keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Hunajalla, kanelilla ja jeeralla maustettua porkkanakeittoa ja tuunattua auramurua

porkkanakeitto


Minua ei kyllä yhtään hävetä käyttää sitä kaupan valmista porkkanasosetta luovasti näin joulun alla. Se on ihan mahtava apu arkeen ja sesonkituotteena kun sitä ostaa, niin eipähän ehdi kyllästyäkään. Aikaisempina vuosina olen tehnyt siitä mm. maistuvia lisäkkeitä. Jos ette ole koskaan kokeilleet yhdistää pestoa, porkkanaa ja cheddaria, niin suosittelen kokeilemaan tätä kestosuosikkiani; pestolla maustettua pornnakalaatikkoa cheddarhunnulla.

porkkanakeitto, porkkanasose

Tai tehkää keittoa, kuten minä isäinpäivänä. Keittoon saa kummasti uutta eloa, kun sen pohjaksi kuullottaa hyvän sipulikasan, laittaa mausteet siihen hetkeksi tekeytymään, nakkaa mukaan vähän jotain tuoretta ja maustaa koko komeuden kermalla ja hunajalla.

Mutta se, mikä varsinaisesti kruunasi koko keiton on aurajuusto. Ja paahdettu sipuli. Ja ne siemenet - kaikki yhdessä! Ainakin minulle porkkanakeitto auramurulla on klassikko opiskeluajoilta. Söin yhtenä opintosyksynä Tampereella edullista porkkanaa niin paljon, että ihokin oli ihan oranssi:) Ja kun se porkkanakeitto alkoi etoa keksin, että se saa ihan uuden luonteen kun pinnalle ripottaa vähän auraa. Tuo paahdettu sipuli tuli pitkästä aikaa vastaan V:n isän tarjoamassa salaatissa kesällä. Sitä voi tehdä itsekin uppopaistamalla sipulia, mutta helpommalla pääsee kun ostaa kaupasta pussin paahdettua sipulia. Se on ihan älyttömän hyvää salaateissa, perunamuusin päälle ripoteltuna ja keiton päällä. Siemenet tuovat seokseen mielenkiintoista tekstuuria ja tietysti hyvää makua.

Tämä soppa sopii paitsi alkukeitoksi myös arkiruuaksi hyvän maalaisleivän tai vaikka paahdetun ruisleivän kanssa.

Joten tästäpä kuuma soppa aseeksi kylmää ja sateista viikkoa vastaan.

Hunajalla, kanelilla ja jeeralla maustettua porkkanakeittoa ja tuunattua auramurua (n. kuudelle) 

1 banaanishalottisipuli
1 keltasipuli
1/2 lemondrop - chiliä tai muuta keltaista chiliä
tilkka öljyä
1 tl jeeraa
1/2 tl kanelia
1 kanaliemikuutio tai kasvisliemikuutio
1 kg porkkanasosetta
(lisäksi laitoin pari jämäksi vihanneslaatikkoon jäänytta porkkanaa, muttei niitä tarvita) 
n. 5 dl vettä
1 laakerinlehti
1 rkl hunajaa
2 dl kermaa
suolaa ja pippuria

Tuunattuun auramuruun
Auramurua tai puoli palaa auraa
n. 1 dl paahdettua sipulia
reilu 0,5 dl erilaisia siemeniä
(lehtipersiljasilppua)


Silppua sipulit, chili (ja tuoreet porkkanat jos käytät niitä), lorauta kattilan pohjalle tilkka öljyä ja laita mausteet siihen hetkeksi paahtumaan. Kun mausteet tuoksuvat lisää sipulit, chili (ja porkkanat). Kuullota vihanneksia öljyssä pari minuuttia ja lisää sitten kanaliemikuutio, porkkanasose ja sen veran vettä, että keiton sakeus on lähellä haluamaasi. Lisää laakerinlehti ja keitä hiljaisella tulella n. 15-20 min tai kunnes vihannekset ovat täysin pehmeitä ja laakerinlehti on antanut keittoon makua.

Sekoita keskenään murustettu aura, siemenet ja sipuli.  

Poista laakerinlehti. Soseuta sitten keitto sauvasekoittimella tasaiseksi, mausta hunajalla maun mukaan, lisää kerma ja sopivasti suolaa ja pippuria. Kuumenna uudelleen ja tarjoile tuunatun auramurun kanssa.

9 kommenttia:

Jokihaka Kokkaa kirjoitti...

Todellista täsmäsoppaa marraskuun kalseutta ja pimeyttä vastaan!

Minna kirjoitti...

Ihana keitto, porkkana ja jeera on yksi suosikki yhdistemistäni.
Tuunattu auramuru taitaa mennä meillä myös kokeiluun.

Chez Jasu kirjoitti...

Sopisiko, jos et enää bloggaisi noita kuvia tuosta liedestä, kun mä oon jo nii-in kade ;)

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

Oranssia soppaa - niin sopivaa keskellä marraskuun mustaa pimeyttä

Nelle kirjoitti...

Jokihaka kokkaa: ihan hyvä huomio; en ollut ees itse tajunnut miten talvisia makuja tuohon tuli. :) Mutta kai se niin menee, että talventullen alkaa tehdä mielikin kanelia, jeeraa ja homejuustoa :)

Minna: kokeile ihmeessä - sopii sopan päälle ihan erinomaisesti.

