maanantai 11. helmikuuta 2013

Lauantain menu maatiaiskirjan innoittamana

suklaakakku, herukkasorbetti

Meillä on koitettu nyt noudatella arkisin sellaista "terveellisempää" kokkailulinjaa ja viikonloppuna on sitten lupa sortua herkkuihin kaikilla mausteilla. Tällä kertaa tosin herkutkin olivat suhteellisen terveellisiä, sillä päädyin kokkaamaan lauantai-iltana alkupalaa maa-artisokasta, pääruokaa mateesta ja jälkkäriä - no, taitaa mennä itsepetoksen puolelle, jos väitän että suklaakakku ja herukkasorbetti olisi mitenkään "terveellistä"? No, ehkä henkisesti sitten kuitenkin?;)  Mutta terveellistä eli ei, olin toooosi tyytyväinen lauantain makuihin ja itse asiassa myös menun tasapainoisuuteen. Alkupala ja jälkiruoka olivat uusia tuttavuuksia, mutta pääruuassa nojasin vanhaan ja tuttuun reseptiin - mikä osoittautui varsin viisaaksi tempuksi.


Maatiaisia - lauantain menu





Innoitusta illan menuun hain Christer Lindgrenin, Mikko Kauton ja Hannu Heikkisen uusimmasta parasta maatiaisruokaa - kirjasta jonka arviointikappale kilahti postissa kotiimme jo ennen joulua. Nyt varmaan joku toteaa et justjoo, taas tätä luomuvilliruokajuttua ja klikkaa itsensä eteenpäin. Muttei ehkä kannata, sillä sain aikaan upeita makuja. Tuon keittokirjan ohjeissa on ihan kirkkaasti jotain samaa henkeä kuin pääkaupunkimme parhaissa kotimaisissa ravintoloissa. Ja vaikka annoksiin tulee aika monta osaa, ei tämä ensimmäinen yhteenotto kirjan kanssa varmasti tule olemaan viimeinen. Jotenkin tuntuu, että saatan ottaa tuon kirjan keväällä mukaan mökille - vaikka siellä ei kyyttöjä kasvakaan, saatan kevään tullen katsella niitä nokkospuskia ihan uudenlainen pilke silmäkulmassani.

maa-artisokka

Minunkin täytyy tunnustaa, että kun tätä luomua, lähiruokaa ja maatiaislajikkeita tuntuu nyt olevan joka puolella, minulla on ollut itsellänikin vähän luomuähky. Vai pitäisikö puhua vaan kotoisasti informaatioähkystä? Vaikka arvostan hurjasti sydämellä kasvatettua ja laitettua ruokaa sekä hyviä ja kekseliäitä makuja, niin hyvä ruoka on hyvä ruoka, eikä mikään uskonkappale.

maalaisleipä
Emäntä sai illallisvierailta lahjaksi itse tehdyn leivän. Ja millainen kaunotar tämä herkku olikaan! 

Ehkä siksikin on mennyt näin kauan, ennenkuin sain lopulta otettua tuon kirjan käteeni. Jollain lailla on pitänyt vähän vetää henkeä ja melkein pelkäsin avata kirjaa; miten hurmoksellista tekstiä sieltä oikein tulisikaan vastaan?

Vaikka kirjan ilmiasu ja kuvamateriaali on (etenkin alussa) hieman paatoksellisenkin maalaisromanttista suomisettiä, kirjaa lukiessa minulle tuli kumminkin sellainen hyvä jalat maassa - tyyppinen fiilis. Kirja aloitetaan toteamalla, että useimmat raaka-aineet (kuten vaikka maatiaskarjan fileet) voi korvata tavanomaisella naudan yms fileellä, eikä makuero ole lopulta niin kovin suuri. Se kyllä laskee kynnystä jatkaa kirjan lukemista pidemmälle ja joitain raaka-aineita (lue: kyyttö) nyt vaan on aika hankalaa saada. Välillä esipuhe ehkä saattaa sortua aavistuksen nostalgisviritteiseen opitaan menneistä - hehkuun,  mutta lukiessani eteenpäin huomasin, että oikeastihan maatiaislajikkeissa puhutaan ideologisesti juuri sellaisesta asiasta, joka on minulle esimerkiksi luomua läheisempi asia.

