sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Call off the search ja muita tunnustuksia



Ihan ensiksi haluan kiittää La Petite Princessiä, Herkkusuuta ja Chef Jonesia jotka kaikki muistivat minua 8 tunnustusta / herkullinen blogi -tunnustuksella :) Joten Kiitos! Aina lämmittää kun kuulee jonkun tykkäävän.

Olen tavattoman huono vastaamaan näihin - etenkin nykyään, kun en oikein tahdo ehtiä lukemaan Teidän Muiden ihania tarinoita. Pieni I pitää huolen siitä, että äidillä ei ole puutetta harrastuksesta... ;) Mutta olen nyt teidän innoittamananne ottanut itseäni niskasta kiinni ja selaillut pari viikkoa uusia blogeja. Ajatukseni on ollut, että en päästä itseäni helpolla ja luota teihin kaikkiin ihaniin, joiden blogi on jo päätynyt tuohon meidän blogroll - lukulistalle vaan koitan tehdä jonkinlaisen pienen päivityksen blogiskeneen ja ehkä samalla löytää muutaman uuden seurailtavan itsellenikin.

Mutta ennenkuin paljastan mitä vapaahetkinäni olen iloksemme löytänyt, on syytä tunnustaa. Mutta jos sopii, vähennän tunnustusten määrän puoleen, koska näistä nyt tuli aika pitkiä tarinoita jokaisesta. ;)

1) Me löysimme (sittenkin!) ruokapöytämme; värikäsjalkaisen ja valkoisella pöytälevyllä varustetun Bonaldo Big Tablen (kuva yllä, joskin meillä taso on valkoinen)

Me ja etenkin minä olen vähän sellainen vanhan tavaran vaalija. V:llä on ollut vuosia vanha, peritty ja ihana 50-lukua henkivä pähkinäpuinen pöytäryhmä, joka on kulkenut jo hyvän matkaa V:n mukana. Edelliseen kotiimme se sopi hienosti, koska pyöreänä se ei vienyt hirveästi tilaa ja tarvittaessa sen sai jatkettua, niin että änkemällä sen ääressä on joskus istunut lähemmän 10 hengenkin seurue. Mutta Ajan hammas ja pari pikkulasta on jättänyt ryhmään merkkinsä. Tuolit olisi pitänyt verhoilla uudelleen kipeästi jo Kauan Sitten. Mutta kun kannoimme pöydän uuteen kotiimme, tajusimme että se on liian pieni uuteen ruokatilaamme. Konkreettisesti pöydän päälle ripustetut valaisimet ovat niin kaukana toisistaan, että vaikka pöytä on koko ajan pidennettynä, pöydän päädyissä istuva saattaa helpostikin lyödä niihin päänsä. No, me ajattelimme, että voisimme ostaa nyt I:n taaperoidessa jonkun halvan, ison (ja ehdottomasti) valkoisen ruokapöydän ja harkita sitten myöhemmin jotain Ihanaa Pöytää. Mutta...

Nyt reilun puoli vuotta pöytää etsittyämme tulimme siihen tulokseen että ei. Ikean isot valkoiset ovat Ihan Kauheita lastulevyvirityksiä, Askon, Iskun ja maskun alepöydät (valkoiset) ovat kaikki väärän kokoisia (useimmat liian pieniä). Ja ylipäätään oma vanha, pähkinäpuinen ryhmä tuntui sitten kuitenkin (jopa saastaisine tuolinpäällisineen) paljon paremmalta kuin jokin puolivillainen pöytä. Lähimmäs pääsi Pohjanmaan Kalusteen Metro - pöytäryhmä josta olisi tilaamalla saanut juuri sen kokoista, valkoista pöytää kun tarvitsee. Mutta kuten arvaatte, ei se sitten enää olisi ollut mikään halpispöytä. Eikä silti lopultakaan ihan sitä, mitä me halusimme.

No, olin jo valmis heittämään kirveen kaivoon ja lykkäämään koko pöytäprojektin hamaan tulevaisuuteen kun V sisuuntui ja istui koneelle:"eikö maailmassa Oikeasti ole Kivoja Ruokapöyiä?!" Ja vartin klikkailun jälkeen tuijotimme sanattomana ruutua. Siinä sen nyt on. Ihan Täydellisen ihana Pöytä.

