Potilas nolla ja vaarallinen savuribsiepidemia

Varoitus; postaus sisältää äärimmäisen addiktoivan ribsireseptin ja saattaa aiheuttaa pakonomaista tarvetta hankkia savustin... Etene siis harkiten ja omalla vastuulla!

Vaikka tänne blogin puolelle näistä meidän savusteluista on tuprahtanut vasta pienet savupöllähdykset on savustin pöhissyt pihallamme jo pidemmän aikaa niin viikolla kuin viikonloppunakin, lumen, räntäsateen ja auringonpaisteen keskellä. Kaikesta tästä me ja etenkin V on jakanut sneak peek - tyyppisesti kuvia omalla sometilillään ja kertoillut miten meni - tällä kertaa. Jossain vaiheessa V joutui perustamaan oman pikkuisen savustysryhmän Facebookkiin niille kavereille jotka ovat hankkineet samantyyppisen savustimen kuin meillä. Kysymyksiä vaan tuli niin paljon. :) V on joukkonsa keskellä nimetty Patient Zeroksi, eli epidemian ensipotilaaksi ja kieltämättä aikamoisen tartunnan mies on saanut. Ainakin viisi kaveriamme on jo hankkinut savustuslaitteen ja sen jälkimainingissa tietoa on jaettu sytytystekniikoista, parhaista ideoista palamattomiksi suojahuoviksi, savustuspuista, mittareista, omenasiideriviinietikan saatavuudesta ja ties mistä. Niin ja sitten jäpitetty tuntikausia savustimen äärellä viikonloppuna, raportoitu Wife Acceptance Factorin laskusta nälän käydessä ylivoimaiseksi ja lopulta tietysti hehkutettu miten tällä kertaa savu imeytyi ruokaan ja arvioitu ruuan täydellisyyden astetta. Ja koska kyseessä on Ihana Lelu joka syytää ulos käytännössä grillattua Lihaa arviointi laventaa luovasti käsitystämme siitä kuinka monta arvosanaa mahtuu välille 91/2...10. :) Selvästi myös yli kympin voi mennä, luovasti tuprahdellen.

Ribsit mahtuvat jopa siihen pieneen pro-Q:hun papujen ja kasslerin lisäksi. Varrastikut on käytetty tässä avuksi että ribist on saatu ilmavasti kiepille.

Minä pääsin ryhmään mukaan kuin kärpäseksi kattoon ja olen vähän hymyssä suin ihmetellyt kuvavirtaa joka verkkokaupan eteisestä kännykameroista nettiin valuu; kärrykuormia weberlaatikoita, brikettejä, ribsitelineitä ja savupuita. Ja sama uudelleen viime viikon lopulla kun Verkkokauppa.com myi jossain superalessa niitä pikkuisia Weberin smoky mountaneita... Ja kaikki puhuvat omasta R2D2:staan kuin lapsesta. Kuumin surina tuntuu tällä hetkellä käyvän siitä mistä halvimmalla saisi isoja paloja savustuspuuta sillä noissa isoissa savuvehkeissä sellainen silppu ei savua tarpeeksi pitkään ja hintakin nousee vähän kysymykseksi. Myös naapurilta kaadetut tammet on jo käyty (luvan kanssa) oksimassa ainakin meillä.

Ja vaikka kaikenlaisia mahalaskujakin on tullut (kuten yksi meidän naudanribsi-kokeilu) ollaan me sitten välillä Onnistuttukin Isolla O:lla. Sika on ollut savustimessa ihan voittaja. Sen kasslerin lisäksi on tehty paljon nopeammin valmistuvia mutta henkilökohtaisesti ehkä vielä sitä nyhtöpossuakin enemmän addiktoivia possun ribsejä. Ihan sairaan hyvää kamaa.

Rubia pitää olla runsaasti, kalvon poiston jälkeen ohut kerros sinappia varmistaa että rubia jää tarpeeksi.

Ja niin jumalattoman petollista! Nimim. en MUISTA koska olisi ollut sellainen tilanne, että söin niin paljon, niin suolaista ruokaa, että sormia ei meinannut saada taittumaan aamulla ;) No, se oli se eka kerta kun teimme näitä ribsejä. En osannut varoa rubissa olevaa piilosuolaa ja vedin ihan käsittämättömät sikaöverit. Semmoisia ribsejä en ole tainnut saada jenkeissäkään koskaan. Ihan Mahtavia. Ohje on siis Virtual Weber bulletin "basic ribs", mutta näin suomimittakaavassa tämä perusribsi on tosiaan jotain ihan muuta kuin perus :)

V:n grillausinnostuksen johdosta pääsemme vihdoin hukkaamaan sitä valtavaa tötsää cayannepippuria ja paprikajauhetta jonka joskus olen ostanut "koska kuluuhan niitä" niin, no, NYT kuluu... ;)

Erona näihin on suomiribseihin verrattuna, että ne kypsytetään savun keskellä, mutta sen kasslerin tapaan nihin myös ajetaan äkkiseltään hurjan kuuloinen määrä rubia. Siinä on jonkin verran piilosuolaa ja se vielä tartutetaan luiden pintaan ohuella kerroksella dijon - sinappia. Me olemme nyt kokeilleet näitä hmm - viidesti? Ja vähentäneet suolaa, sinappia ja lisänneet sokeria ja ehkä silti tulleet siihen tulokseen että ohje on juuri hyvä sellaisena kuin se on. Rubia pitää olla paljon joten sinapilla sively tartuttaa sen siihen varsin asiallisesti ja suola tarvitaan, jotta luut kuivavat oikealla tavalla paiston aikana. Kuten tuosta luiden repäisykuvasta näette, savu ulottuu suhteellisen vähään matkaan lihaa; mutta se pinkki, savustunut on sitä parasta osaa. Ribsien rakenne on myös jotenkin hieman "säikeisempi" ja liha nimenomaan repeää, eikä putoa luulta kuten uunitetuissa ribseissä helposti käy.

Sellaisia tuotevinkkejä savustukseen jo hurahtaneille, että demererasokeria kannattaa tosiaan käyttää koska siinä on erilainen sulamispiste kuin tavallisessa sokerissa. Osassa rubeista on suuria määriä mustaa pippuria rouhittuna - muutaman käsin jauhetun tellicherry pussillisen jälkeen olimme valmiit luovuttamaan; S -market myy rainbow - tuotesarjassaan sekä isoja pusseja valmiiksi rouhittua mustaa pippuria että suolatonta valkosipulijauhetta.

Savustuksen loppumetereillä pintakuivat ribsit vielä sivellään jollain erinomaisella bbq kastikkeella, johon on lisätty yksi osa hunajaa ja viisi osaa omaa suosikkikastiketta. Minä tykkään niistä Poppamiehen pullotteista, mutta hätätilassa joku "savuinen viski" bulkkikin kävisi. Lopputulos on ihan mahtava.

Nojoo, mitäs tässä nyt sitten paljon muuta sanomaan kuin että upeita ja pahoittelemaan jos joku nyt päätyy kaveripiirissämmekin vellovan savuepidemian uhriksi. Mutta onhan tässä pääsiäispyhinä aikaa savustaa noidat matkoihinsa... ;)

Savuisat perusribsit (ohje: Virtual Weber bullet)


Taikapöly ribseille (käytetään rubiin)

2 rkl paprikaa
1 rkl suolaa, me laitoimme Maldonia hienona jauheena
1 rkl sokeria
1 rkl chilijauhetta (tämä on joko jätetty pois tai korvattu tulisella savupaprikalla )
1 rkl jeeraa (jauhettua)
1 rkl valkosipulijauhetta (ei lisättyä suolaa)
1-1/2 tl sinappijauhetta
1-1/2 tl mustaa pippuria
1-1/2 tl cayennea

Ribsirivejä

Hunaja-Dijon tai French's sinappia
BBQ-kastiketta ja hunajaa 5:1 sekoituksena

Sekoita taikapölyn aineet keskenään ja laita savustin päälle. Nosta lämmöt sinne 110 asteen tienoolle ja laita savustimen vesiastiaan kiehuvaa vettä. Tuo lämpöjen nouseminen voi brikettisavustimella viedä (säästä riippuen) yllättävänkin pitkään, joten hätäisen hommaa tämä ribsijuttu ei ole. Kannataa varautua jollain alkupalalla niin että ruoka-ajassa on lopulta ehkä tunti liikkumaaraa. Alkuperäisen ohjeen kahta tuntia emme kuitenkaan ole koskaan savustinta seisottaneet tasaantumassa ennenkuin lihat on sisään laitettu. Savupuukin on pantu sisään melkein samaan aikaan lihan kanssa.

Revi ribsiriveistä kalvo pois ja sivele ohuelti hunaa-dijon -sinapilla jonka jälkeen ripottele ja taputtele niihin reippaasti rubia molemmin puolin. Anna kuivahtaa hetken tasolla.

Sahaa savupuusta muutama pala - V käytti omenapuuta ja kirsikkapuuta, joita on saatu omasta ja kaverin pihasta kun puita on leikottu.

Laita ribsit sitten joko ilmavasti rullalle tai ribsitelineeseen tai vaan köllölleen jos mahtuvat. Pistä kansi kiinni äläkä kurkistele. Asettele pari savupuun palaa brikettien päälle käryämään. Puuta saa lisätä savustuksen aikana muutaman kerran kun savu loppuu, jossain 2 tunnin kohdalla voi lopettaa lisäilyn.

Anna paistua 3h savustusalueella (110-120°C) jonka jälkeen saa kurkata. Kokeile repeävätkö luut irti toisistaa nätisti ilman isompaa voimankäyttöä joka kertoo että ribsit ovat valmiita. Yleensä tähän asti menee kuitenkin 4 - 4.5 tuntia mutta jokainen lihanpala on erilainen. Sivele ribsit kastikkeen ja hunajan seoksella, jätä vielä savustimeen vartiksi. Kun otat ribsit ulos voit laittaa vielä toisen sivelyn mutta meillä se on yleensä jätetty välistä.

Ja sitten ei kun ääntä kohti!