Tämä oli oikeasti meidän tämän vuoden pyhäinpäivämenusta, mutta sopisi minusta myös isäinpäivään. Me olemme tehneet tämän tyyppistä kanaa monta kertaa - mutta tästä tuli ihan älyttömän hyvää, kun ripottelin melkein valmiin kanan pintaan vanhasta maalaisleivästä tehtyä rosmariinilla ja valkosipulilla maustettua leivänmurua. Näin tehty kana ei ole vaikea tehdä, mutta se vaatii vähän vaivannäköä. Mutta eikös isäin ja äiteinpäivän juju ole juuri se, että pidetään läheisiä vähän hyvänä? :)
Ideana on, että kanalle tehdään voista ja siideristä tai valkoviinistä kastike, jonka siveleminen kanan pintaan paiston aikana pitää sen mehukkaana. Ja kun kana alkaa olla jo melkein kypsä, kana sutikoidaan vielä kerran kastikkeella ja kostuneeseen kanan nahkaan ripotellaan maustettua leivänmurua. Sitten paahdetaan vielä sen aikaa, että leivänmuru muuttuu kullanruskeaksi ja rapsakaksi.
Kana maustuu voikastikkeesta ja nahasta tulee upean makuista. Mutta huom. vaikka voikastikkeeseen ja leivänmuruun tulee makuja, kokonaisuudesta tulee silti aromaattinen ja herkkä. Tein tällaista kanaa, koska vanhempani tulivat moikkailemaan I:tä pyhäinpäivän aikoihin ja isi tykkää kyllä hyvästä ruuasta, muttei erityisen vahvoista mauista. Tämä kana on siis ihan omiaan jos ruokapöydän ääressä on monenlaista syöjää; todennäköisesti jopa krantuimmat lapset syövät tätä mielellään. Muttei kanasta puutu mitään - sinappi, omenainen siideri, rosmariini ja sipuli sitoutuvat ihanasti yhteen ja voi vahvistaa aromaattisuutta. Kanalle kaveriksi ottaisin ehkä hieman täyteläisemmän ja aromaattisemman rieslingin tai yrttisemmän savignon blancin.
Lisäkkeeksi tein tateilla maustettua risottoa, mutta sitä salvia-kurpitsarisottoa voisi tarjota myös. Tein sitä myös pyhäinpäiväviikonloppuna - tällä kertaa uunissa paahdetusta kurpitsalohkosta lihan soseuttaen ja maustoin sen salvian lisäksi vaan isolla klimpillä voita ja kasalla parmesania. Erinomaista! Pähkinät jätin pois, kun kyseessä oli kuitenkin lisäke. Sellaisena se menisi ihan hienosti kanankin kanssa kana oli itsessään niin ihanaa. Risotostakin tuli täyteläisempää ja pähkinäisen hyvää paahdetulla kurpitsalla. Erinomainen pari kanalle.
Toivoin ehtiväni kirjoittamaan tämän vähän aikaisemmin jo, mutta ehkä tästä joku mattimyöhäinen idean nappaa. :) Meillä kanana ei ollut mikään luomueläin vaan ns. jyväkukko. Niitä meidän tulee ostettua. Ja ohje sopii erinomaisesti myös koipireisipaloille jos on sattunut ostamaan vaan toiveikkaana viikonlopulle "jotain kanaa" :)
Leivänmuruilla kuorutettua voikastikekanaa (1 kana, riittää lisäkkeen määrästä riippuen 4-6:lle)
voikastikkeeseen tarvitset
1shalotti
2 valkosipulin kynttä
n. 1,5 dl siideriä (kuivaaa omenasiideriä, esim. ecusson) tai valkoviiniä
1 rosmariinin oksa
3 tl dijon - sinappia
n. 150g voita
suolaa
pippuria
kanaa
mustaa pippuria
leivänmuruihin
kuivaa leipää
valkosipulin lohko(ja)
1 oksa rosmariinia
Silppua shalotti ja valkosipulit. Väännä uuni 180 asteeseen. Laita kastikekattilaan nokare voita ja kaada sipulisilput sulaan voihin. Kuullota sipuleita pari minuuttia ja lisää sitten siideri ja rosmariinin oksa. Anna kiehahtaa ja kiehuta neste n. puoleen. sulje sitten tuli liedeltä ja lisää sinappi sekä jääkylmää voita nokare kerrallaan. Sekoita kastiketta voin sulaessa, jolloin saat soosista hieman sakeampaa ja se on helpompaa saada pysymään kanan pinnassa. Mausta suolalla ja pippurilla.
Laita kana paistoastiaan, rouhi pintaan mustaa pippuria ja voitele kana kastikkeella käyttäen vaikka silikonisutia. Laita kana sitten uuniin ja paista n. 40 min välillä voidellen kanaa kastikkeella. Minä taisin voidella n. kolmeen kertaan.
Kun kana kypsyy laita yleiskoneen silppuriosaan kuivaa leipää, silputtu valkosipuli ja rosmariinin lehdet. Aja niin kauan, että saat leivästä ja rosmariinista tasaista murua.
Sitten voitele kana vielä kerran ja ripottele ihan joka puolelle leivänmurua. Laita kana uuniin ja nosta lämpö 200 asteeseen. Paahda kanaa vielä n. 10-15 min kunnes kanan leivänmurustettu pinta on kullanruskea. Anna kanan vetäytyä vielä viitisen minuuttia uunista tultuaan.
Tarjoile kurpitsarisoton kanssa.
9 kommenttia:
Ihan vesi herahtaa kielelle tuota kukkoa katsoessa ja pidin sanasta sutikoida, siitä voi hyvin arvata millaista tointa se on:)
Campasimpukka: Tuollatavalla "sutikoimalla" soossia kanaan saa kyllä aika superherkkua joka kerta :) Ja tästä tuli mielestäni ihanan herkkää. Lisäksi mua nauratti kauheesti kun äsken kaivoin esiin sen viime viikolla kiireessä hyllystä nappaamani Gourmet - numeron - sen kannessa on melkein samannäköinen kana! Täytyy selata ja katsoa miten se on laitettu :)
Onpa herkullisen kuuloinen (ja näköinen) ohje. Tätä täytyy ehdottomasti kokeilla, pakastimessa on vielä yksi kana odottamassa valmistusta.
Sauvajyvänen: sinappi ja kana on hyvä pari:) Samantyyppisiä muunnelmia on tehty myös grillissä ja lisämakua saat, jos hierot kanan pintaan mausteseosta ennen voiteluja.
Ihana ohje, tätä on pakko joskus kokeilla.
Tosi herkun kuuloinen ohje! Paistoin männä viikolla myös kokonaisen uunikanan joka oli tosi hyvää, mutta kuvat siitä ei onnistuneet alkuunkaan. Nyt taistelen itseni kanssa kehtaisinko sen postata kaikessa karmeudessaan, siinä olis sitä blogi-realitya.
Nelle, meillä ei lapsille meinaa upota sinappi oikein missään ruuassa. Minusta esim. tuo
kanapata oli tosi hyvää, mutta lapset valittivat silti :/
Tää on kyllä ihan yliherkullisen näköistä...
Blogissani on teille myös tunnustus, jos inspiroidutte vastaamaan !
Minna: kokeile ihmeessä! JA leivänmurua voi tietysti maustaa myös vaikka parmesanilla jos tahtoo... :)
Anna: välillä pitää olla, ei se oo niin tarkkaa. Mulla on ollut ihan järkku viikko ja kaikki kuvat ai-van kauheita. Mutta semmosta se on joskus :) Pääasia et se oli hyvää. :)
Sauvajyvänen: no toiset lapset on selvästi tarkempia jostain - mutta se saattaa mennä ajan kanssa ohikin. Meillä A inhosi aikoinaan inkivääriä. Vaikka sitä oli ihan minivähänkin, niin se jotenkin varmaan kirveli suuta tai jotain, niin että A ei tykännyt siitä ruuasta. Mutta vähitellen monen, monen maistamisen jälkeen A tottui siihen. Ei noissa varmaan ole mitään oikotietä - tosin aika (ja ikä) tekee usein tehtävänsä, kuten mulle ja suolakurkulle kävi:) Ja siis mun ikä, ei suolakurkun ;)
Minna: kiitos! Täytyypä palailla asiaan kun tämä tauti hellittää - jos vaikka ehtisin jossain välissä :)
Lähetä kommentti