No, tietenkään se ei ollut enää halpa. Eikä edes edullinen. Mutta - se oli täydellisen Ihana. Ainoana huolena tietysti oli, että voimmeko me ostaa tuollaisen pöydän? Mitä jos se kaatuu, kun touhukas taapero kuitenkin jonain päivänä roikkuu sen reunassa? Ihan suoraan sellaista ei uskaltanut netistä klikkailla ja kohtapuoliin suuntasimmekin Vepsäläiselle katsomaan mallikappaletta ihan livenä. No me painoimme reunaa alas ja koitimme heilutella laitetta. Mutta ei se 190 kg teräsjalkainen pöytä ihan noin vaan vaapu. Hitsinvitsit, jos pintaan ei ota lasia niin ehkä? Ja niin me sitten totesimme, että tämä se on. Kaikesta huolimatta ja juuri sen takia. Uskotteko, ettei harmita enää yhtään luopua siitä vanhasta pöytäryhmästä? :)

Ja ei kun tunnustamaan lisää...



2) Sailor Jerry on talven koukuttavin rommi

Mitä tulee rommeihin, olen selvästi kallellani halvempiin tuliliemiin. Tai miten muutenkaan tämän nyt oikein selittäisi, sillä V on reissuiltaan raahannut meille kotiin myös laadukkaampia rommeja. Tottakai niissä on ollut hyviä ja erinomaisia, mutta jotenkin tuo rehellisen suorasukainen, mutta vaniljaisen pehmeä Sailor Jerry puhuttelee. Niin, ja sitä saa Alkosta. Se on tosi petollista lientä ja vaikka sitä "maistelee vaan ihan vähän", niin ainakin silloin, kun tarjosin sitä Hestonin vaniljajätskin kanssa, pullo oli vajunut odotettua enemmän... Todella, petollisista petollisin yhdistelmä.

3) Meidän keittiö on edelleen kesken. 

Ohhoijaa, muistatteko, kun aikoinaan muuton yhteydessä speksailin keittiöremppaa? Ja sitten se ei mennytkään niinkuin Strömsössä? Ja kuinka toissavuoden syyskuussa luulin jo, että keittiöhuolet olisivat lopullisesti ohi? No, tänä päivänäkin meillä keittiö on kesken; jotenkin meiltä pienen lapsen kanssa touhutessa loppivat voimat ja aika vaatia ja nipottaa ykköskeittiöiltä sitä, mistä oli keittiösuunnittelijan kanssa sovittu. Nyt keittiö on toimintakykyinen, mutta ei valmis. Mitä puuttuu, on keittiön taustakivet, lopullinen hana sekä sähkökonsolien asennus. Paljosta ei ole kiinni, mutta taustalla on isompi asia, jossa emme oikein osanneet edetä: koska meille tuli tavallista ohuempi kivitaso, sen alle oli sovittu laitettavan lisätuet, ettei taso vain napsahtaisi poikki kun meilläkin noita keittiömööpeleitä on.  No, niitä tukia ei ole asennettu ja ennenkuin tuo asia on jotenkin rakaistu, ei myöskään taustakiviä ole järkevää asentaa, koska ne asennetaan tasojen päälle. Ja hanan vaihto taas tehdään, kun taustakivet aennetaan ja sähkökonsolit - no, arvaatte varmaan. Ja nyt sitten mietitään että tukia vai ei. Keittiöfirman mielestä tukia ei oikeasti tarvita, mutta arkkitehti joka meitä on auttanut suositteli niitä. Ketä nyt sitten uskoa ja miten hoitaa asia loppuun kun tuntuu ettei ykköskeittiöiltä ketään enää edes kiinnosta kuulla koko keittiöstä. Ei, vaikka viimeistä, taustakivien asennuksen maksupostia on vähän pidettykin "panttina".

