maanantai 25. helmikuuta 2013

Mitä muksulle murkinaksi eli kanaa kookosmaidossa


I söi tänään ensimmäisen sushinsa. Tosin se oli vesitetty versio, sillä kyseessä oli Hanko sushin grillattu lohinigiri, jota leidi kassalla suositteli kun tilasin omaa lounastani ja pyysin "pari jotain makiurullan palaa tms" sille sylissäni jo sudennälkäisenä kiemurtelevalle taaperolle. Kyllä I sitä söi, mutta vähän jäikin; sushien tuleminen lounasaikaan nyt vaan kesti sen verran, että odotellessa syötin I:lle Hippimuonaa, jota olen oppinut kantamaan käsilaukussani hätätilanteita varten. Ja kun oikein rehellinen olen, niin vähän olin järkyttynyt, että ne kaksi lohinigiriä maksoivat kuusi euroa, kun oma lounaani maksoi rapiat 9 euroa. Ja siihen minun lounaaseeni kuului kuitenkin pieni sushilajutelma jossa oli ainakin 12 palaa, misokeitto ja tee. Jotenkin kassa vielä ymmärsi väärin, koska I:n susheista oli poistettu majoneesi ja ruohosipuli. No, varmaan useimmat taaperot niitä hylkivät. Kävi kyllä mielessä, että ensi kerralla maksan 3 euroa lisää ja otan vaan tyynesti I:lle koko lounaan ja napsin sitten itse ne palat, mitkä eivät hänelle maistu. Ja niin, ehkä kannattaa ensi kerralla mennä vähän ennenkö I on ihan niin nälkäinen. ;)

Polentaa, rusinoita, sipulilla maustettua jauhelihaa ja parsakaalia. 


Olen minä I:lle antanut maistaa kaikenlaista. Ja onneksi niistä yliherkkyysoireista on vähitellen päästy ja oikeastaan kaikki ruoka-aineet menevät jo ihan hyvin. On tuo meidänkin penska vähän epäluuloinen välillä, mutta ei onneksi tule enää kipeäksi ruuasta. Ja ruuat jotka maistuvat eivät ole välillä lainkaan niin loogisia, kuin kuvittelisi. Tuore tomaatti ja salaatit ovat yäk, mutta sen sijaan esimerkiksi tuore sitruuna on kamalan ihanaa. Mutristellen sitä tungetaan suuhun uudelleen ja uudelleen ja niin kirpakkaa se on, että puistattaa. Mutta... ;)

V kommentoikin joskus kun tein I:n ruokaa että kuinkahan monen taaperon ruoka aloitetaan pilkkomalla pannuun kokonainen sipuli. Sipuli nimittäin ei meillä herätä mitään kummempaa hylkimistä, vaikka arvaan ettei kaikilla ole näin onnekas tilanne. Mutta askel kerrallaan, toisena päivänä jokin maistuu paremmin, jokin huonommin.

Suosikit: 1. Mansikka-punaherukka 2. Omena-kaneli 2. Rusina-luumu... ja marjoja pakkasesta


Kuten niin monta kertaa olen varmaan jo sanonutkin, I syö usein edellisen illallisen rippeitä lounaalla - joko pastan, perunamuusin tai risoton kanssa. Hampaiden harvalukuisuuden vuoksi isot lihanpalat eivät mene läpi ihan "sukkana" mutta kun lihan jauhaa tai silppuaa ihan pieneksi, se menee seoksena muun ruuan kanssa. Mutta toisinaan teen pakkaseen I:lle edelleen kastikepusseja, joista on sitten helppoa lämmittää ruoka vaikka keitetyn riisin kaveriksi kun lounasaika pääsee yllättämäään äidin. Valmisruuista meillä edelleen käytetään satunnaisesti HIPP - lastenmuonaa ja ne Valion Onni - riisivellit ovat olleet kivan helppoja sen jälkeen, kun tavallinen maito saatiin ruokavalioon. Ja voitte vaan kuvitella, miten suuren helpotuksen kauran ruokavalioon saaminen teki! Ihan mahtavaa - olen vissiin pari kertaa keittänyt riisipuuroa sen jälkeen kun Eloveenatyttö tuli kylään. Mikropuurot ja mummun mansikat (lue: sekoitus pakastemarjoja jossa oikeasti on mummun mansikkaakin). Ne on kova.