Chez Jasu: hö, pientä blogirealityä pukkaa nii heti ollaan kieltämässä ;) Noei, kai tuosta saa vähän kade ollakin - se ON ihana liesi ja mullekin semmoinen keittiön aarre.

Minna Vuo-Cho: joo, marraskuu tarttee mandariinipuunsa! Kuten eräskin kotimainen bändi visioi...:)

ChefJones kirjoitti...

Loistava blogi, todella hienoja, värikkäitä kuvia synkään alkutalveen. Oli kyl mielenkiintoista uppoutua tunniksi sun blogiin seikkaileen. Kiitos uusista näkökulmista :) pakko linkittää sun blogi omalle sivulle, ei varmaan haitaa? Oon vasta kk täs bloggaillu, joten oon amatööri, yritä ymmärtää.

Anonyymi kirjoitti...

Heippa Nelle!

Kuule, tarttisin hiukan apua :-) Oon lukenut blogiasi jo vuosikaudet, mutta kommentointi on jäänyt vähemmälle - joka tapauksessa blogisi on yksi suosikkini! Olen tässä pohtinut valmistumislahjaa ystävälle, ja hän on kiinnostunut viineistä ja ruoasta. Ajattelin kysyä sinulta lempikokkauskirjaasi lahjavinkiksi! Silverspoon taitaa olla yksi suosikkisi, mutta tulisiko mieleesi muita hyviä kokkauksen perusteoksia, jossa kenties olisi viineilläkin jokin osuus? Kiitos ihan miljoonasti, jos ehdit vastata, kaikki apu tulee tarpeen!

-Annaliina

Nelle kirjoitti...

Chef Jones: onnea uudelle blogille :) Linkitys on tosiaankin ihan okei. :)

Annaliina: Hauska kuulla sinusta! :) Mietin tätä keittokirja-asiaa ainakin itse siltä kantilta, että eri tyyppiselle ihmiselle sopii varmaan vähän erilaiset kirjat. Silver spoon on hyvä perusteos, mutta se ei kyllä sovellu ihmiselle joka joka haluaa selailla kauniita kuvia keittokirjastaan. Teoksen kuvitus on tosi niukkaa, mutta reseptit ovat hyviä. Samoin Larousse Gastronomique tietää kaiken kaikesta ja sitä voisi sanoa keittiömaailman yhdeksi perusteokseksi. Mutta sekin on kuvitettu niukalti ja toimii lähinnä hakuteoksena. Yksi sellainen keittokirja josta minulle on ollut hirveästi iloa on Nigel Slaterin kirjasetti Tender, jossa on laajasti erityyppisiä reseptejä. Kirja on kirjoitettu kepeästi ja siinä on kauniita kuvia. Resepteissä on sellaista innovatiivista voimaa josta pidän ja joka selailulla löydän siitä jotain hauskaa ideaa. Kirjassa on kaksi osaa, jotka piti ostaa erikseen. Se sopii mielestäni hyvin monenlaiselle ihmiselle. Ihan hirveän pedantteja ohjeita siinä ei ole, että sen takia ehkä ainoa, jolle kirjaa en suosittelisi täysin varauksetta on kokkausta aloitteleva insinööri ;D

Insinööri voisi arvostaa enemmän Ruhlman's twenty - kirjaa, jossa on esitelty perustekniikoita. Kirja vaikuttaa hyvältä, mutta ihan hirveästi en siitä ole kokannut.

Ja sitten taas jos ystäväsi on innovatiivinen kokki joka kaipaa lähinnä inspiraatiota enemmän kuin reseptejä voisin suositella flavour thesaurusta joka on oikea ideakaivo. :) Se on kirja jossa käsitellään makupareja. Mukana on muutamia reseptejäkin, mutta enemmän kirja on opas siihen mitä voi yhdistää ja miten.

Ja maailma on tietysti väärällään ihania isoja ja pieniä keittokirjoja. Jonkin verran vaikuttaa myös raha - tuollaiset "isot teokset" ovat tietysti hintavampia. Ehkä mä itse ostaisin sen Nigelin Tenderin - tai sitten flavour thesauruksen.

Mutta sitten on se viinipuoli. Ei kyllä tule mieleen yhtään kirjaa, joka yhdistäisi näitä kahta mitenkään saumattomasti. Melkein ne hyvät viinikirjat ovat sitten erikseen.

Toivottavasti tästä oli nyt edes jotain vinkkiä? Minkätyyppistä olit itse ajatellut?

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tosi paljon, Nelle! Paljonkin oli apua vinkeistäsi :-) Mielessä olis just jokin sellainen perusteos, joka jokaisen ruokaharrastajan kirjahyllystä pitäis löytyä, sellainen arvostettu klassikko. Katselin netistä vähän noita ehdottamiasi, ja taidan kallistua tuon Laroussen suuntaan... Aion käydä katselemassa Hgissä Stockalta, jos siellä pääsisi selailemaankin teoksia. Toinen vaihtoehto vois olla tuo Slater kyllä. Mietin tuota viinipuolta; ystävä on kyllä sen verran kiinnostunut viineistä, että kenties sitten vois ostaa erikseen viinikirjan jonkin toisen juhlan kunniaksi eikä yrittääkään saada noita kahta siististi niputettua. Mutta Suuri Kiitos vinkeistä, nyt tiedän vähän mitä etsiä!