Maatiaisrodulla nimittäin tarkoitetaan lajiketta, joka on peräisin ajalta ennen järjestelmällistä eläinten jalostusta. Laji on saanut ajan kanssa sopeutua kaikessa rauhassa sitä ympäröivään elinpiiriin ja tarjolla olevaan ravintoon. Paitsi että maatiaislajikkeet ovat tärkeitä "eläviä DNA - pankkeja", ne todennäköisesti ovat jalostettuja sisarlajikkeitaan terveempiä. Kun olen monta kertaa huokaillut sellaisen  "melkein luomun" mutta ennenkaikkea järkevissä oloissa kasvatetun ja terveenä hyvän elämän eläneen "mummun onnellisen lehmän" perään, niin niitähän nämä alkuperäislajit oikeastaan ovat. Ja kirjan syvin tarkoitus on: "...näyttää miten luonnollisella tavalla perinteinen suomalainen ruoka matkustaa menneisyydestä nykyhetkeen ja edelleen tulevaisuuteen." Ja se tuntui varsin osuvalta luonnehdinnalta, kun kirjaa selaili enemmänkin.

maa-artisokkaterriini
Terriini oli vähemmän terriinimäisessä olomuodossa, mutta upean makuista! 

Ja vaikka minut oli nyt vakuutettu kokkaamaan tätä modernia suomalaista, kyllä siinä lauantaina kirjaa kokatessa tuli mieleen, että mistä ihmeestä minä nyt tuota kyytönrahkaa olisin tähän hätään repäissyt jos olisin sitä halunnut ostaa? No, varmaan Helsingin keskustasta, mutta lähikaupan hyllyllä sitä vähemmän on näkynyt. No, onneksi kyyttö on vain yksi maatiainen muiden joukossa - nauriita, kotimaisia kaloja ja pienjuustoloiden juustoja nykyään jo näkeekin kaupoissa. Nekin ovat maatiaisia joista kirjassa on taiottu upeita sovelmia.

Mieleen jääneitä reseptejä kirjassa oli monta. Ensi kesänä on kyllä pakko kokeilla esimerkiksi graavattua särkeä muikunmädillä ja ahvensalaattia nokkoskermalla.  Eikä kantarellit karitsan täytteenä tai korvasienikeitto sherrykermalla kuulosta myöskään hullummalta kesäruualta.

Vähän noissa ohjeisa on sellaista fiinimmän illallisen henkeä - vaikka ohjeet eivät kaikki hankalia olekaan, monissa on käsityön leima ja osia voi olla montakin. Mutta tietysti niissä voi oikoa ja lopputulos vaikuttaa silti ihan erinomaiselta. Esimerkiksi meillä alkuruuasta unohtui maa-artisokkavaahto ihan tykkänään kun sifoniin ei ollut hiilidioksidipatruunoita ja jälkkäriosastolla lautasen kolmas komponentti, mustaherukkamousse jäi tekemättä. Mutta ihan aidosti en usko kenenkään niitä jääneen kaipaamaan ;) Ja kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että maut olivat upeita.

maa-artisokkaterriini

Se, mikä minua jäi vähän kiusaamaan oli, että alkupalaksi tekemäni maa-artisokkaterriini ei pysynyt koossa. Ei, vaikka tein sen pilkulleen kuten kirja neuvoo. Mittasin aineet tarkasti ja kypsensin terriiniä 80 asteisessa uunissa vesihauteessa, johon keitin vedenkeittimellä tasan 80 asteisen veden. Lisäksi käytin digitaalista lämpömittaria joka hälyytti kun terriinin sisälämpö oli määrätyt 60 astetta. En oikein tiedä mitä tein väärin, mutta oletan että joko keltuaiset eivät riitä pitämään massaa koossa tai hyytymisaika oli kuitenkin liian lyhyt. Kaikki muu onistui kuitenkin ihan nappiin ja esim. suklaakakku oli täy-del-lis-tä herkkua. Mutta itse ohjeista lisää myöhemmin ja todennäköisesti vielä useampaan otteeseen, sillä niin hyvän makuista ruokaa tuli lauantaina tehdyksi.

7 kommenttia:

Merituuli kirjoitti...

Juu, kokeiltiin samaa terriiniä eikä onnistunut. http://www.sillasipuli.blogspot.fi/2013/01/tattiraviolit-savuhilmalla.html

Kirjasta tykkään silti, tattiraviolit oli hurjan hyviä!

Nelle kirjoitti...

Merituuli: kas, oli mennyt pasta ohi - olis taas kannattanut lukea teitä ennenku alottaa ;) Minäkin tykkäsin kyllä kirjasta - vaikka se ruokakuvien hieno moderni suomalaisuus olis minusta saanut näkyä myös kannen ilmiasussa ja niiden mustavalkoisten vanhanaikaisten kuvien tilalle olisin ehkä hakenut modernimpia tai sisällökkäämpiä kuvia.JA kun kirjaa lukee, se kyllä tempaa mukaansa. Ja taatusti ei tosiaan ollut viimeinen ruoka joka tehtiin - pirtää vaan suhtautua kriittisesti ja tarkistaa noi hyytymiset jostain uustakin reseptistä.

Chez Jasu kirjoitti...

Terriini tai mousse... Meni aivan täydestä, vaikka tiesikin taustan.

Aivan älyttömän maukkaita olivat kyllä kaikki. Ihan erityisesti made ja palsternakka. Kiitos vielä illasta!

Nelle kirjoitti...

Jasu: kiva kun kävitte - täytyy toistekin jätellä palauteltavia tavaroita !;)

Akvamarin kirjoitti...

Kiitos, Nelle, hurmaavien makujen illasta! Made oli aivan nappisuoritus ja sorbet täydellinen.

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

Minusta on hienoa, kun suomalaista lähiruokaa ja luomua nyt niin hehkutetaan. Ärsyttävää siinä on juuri se, että ihmisille (ainakin minulle) tulee sellainen olo, että pitäisi ja haluaisi noita hienoja tuotteita hankkia, mutta sitten niitä joko

A) ei saa käsiinsä, kun koko tuotanto menee ravintoloille (esim. luomubroilerit) tai vähintäänkin pitää käyttää muutama tunti shoppailuun että pääsee tuotetta myyvään kauppaan.

tai

B) hinta on sellainen, ettei kukkaro todellakaan kestä jokapäiväistä käyttöä...

Ehkä kaikki tämä kohkaaminen kuitenkin lisää asiakaskuntaa ja sitten vähitellen myös tarjontaa.

Nelle kirjoitti...

Akvamarin: kiitos kun kävitte ja kiitos ihanista emännänlahjoista :) Suklaakakkukorvikset vielä sopi teemaan ihan prikulleen;)

Minna Vuo-Cho: Joo, en oikein tiedä miksi mulla oli vähän semmonen uuhk, kun asia on oikeasti tosi hyvä. Niinkun tuossa kirjassakin sanottiin, noiden alkuperäislajikkeiden syöminen on monin tavoin hyvä idea - sekä esim. niiden eläinten hyvinvoinnin että ruuan makujen takia. Ja olet ihan oikeassa että kun asiasta pöhistään, niiden suomalaisten hyvien juttujen ostaminen tulee helpommaksi. Ja maut on tosi upeita. Itse nautin tuossa kirjassa siitä, että näkee miten taitavat keittiömestarit vääntää noita vaahtoja, pikkelssejä ja sunmuuta ihanaa tilpehööriä siihen lautaselle. :) Vaikkei annosta tekisikään aina itse, noilla saa helposti upeita lisiä annoksiin.