sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Hei hoi Porto Santon hauki! Eli pahamaineisen Y-ruodon poisto...

haukea tomaattikastikkeessa

Hauki on keittiössämme selvästi aliarvostettu kala. En tiedä kuinka paljon hauenvastaisesta asenteesta meille on tullut sukurasitteena (sillä muistelisin V:n isän sanoneen, että hauki on syömäkelpoista vain laitettuna kuten Kuha Walewska ) ja omalta osaltani koska meillä syötiin lapsena voissa paistettua haukifilettä lähes joka ikinen kesäsunnuntai :) En minä hauen makua oikeastaan ole niin pahana kokenut koskaan (ilmeisesti meillä pistettiin hauki lopettamisen yhteydessä, ennen fileointia), mutta voi gaah että ne piikit ovat rasittavia. Etenkin lapsena niistä ei meillä tykännyt kukaan ja me mukulat aina kärkyimme niitä hauen häntäpaloja, joissa ei piikkejä ollut.

Suhteellisen kiinteälihainen hauki on ilmeisesti varsin arvostettu vesielävä tuolla euroopan suunnalla. Muistelen jostain lukeneeni jopa sellaisen vertauksen, että hauki muistuttaisi merikrottia. Kieltämättä niissä jotain samaa on, vaikka hauessa tietysti liha lohkeaa lopulta lastuiksi. Mutta kai sitä voisi "köyhän miehen merikrotiksikin" sanoa. Merikrotti on erinomainen, mutta ainakin Suomessa myös erinomaisen kallis kala.

Jos nyt jätetän sitten se makupuoli kokonaan laskuista, jää kuitenkin yksi merkittävä ero hauen ja merikrotin välille. Ja ainakin minulle se on ennen tätä ollut varsin olennainen ja konkreettinen ero; merikrotissa ei ole käytännössä lainkaan ruotoja, kun taas hauessa on vaikka muille jakaa.


hauen ruodoton file paloina

Kun puhe ruokalehdissä ja -blogeissa hauen käytöstä on lisääntynyt myös ekologisena valintana on nettiin alkanut putkahdella toinen toistaan parempia videoita hauen ruodottomaksi tekemisestä. I:tä odotellessa mielenkiintokin alkoi kasvaa; ei tuo lopulta näytä lainkaan niin mahdottomalta tempulta. Ja saattoipa siinä olla vähän sitä kielletyn hedelmänkin fiilistä - olisi huvittanut tehdä haukea silloin kun sitä nimenomaan ei pitäisi syödä ;)

Mutta ajatus jäi mieleen itämään; sitä Y-ruodon poistoa voisi jopa ihan kokeilla tuollaisella kaupan perusfileellä sitten joskus kun se on tarjouksessa ja on motivoitunut ja... Ja niin se sitten on vaan jäänyt ja jäänyt. Mutta: viime viikolla se sitten viimein tapahtui - riivin ensimmäisen ruodottoman haukifileeni oikeasti ruodottomaksi! ;)

haukifileen ruotojen poistoInternet ja opetusvideot. Mielestäni ihan älyttömän hyvin meni ekaksi kerraksi!

Pohjaksi katsoin tietysti Sipulilandian videon aiheesta ja lisäksi V löysi tämän erinomaisen esityksen samasta aiheesta. Katselimme molemmat ja niiden rohkaisemana tartuin sitten fileointiveitseen ja lähdin varovasti tekemään viiltoja y-ruotorivin molemmin puolin. Toden totta, ruotojen päät tuntuvat veitsenkärkeen kuin kamman piikit ja kun varovasti viiltää, homma sujuu jopa helpommin kuin kuvittelin. Sellaisen käytännön vinkin huomasin, että liian läheltä ruotoriviä ei kannata yrittää fileoida tai sen seläkäpuolelle tehtävän taskun teosta tulee tosi hankalaa. Väliin on hyvä jäädä pari milliä ainakin kalaa, jotta veitselle jää tilaa kääntyä Y- ruodon varren suuntaan.


haukifileen y-ruodon poistoPyrstöä kohti homma meni vähän haastavammaksi; jos leikkaamisen tekee liian kaukaa ruodosta, kalaa menee enemmän hukkaan.

Ja tosiaan yllättävän vähän siitä fileestä meni hukkaan - kun mehän ei nyt lasketa sitä häntäpäästä irronnutta kaistaletta, jonka mokasin. Siellä häntäpäässä niiden ruotojen tunteminen veitsenkärjellä oli hankalampaa ja olin liian varovainen; en oikein osannut arvioida missä kohtaa ne olivat. Sitten jätin liikaa varaa veitsen molemmin puolin ja kalasta lähti aika iso suikale hukkaan. Senhän olisi tietysti voinut jauhaa blenderissä beebiksen muonaan, mutta kun pelkään että tuo meidän beeb on vähän yliherkkä kalalle niin annan nyt olla jonkin aikaa taukoa kuhakokeilun jälkeen. Voihan se tietty olla jokin muukin - kun ahvenfilemössö meni ihan ilman oireita. Ehkä se sitten oli se sitruuna, jota kuhan kanssa kypsyteltiin... Tuo allergioiden debuggaus on kyllä pitkällistä.

y-ruodon poistoNii-in. Kukaan ei ole fileoija syntyessään... :)


Noh, pieni liioittelu ei tänään haitannut, koska tarkoitus oli pilkkoa kala joka tapauksessa. Fileen rikkoontuminen häntäpäästä ei siis ollut ongelma. Vaikka kämmelsin häntäpään kanssa, hävikin osuus fileestä oli varmaan jotain 40-50g luokkaa ruotoineen, eli ei paljon mitään. Ensi kerralla osaan varmasti jo paremmin, eikä koko touhu enää pelota lainkaan yhtä paljon. Vinkkinä kuitenkin, että mitä isompi file, sitä helpompi tätä on treenata ekaa kertaa :)


tomaattinen haukipataMössö huutaa mäkimeiramia! Ja paellan tyyliin sekaan voisi hyvin laittaa myös muitakin mereneläviä.

Hauesta tehtiin erinomaista tomaattista hrmh - mitä tuo nyt olisi - riisijuttua? ;) No, se ei kyllä kuvaa sitä, miten hyvää tuosta tuli. V haki lisää, Nelle haki lisää eikä tätä haukiherkkua lopulta jäänyt yhtään. Mutta millä nimellä tuota nyt sitten kutsuisi? No, tulin siihen tulokseen, että koska ohje sai innoituksensa Porto Santon retkestämme, nimesin sen sitten sen mukaisesti - koska ruualla pitää olla jokin nimi! Valmiina ruoka on jotain risoton ja paellan välistä, sillä se tehdään risottomaiseksi, vähän löysäksi haarukalla syötäväksi herkuksi, mutta ei risottoriisistä.

kokojyväriisi-tomaatti-kalapataTomaattista herkkua kypsytellään hissukseen keittelemällä... Kala lisätään vasta käytännössä valmiiseen ruokaan.

Parasta tämmöiseen on minusta kokojyväriisi, jolla on kyllä suhteellisen pitkä kypsymisaika, mutta maku on ihan toista kuin tavallisessa puhdistetussa. Meillä ei ollut kalalientä, joten käytin thai-kalakastiketta tuomaan makua tomaattipohjaan. Kalakastike tuoksuu aika hurjalle, mutta se ei maistu ruuasta läheskään niin vahvasti kuin haju antaisi ymmärtää.

Tämä ruoka huutaisi tuoreita yrttejä, mutta tuli ihan erinomaista myös kuivatuillakin yrteillä. Kesällä teen tätä varmasti mökillä ja korvaan oreganon tuoreella mäkimeiramilla. Mutta kuivattu oregano toimii ihan hyvin ja sen kanssa voi olla kyllä tosi avokätinen. :) Ja vielä yksi vinkki ennen ohjeeseen siitymistä; maista ruokaa ennenkuin lisäät sitruunaa. Luulen, että jätän seuraavalla kerralla sitruunan pois tästä. Tykkäsin ruuasta tosi paljon ennen sitruunaakin enkä oikein osaa sanoa kumpi oli parempi - kokonaan ilman sitruunaa vai sen kanssa. Aika erilaista siitä tuli, kun sitruunaa laittoi sekä kuorena että mehuna.

 tomaattinen haukirisotto

Porto Santon haukea (n. kolmelle)

540g haukifile

1/2dl öljyä
1 valkosipulinkynsi
1 sipuli
1 banaanishalottisipuli
1 vihreä chili pilkottuna
1/2 tl jauhettua korianteria (siemeniä jauhettuna)
reilu 1/2tl Santa Maria Triple Pepperiä (eli musta-, valko- ja viherpippurimix)
3-4 tl oreganoa tai maun mukaan (voit korvata myös tuoreella mäkimeiramilla mutta käytä reilummin)
1,5 tl timjamia
2-3 tl kalakastiketta
1 kasvisliemikuutio

3 dl riisiä (pitkäjyväistä luomu kokojyväriisiä)
500g paseerattua tomaattia
n. 4dl vettä
2-3 vartta kevätsipulia
(1/2 sitruunan kuori ja mehu - maista, tarvitseeko: ei pakollinen)

Laita kasarin pohjalle kunnolla öljyä. Silppua kaikki sipulit ja suikaloi siemenetön chili. Lisää sipulisilppu ja chili öljyyn. Lisää korianteri ja kuullota sipuleita hetken. Lisää sitten kalakastike, kasvisliemikuutio, tomaatti ja vettä. Veden määrä saattaa vaihdella käyttämäsi riisin mukaan. Lisää siksi vain osa vedestä ja lisäile vettä riisien kypsymisen aikana tarpeen mukaan. Lisää pippuria maun mukaan.

