Onko olo petetty? Huijattiinko heppua? Pettikö paras kaveri? Mihin nyt enää oikein voi uskoa?
Minä en petkuhuiputa teitä kun sanon, että nuo kuvassa näkyvät Macaron-tryffelit ovat niin maanmainioita pikkuisia suklaakikkareita. Ja vaikkei ruualla lohduttautuminen olekaan hyvä idea, näitä voi kokeilla jos mieli on maassa. Sain niistä kehuja jopa ihmiseltä joka ei erityisemmin pidä tryffeleistä; suklaa on tummaa, syvänmakuista ja suussasulavaa. Rasva ei lyö läpi. Vadelma ja manteliset marenkihippuset tulevat vastaan kuin pienet krispit suklaan seasta.
Jossain ohjelmassa sanottiin, että on tärkeää miksi tuotetta kutsuu, koska nimellä voi pilata hyvänkin jutun. Minusta näissä oli saatu mielikuva ja maku hyvin samaan purkkiin.
Herkkua.
Jaa, että mistä noita saa? No ainakin Sellon CM:stä. Ja ei, en muista miten törkeän hintaisia ne olivat. Mutta: hyviä.
p.s. mehevin aprillipila joka isän kanssa joskus viritettiin oli, kun vanhemmilla oli vielä sekatavarakauppa. Isä käski minun mennä herättämään äidin huutamalla että pudotin Vahingossa korillisen kaljaa kaupan lattialle kun leikimme kaupassa. Äiti meni halpaan ja kunhän luudulla ja sangolla varustautuneena ja jupisten tuli siivoamaan sotkua saimme isän kanssa huutaa "Aprillia, aprillia!" Äiti taisi olla ensin vihainen, mutta leppyi pian, koska korillisesta kaljaa olisi tullut jo aika iso hävikki.
Pahoittelut, äiti - se oli isän idea. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti