on tällä hetkellä täysin ilman mittaria ja vaikka yritin katsoa sillä digitaalisella paistimittarilla olisiko se uuni kenties jossain 160-180 asteen tienooolla - en oikein tiedä. Miedohko lämpö on hyvä. Kala on kypsä kun selkäevä lähtee irti.

Makuyhdistelmä oli mielettömän onnistunut; pistaasi, yrtit ja meriahven todella sopivat toisilleen. Ja kaikki tämä, lähes vahingossa syntynyt ihanuus, nautittiin raikkaan salaatin kanssa pimenevässä elokuun illassa.

Aina ei tarvita mitään hurjia valmisteluja; käytetään mtä on ja annetaan vain makujen viedä.