Tuo remontti on ollut uskomattoman väsyttävä. Eikä tämä ymmärtääkseni ole mitenkään tavanomaista myöskään Ykköskeittiöille. Ilmeisesti meille kävi ns. "paska säkä" sillä niihin aikoihin, kun keittiötämme tehtiin ja asennettiin ykköskeittiöllä uusittiin koko tuotantolinjan koneistus. Lisäksi tietysti meidän keittiöömme oli speksattu aika paljon erikoisempia ratkaisuja, joissa itsessäänkin oli jo hoitamista. Käytännössä osoittautui, että keittiö oli siihen vaiheeseen liian haastava toimitettava. Meille toimitettiin vääriä osia, viallisia osia ja sopimattomia osia. Asentaja sanoi, että joka kaappiin riitti vääriä osia. Työ venyi kun osia jouduttiin odottamaan, korjaamaan ja vaihtamaan, sillä myöskään maalipinnan laatu ei ollut aina sovittua eikä jälki virheetöntä. Tosi kiltisti ykköskeittiöt kyllä ottivat korjatakseen virheet, mutta kun jokin projekti venyy, siihen alkaa myös kertyä ihan venymisestäkin johtuvia ongelmia; asioita ei vaan enää ehditä ja aina edes viitsitä tehdä oikein ja kompromissien määrä kasvaa ajan funktiona.

Esimerkiksi (jos muistatte) se tiskari, jota niin rakkaudella valitsin ei tänäänkään ole se, mihin lopulta valinnoissani päädyin. No, meille toimitettiin kahden korin XL Siemes, jossa ei ollut viinilasipidikkeitä alakorissa. Muutenkin malli oli ilmeisesti enemmän "perusmalli". No, tätäkin arvottiin aikansa ja koska vaihtaminen oli enää siinä vaiheessa hirveän hankalaa selvitimme onko laitteissa sinällään eroa muuten, kuin koreissa. Lopulta tilanne oikeastaan ajautui siihen, että ykköskeittiöiltä tuotiin meille parempi alakori, jossa oli viinilasipidikkeet ja vakuuteltiin, että oikeasti siemens XL - koneiden tiskausteho on ihan sama, mallista riippumatta. Toinenkin juttu oli, mistä olen ollut jälkikäteen (etenkin tuon tukiasian takia) ollut harmissani; meille alunperin myyty blancon allas ja täysin valkoinen ylämaan graniitin  ohut kivitaso eivät sopineet yhteen. Meidän piti vaihtaa toiseen kivitasoon ja käytännössä valita otammeko a) paksumman, valkoisen tason vai b) speksatun kaltaisen ohuemman, mutta vähän "laikukkaamman" valkoisen tason. Päädyimme kompromissina vaihtoehtoon b. Jälkiviisaana voin sanoa, että kun sitä tasoa joutuu pyyhkimään sitten vuosia, kannattaa ajatella myös sitä, että se miellyttää silmää ja on oikeasti kestävä. Minua vähän harmittaa, että tasoa ei "saakkaan" täysin puhtaaksi. Lisäksi onnistuin saamaan jo altaan reunan vähän lohkeamaan kun yksi antiikkilasikannu putosi tiskikaapista.

Olen miettinyt paljon tätä keittiöhommaa ja koittanut asettua sen keittiöfirmankin asemaan. Ihan kivastihan meitä on autettu, etenkin alussa, mutta vähän nämä epäselvyydet ja se, että keittiö on edelleen kesken harmittaa. Myös me mokasimme; meidän suuuurin virheemme oli, että asennustyö ostettiin erikseen remonttia tekevän firman asentajalta. Kun keittiökalustefirma sählää, tilannetta ei helpota, että erikseen ostettu asentaja joutuu venymään ja venymään. Asennus olisi kannattanut ehdottomasti ostaa samasta paikasta kuin keittiö - silloin kaikki ainakin kaatuisi vain yhden tahon vastuulle.

Mutta; pitäisi varmaan jossain vaiheessa taas soitella tai mailailla sinne Ykköskeittiöille. Unelmissa siintää muodossa tai toisessa valmis keittiö.

4) En oikein osaa ottaa vastaan kiitosta, vaikka jälkikäteen kiitos hymyilyttääkin :)