Keitä seosta hiljaisella tulella välillä sekoitellen riisien kypsymiseen vaadittava aika. Kun riisit ovat melkein valmiita, lisää kuivatut yrtit. Sekoita ja jatka keittämistä kunnes riisi on kypsää. Lisää sitten paloiteltu hauki ja anna kypsyä n. 2 min tai kunes hauki on juuri kypsää.

Lopuksi lisää kevätsipulisilppu ja tuoreet yrtit. Halutessa lisää puolen sitruunan kuori ja mehu. Tarjoile heti hyvän maalaisleivän ja hapokkaan valkoviinin kanssa.

8 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Mmmm,ihanaa varmaankin.Tuosta tulee hieman mieleen perulainen kala-äyriäiskeitto,josta olen ikuisuus sitten postannut.

Jonna kirjoitti...

Näyttää mahtavalta. Hauki on ihan turhaan aliarvostettu herkku.

Tämä postaus tuli noin viisi tuntia liian myöhään ;-), koska tänään hulluuden rajamailla nypin niitä ruotoja hullun lailla. Onneksi sentään lopputulos palkitsi. Ensi kerralla uudella tekniikalla...

Nanna kirjoitti...

Ihana kuulla, että teidänkin keittiössä valmistuu "riisijuttuja". Karkeampi olis voinu sanoa jopa mössöä tai hässäkkää (mutta me pohjalaisethan emme ole karkeita, ainoastaan suorapuheisia).

Hauki on kyllä ihan kahden vuoden aikana kokenut suurrenesanssin. Kaksi vuotta sitten Iso-Hoo kalasti virvelöi myöhään syksyllä vinon pinon haukea pakkaseen, ja tuntui, ettei mistään löydy reseptejä. Nykyään niitä tuntuu olevan kaikkialla, oli kyse blogista, jostain gurmeejulkaisusta, naistenlehdestä tai niksipirkasta. Mutta hyvä niin.

ja kai tässä nyt on vielä suoraan sanottava, että hyvätä kuulostaa tuo ruoka, ettei kellään jää väärää käsitystä...

Nelle kirjoitti...

Yaelian: Ihania hauelle sopivia reseptejä on kyllä ilmiintynyt joka puolella:) Tosi kivaa!

Jonna: Voi ei! Arvaa, mulla meni kolme päivää että ehdin saada tuon jutun loppuun. Jotenkin välillä päivät menee niin hurilumpsista, ettei ehdi muka sen vertaa että viimeistelisi jutun :) Tuokin oli tosiaan melkein valmiina jemmassa odottamassa... No, ensi kerralla suosittelen ehdottomasti!

Nanna: kieltämättä tuollaisen mössömäisen pehmeä ilmaisu pyöri myös kielelläni :) Mutta sitten tehtiinkin vaan juttua :) Ja totta, hauki on saanut ihan uutta eloa kun sitä on alettu tosissaan laittaa. Tosi hyvä juttu - meidän äitikin ainakin kiittää uusista ideoista ihan varmasti :) Ja nyt kun fileen osaa tehdä ruodottomaksi siitä voisi yrittää tuunata yhtä ja toista.

Marjaana kirjoitti...

Tämä tuli täydelliseen aikaan, haukifilee oli nimittäin viikonlopun ostoslistalla! Muutenkin resepti kuulostaa niin hyvältä että hauen valmistussuunnitelma vaihtui perinteisestä uunissa kermoineen sun muineen tähän "juttuun". :)

Nelle kirjoitti...

Marjaana: Kiva kuulla, että ainakin jollekin osuu kohdalleen! :) Oreganoa kannattaa tosiaan laittaa reilusti ja vaikka vielä ihan lopuksi vähän, jos tuntuuettei se maistu tarpeeksi. Ja jos nyt SATTUU olemaan penkissä tai ruukussa tuoretta mäkimeiramia niin... No, mua niin kevästyttää jo. Kohta, ihan kohta saa tuoreita yrttejä ulkosalta ruukuista...

Marjaana kirjoitti...

Nyt on kokeiltu ja hyvää tuli! Ensikertalaiselle y-ruodon poistokokeiluun sopii hyvin tällainen ruoka jossa filee paloitellaan ja jossa fileen ulkonäöllä ei ole juurikaan väliä. :) Ja minulla itse asiassa SATTUI olemaan tuoretta mäkimeiramia, antoi ihanan säväyksen kun ripottelin sitä lopuksi sekaan (käytin lisäksi myös kuivattua oreganoa). Käytin sitruunasta vain raastetun kuoren, riitti mielestäni mainiosti enkä jäänyt kaipaamaan mehua. Tätä täytyy tehdä toistekin!

Nelle kirjoitti...

Marjaana: oh, tuoretta mäkimeiramia... :) Tosi kivaa että tykkäsit! Ja olen ihan samaa mieltä siitä, että ensimmäiseksi ei ehkä kannata yrittää mitään, missä fileen pitää olla kokonainen. Vähentää myös stressiä ja siten lisää onnistumisen edellytyksiä kun ei tuskanhiki helmeile otsalla :)