Banaanilla hieman makeaksi tehty kookoskana on meillä tällä hetkellä "uusi musta". I rakastaa tätä  maapähkinävoilla ja banaanilla maustettua satay - vaikutteista "thai" - kastiketta. Se ei ehkä ole kaikista keveintä, eikä ihan autenttista mutta maistuu hyvin pienelle ja siinä on mukavaa vaihtelua siihen ainaiseen jauheliha-tomaattikastikkeeseen tai suppilovahveroilla maustettuun kanasoosiin. Eikä se huonoa ollut, vaikka chilit jätin laittamatta ja inkivääriäkin vain nimeksi - ihan tätä itsekin söisi mielellään :) Suurin ero tavalliseen ruokaan on tietysti tuo mausteiden valinta, mutta myös se, että laitan kasvikset mukaan raastamalla ne raastimen karkeimmalla terällä. Niin saan soosista helppoa syödä, mikä joskus tuntuu tärkeämmältä kriteeriltä kuin se, miltä ruoka oikeasti maistuu ;)

Tässä ruuassa voit halusi mukaan käyttää niitä kasviksia mitkä teillä maistuvat. Porkkanan ja sipulin lisäksi sopivat hyvin myös kiinankaali, parsakaali, kesäkurpitsa ja paprika, Kun vihannekset raastaa tai pilppuaa muuten pieneksi, soosissa tulee kuin vahingossa syötyä kasviksia. :) Cayannea ja inkivääriä laitan vähän mukaan - en niin paljon että ne maistuisivat mitenkään selvästi, mutta että pieni suu oppisi pehmeästi noihin makuihin mitä meillä muutenkin käytetään.

Banaanilla ja maapähkinällä maustettu kanakastike (useita pieniä minigrip - pusseja, kerta-annos n. 3 rkl)

1 pkt (n. 300g) kanajauhelihaa
tilkka rypsiöljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 porkkana (karkeana raasteena)
sormenkynnen kokoinen nokare inkivääritahnaa
ripaus cayannepippuria
n. 5 cm pala purjoa
(pala kesäkurpitsaa, raasteena - ei pakollinen - voit laitta amyös paprikaa tms. mitä on)
n. 1/2 banaania
1 prk kookosmaitoa
1/2 kanaliemikuutiota
3 isohkoa teelusikallista maapähkinävoita
tilkka soijaa (suolaksi)
hieman korianterisilppua
hieman ruohosipulisilppua
(1 kaffirlimetin lehti tai palanen sitruuanruohoa)



Ruskista kanajauheliha rypsiöljyssä pienissä erissä.  Tarvittava öljyn määrä riippuu pannusi pinnoitteesta aika paljon, mutta kokeilemalla opit oikean määrän. Öljyä on tarpeeksi kun jauhis ei tartu pannuun.

Kuullota mukaan inkivääritahna, sipulit ja valkosipuli. Ripauta hieman cayannea. Lisää myös raastettu porkkana ja anna paistua hetken. Lopuksi lisää muut käyttämäsi kasvikset pienenä silppuna. Kuullota hetki ja lisää kanaliemikuutio (voit jättää sen myös pois) kookosmaito sekä paloiteltu banaani.

Lisää sitten maun mukaan maapähkinävoita, kaffirlimen lehti ja tarkista suola. Lisää soijaa, jos suolaa tarvitaan lisää. Anna kiehua kunnes kastike hieman sakenee ja banaani sulaa kastikkeeseen kokonaan. Maista kastiketta ja lisää tarvittaessa maapähkinävoita tai soijaa. Lisää yrttisilppu lopuksi.

Tarjoa thai jasmiiniriisin kanssa - sopiva annoskoko ainakin meillä on n. kolme ruokalusikkaa soosia ja n. 1,5-2 dl kypsää riisiä.

3 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Täytyypä kokeilla, jos tuo kelpaisi meidän krantulle pikkumiehellekin! Kiitos vinkistä :)

Meillä ei maistella sitruunaa, vaan pepperoneja. Jos joku erehtyy ottamaan tölkin esiin, niin herra on kovasti tahtomassa itselleenkin yhden. Sitä täytyy tunkea suuhun aina uudestaan ja uudestaan. Kunnon irvistysten kera. Ja on pepperoneilla oma nimityskin. Se on "ryms"... Enkä yhtään tiedä mistä pikkumies moisen nimityksen keksi :)

Nelle kirjoitti...

Iituntiltu: Ole hyvä vaan, toivottavasti maistuu :) Väitän, että mitä enemmän siinä on banaania, sen paremmin ;)

Vai pepperoneja ;) Meillä I halusi kerran palan mun subista, jossa oli southwest chipotle - soosia :) Pyyhin enimnmän pois mutta kyllä nuori mies vähän hämmentyneenä osoitteli suutaan ja sanoi "poppa" ;)

Nuo pienten sanat on hassuja - meillä aika moni asia on vasta ekan tavun asteella: "bu"=bussi, "ba"= banaani jne... joskus on vähän hankalaa muiden kun äidin arvata, mitä pieni mies tahtoo - sanoissa lienee useampia tavuja syystä;) Mutta kyllä se siitä.

Unknown kirjoitti...

Kiitos Siskot blogini linkittämisestä. Kiitos & kumarrus teille :)