Olen varmaan aika tyypillinen suomalainen siinä mielessä, etten oikein tiedä miten päin olisin, kun saan kiitosta. Minulle on pienen ajan sisään tullut vastaan tilanne, jossa blogia on kehuttu suurin ylisanoin. etenkin se, kun joku oma-aloitteisesti kysyy olenko Nelle Siskot kokkaa - blogista ja sitten onnittelee onnistuneesta blogista on jotenkin hämmentävää. Eräänkin kerran kun näin kävi, se kävi eräässä suosikkikaupassani ja vaikka toki olin iloinen saamastani kiitoksesta olin niin hämmentynyt että kiitoksen antajakin taisi mennä ihan hämilleen. Pahoittelut siitä - äiti aina koitti minulle opettaa, että pitää hymyillä, katsoa suoraan silmiin ja sanoa kiitos. Vielä kun sen oppisi joskus ennen eläkepäiviä. :) Mutta aina se kiitos kuitenkin jää mieleen hyvänä, lämpimänä juttuna. Ja monesti se hämmennys varmaan johtuu omasta epävarmuudestakin - tuona kyseisenä päivänäkin minua ehkä eniten nolotti, että en ollut ehtinyt pesemään hiuksia aamulla, vaan olin kietaissut ne pinnillä niskaan. Niinkun ketään nyt suoranaisesti kiinnostaisi? Pitäisi varmaan oppia joskus vaan katsomaan niiden omien pikkukriisiensä ohi ja hymyillä. Sillä erään exäni sanoin; "oletko koskaan nähnyt rumaa, hymyilevää ihmistä?"

Olkoon siinä saatesanaa tuleville tunnustuksille. Kun pengoin uusia blogeja läpi tajusin, miten paljon ihania, kodikkaita ja mielenkiintoisia blogeja oikein onkaan. Ja lupasin taas mielessäni, että koitan ehtiä harhailemaan useammin vanhoja tuttuja blogeja pidemmälle. Niin, että seuraavan haasteen saapuessa olisin valmiimpana ja kieltämättä myös lukukokemuksia rikkaampana.


Eli seuraavat 7 blogia olivat minulle uusia ja ne ovat paitsi herkullisia - myös omalla tavallaan hyvin persoonallisia ja siksi mielenkiintoisia.

In vilis vino veritas - http://vilisvino.blogspot.fi/
Erään naisen matka halpojen (ja välillä kalliimpienkin) Alkon viinien maailmaan. Hykerryttävää luettavaa ja paljon hyvää infoa viinien valintaan.

Kääpiölinnan keittiössä - http://kaapiolinna.blogspot.fi

Koska Jones heitti teillekin tämän saman haasteen, en vaadi mitenkään pakollisesti enää osallistumaan uudelleen - mutta ottakaa vastaan tunnustus; sillä blogissa on itselleni kovin puhuttelevaa elämän makua. Seinäjokelaanen emäntä puhuu sujuvasti arkiruuasta ja elämästä itse rakennetussa Kääpiölinnassa.

Andalusian Auringossa -  http://andalusianauringossa.blogspot.fi

Superpiristysruiske suoraan Espanjan aurinkorannikolta. Uusi, innokas bloggaaja jonka resepteissä näkyy, että kokattu on. Lisäksi silloin tällöin appelaan suuntaavana minua kiehtoo millaisia löytöjä Espanjan auringon alta löytyy. Jos vaikka keräisin matkalta mukaan kun seuraavan kerran sinne eksyn.

Soul Kitchen - http://soulkitchen1.blogspot.fi

Vähän hävettää tunnustaa, että päädyin Soul Kitcheniin vasta ihan hiljattain. Moni on tiensä sinne löytänyt jo ennen minua, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Reilua ruokaa rennolla otteella.

Metsästysblogi Terveiset ravintoketjun huipulta - http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com/

Riistasta, riistan käsittelystä ja resepteistä. Välillä räväkkääkin argumentointia mentsästäjän näkökulmasta. Minä ihastelen paitsi riistareseptejä myös taitoa, jolla ruhoja käsitellään ja paloitellaan.

Seuraavissa parissa blogissa on kaupallinen tausta, mutta molemmat ansaitsevat tulla mainituksi uusina blogeina. Haasteen voi ottaa vastaan jos siltä tuntuu, mutta teille lukijoille suosittelen joka tapauksessa vilkaisua näihinkin osoitteisiin:

Viinimies - http://www.viinimies.com/

Vinkkejä ruuan ja viinin yhdistelyyn, makupaloja matkoiltakin.

Anton & Anton - http://www.antonanton.fi/blogi/

Luomukaupan blogissa herkullisen näköisiä reseptejä teille ja meille.


