Sitruunaruohosiirappia, raparperimehua ja pamahtanut pumppu

Loma on alkanut aika hulinalla; kaikki on päättänyt mennä rikki ja epäkuntoon. Ensimmäisenä lomapäivänä V korjasi mökin uunin mekaanisen lämpötilavalitsimen. Toisena lomapäivänä Andalucian sylikoira Pancho, vielä vähän varomattomana vesillä liikkujana, putosi rantautuessa veneestä. Ja niin koira oli sitten vedessä, köysi tassujen ympäri kiertyneenä. Kun naru heitettiin veteen, se löystyi, koira vapautui ja saatiin ehjänä rantaan. Mutta Panchon pelastumista seuratessa naru sitten imeytyi tehokkaasti venettä liikuttavaan jettiin. V ja isänsä K avasivat huoltoluukun, tuijottivat hetken, sulkivat ruumiin ja soittivat hinaajan.

Toisen lomapäivän saldona oli siis, että uuni oli korjattu, koira elossa, vene rikki ja hinattu telakalle. Mutta kuin tässä nyt ei olisi ollut vielä tarpeeksi; kaivon pumppu päätti myös irtisanoa yhteistyö- ja avunantosopimuksen koskien talousveden toimitusta. ;)



Kun lakkoilevaa pumppua sitten nostettiin kaivosta, se päätti työtaistella oikein kunnolla ja jumittua melko kiinteästi jonnekin n. 10m syvyyteen. Iski pieni ahdistus; mitäs sitten tehdään jos rikkinäistä pumppua ei saadakaan pois porakaivosta? Soitto porakaivomiehille ei tuonut lohtua; jos pumppua ei saada ulos se on räjäytettävä kaivoon.

Ja kuten jokainen isin tyttö tietää, kun hätä on suurin, soitetaan isille. Isälle soittaminen auttaa aina, vaikka olisikin jo pitkästi 30+. Ja niin vain kaikkien kikkojen ja vinkkien suurmestari keksi, että kiinnittämällä painavan tangon päähän jonkin "pehmikkeen" pumppua voisi yrittää nuijia tangolla varovasti alaspäin (rikkomatta sitä lopullisesti). Meillä ei ollut ihan sellaista tankoa, mutta V ideoi harjateräksestä, puutarhaletkusta sekä narusta tukevan virityksen jolla pumpun suosttuttelu sitten aloitettiin. Onneksi se lopulta irtosi, saimme sen ylös ja miehet pääsivät toteamaan, että 25v aktiiviuransa jälkeen uskollinen pumppu on selvästi aikansa palvellut; moottori on sulanut käyttökelvottomaksi.

No, tänään sitten korjaillaan. Eilen kävimme päiväretkellä kaupungissa ja haimme uutuuttaan kiiltävän pumpun Pumppulohjalta. Toivottavasti se ei jumiudu minnekään matkallaan maan keskipisteeseen.

Mutta kaikista kommelluksista huolimatta A:n synttärit saatiin kuitenkin vietettyä - vettä tuli aina siihen asti kunnes ruoka oli päydässä. Joten hätä ei ollut tämän näköinen. Tällä hetkellä se tosin näyttäytyy horisontin hämärtävän, synttäreiden ja parin päivän ruokailujen koostaman tiskivuoren muodossa ;)

Juhlaväelle tarjosin mehuna itse keittämääni sitruunaruoho-raparperi-timjamimehua. Vaikka itse sanonkin, se oli ihanaa ja syntyi oikeastaan vahingossa. Olin jo ennen lomalle lähtöä ajatellut keittäväni mukaan kaupunkipuutarhassa kasvaneista sitruunaruohoista siirappia kesän alkoholittomia drinkkejä ajatellen. Lisäksi suunnittelin hyödyntäväni loput takapihalle jääneet raparperit samaan tarkoitukseen; keittämällä niistä mehua. Ja kuten tavallista, lomaa ennen oli hirveä kiire töissä enkä ollut ehtinyt edes ajatella mehujen ja siirappien keittelyä ennen lähtöaamua.

Valmiiseen siirappiin sujautetaan vielä pari sitruunaruohon vartta makua raikastaman.

Niinpä suoritin Nellemäisen aamunavauksen kierroksella pihalle ja saksin mukaani niin paljon sitruunaruohoa kuin uskalsin ottaa tappamatta koko puskaa. Sama kohtelu raparpereille. Ohjeeksi selasin netistä tämän sitruunaruohosiirapin ohjeen, vaikkakin tein annoksen monta kertaa suurempana ja saatoin laittaa ehkä vähän vähemmän kuin 50% sokeria: todennäköisesti käytin sokeria ja vettä lopulta suhteesssa 4 :6.


Raparperimehun ohjeeseen käytin suurin piirtein HS:n ohjetta, mutta sitruunan tilalle laitoin limeä. En myöskään keittänyt mehua ihan täyttä puolta tuntia ja käytin mehun valuttamisessa apuna siivilää ja painelin kaiken ihanan mehun talteen.



Lopputuloksena sain pullollisen siirappia ja pullollisen mehua; molempia kumminkin jäi reipas pari desiä yli, joten sekoitin jämät keskenään kolmanneksi "mehuksi" ja taitoin vielä pulloon kolme oksaa kukkivaa timjamia.

Tuosta timjamilla maustetusta raparperi-sitruunaruohomehusta jota kokeilimme synttäreillä tuli ainakin ihan älyttömän hyvää. Sekoitimme sitä pienen lorauksen kuplaveteen ja se oli raikasta, aromaattista ja hyvää. Jos nyt olette innostuneet sitruunaruohon viljelyyn ettekä tiedä mitä sillä kaikella tekisi, keittäkää siitä siirappia. Sitä voi sitten sekoitella arkisempiinkin mehuihin ja saada niihin ihan uutta eloa :)

...Ja juuri äsken saatiin uusi pumppu toimimaan:) Nyt tulee taas vettä! Joten siirrynpä blogaamasta tiskaamaan, ainakin ensimmäisen erän.