8 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Aika samantyylisiä pöytiä valmistaa myös muutes italialainen bontempi. (http://www.bontempi.it/casa/prod/cat/58-tables/64-tables). Noi jalat ovat kyllä tosi kivoja. Tosin tykkään ehkä vielä noita bontempin jalkoja enemmän tuosta teidän valitsemasta, kun jalat vaikuttavat olevan suoremmat, eivätkä "kaartuile".

Nelle kirjoitti...

Riikka: Joo, ne ovat suorat. Ainoo mikä vähän harmitti oli, että kun käytiin myymälälässä katsomassa niin siellä oli kuvasto jossa oli tämä kuva missä näyttää, että yksi jaloista on vaaleanpunainen ja yksi harmaa. Tämä on kumminkin vaan vääristymä ja oikeasti ne jalkojen värit on nuo, mitkä kuvassa. Mutta vähänkö tuo vaaleanpunainen ja harmaa olis ollu VIELÄ täydellisemmät parit noille oranssille ja punaiselle :)

Jaska Jokunen kirjoitti...

Terveiset ravintoketjun huipulta kiittää huomionosoituksesta ja haasteesta! Arvostan tätä elettä erityisesti, koska pidän paljon visuaalisesti näyttävästä ja herkullisesta Siskot kokkaa –blogistasi :)

Iituntiltu kirjoitti...

Oi, Kääpiölinnan sakki kiittää ja kumartaa saamastaan tunnustuksesta! Tämä nostaa hymyn huulille takkuisesta maanantaiaamusta huolimatta :) Kiitos!

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

Tunnustus sinulle blogissani :-)

Nelle kirjoitti...

Jaska Jokunen: Olla hyvä, mahtavaa, että joku pitää blogia tuollaisestakin aiheesta! Tiedän mistä tulla kysymään neuvoa, jos pöydälleni joskus laskeutuu neljäsosa peuraa ;D

itulintu: toivottavasti maanantai tästä paranee - meilläkin oli vähän sellainen päiväunille meno että uhhuijaa! Ja Ole hyvä.

Minna: iik, tunnustustulva. Kiitos kovasti - Mahtavaa kuulua lempiblogeihisi! Mutta saanko vetää vähän henkeä - koitan muistaa liittää tämän plakaatin mukaan kun seuraavan kerran saan surffattua blogeja "sillä silmällä" ?:)

Petri kirjoitti...

Noista AskoIkeaMasku-whatnoteista ei tosiaan saa muuta kuin ärsytystä jos oikeasti etsii jotain. Vepsäläinen, Skanno, Artek ja muut ns. paremmat kaupat voivat joskus yllättää mutta lähinnä tuurista kiinni -- parhaiten homma toimii kun etsii verkosta mitä haluaa, valmistajia tulee vastaan aika nopeasti, ja sitten lopulta selvittää kuka sitä myy. Iso osa ns. laatumerkeistä on projekti- ja arkkitehtimyynnissä eli niitä saa mutta mitään kuluttajamyymälöitä ei ole.

Joskus wanhaan hyvään aikaan Funktio oli vielä iloinen poikkeus markkinoilla.

Hyvä arkkitehtituttu on myös kullanarvoinen ja voi piirtää toivekalusteita. Heillä on myös yleensä puuseppäkontaktit itse toteutukseen.

Hieno pöytä! Sama ongelma ruokapöydän etsimisessä edessä uuden asunnon kanssa.. Sohvasta onneksi tietää että valmistaja on 95% todennäköisyydellä B&B Italia..

PS. Paremmissa huonekaluissa on sitten tietysti se ongelma että niiden siirtäminen kämpässä on työlästä ja muutosta tulee yhtä helvettiä :-)

Nelle kirjoitti...

Petri: Indeed - niin ihania kuin nuo huonekalut onkin, niin hankala niitä on mihinkään muuttaa kun ne paikalleen ostaa. :) Mutta toisaalta ruokapöytä on kyllä ainakin meillä yksi kodin tärkeimmistä kalusteista. Sen äärellä vietetään meillä enemmän aikaa kuin sohvan tai television - ja monesti ne on yhteensä moninkertaisesti kunnon pöytää kalliimpia. :) Ja oli tuossa pöydässä semmosta työkalun tuntua. Se on jatkettava ja ne jatkopalat tulee tosi eleettömästi sieltä esiin ja tuntuvat oikeasti tukevilta.