Raparperi-vanilja ja limoncellovaahtokarkkeja

Onpa ihanaa päästä kaupungista veden äärelle. Vaikka polttavissa kesäkaduissa ja pitkissä kylmissä terassilla on puolensa, veden äärellä vain on viileämpää. Istuimme eilen illalla V:n kanssa terassilla niin pitkään, että auringon viimeisetkin säteet painuivat horisontin taakse ja hyttyset tekivät joukkohyökkäyksen kimppuumme. Mutta palataanpa hetkeksi kaupunkiin ja viimeiseen pariin viikkoon arvonnan jälkeen.


Kun lähetin paketteja voittajille, halusin laittaa niihin mukaan jotain pientä omaakin. Pohdin, että ompelukoneen voisi kaivaa naftaliinista ja ommella pitkästä aikaa jotain pientä tai voisihan paketteihin sujauttaa mukaan jotain pientä herkkuakin; pikkuleipiä tai vastaavaa.

Mutta sitten iski tämä helle. työpäivän jälkeen kotona oli niin kuuma, ettei uunia voinut kuvitellakaan laittavansa päälle. Ompelukoneen äärellä istuminenkin osoittautui sekin melko kuumaksi puuhaksi ja köh, olin selvästi ruosteessa; näkyy etten ole tehnyt käsitöitä piiiiitkään aikaan. Lopulta sitten keksin, että voisin laittaa paketteihin mukaan vihreää chilisuolaa ja vaahtokarkkeja, jotka syntyvät ihan kätevästi näin kesälläkin.

Sitäpaitsi, olin ihan varma, että edellisen vaahtokarkkikokeiluni hankaluudet johtuivat väärästä liivatemäärästä ja halusin päästä kokeilemaan vaahtokarkkien tekoa liivatejauheella.

Todellakin: kun käytin ohjeessa annettua liivatejauhemäärää vaahtokarkkitaikina oli huomattavan paljon helpompaa käsitellä, eikä se jämähtänyt mitenkään salamannopeasti. Viime kerran vaikeudet selvästi johtuivat siis siitä, että liivatelehdet ovat eri kokoisia eri maissa ja liivatetta tuli lehtien lukumäärän perusteella mitattuna ohjeeseen aivan liikaa.

Nyt vaahtokarkkitaikina levisi kauniin tasaiseksi vuokaan ja tomuttelin sen päälle tyytyväisenä kerroksen tomusokeria ja vähän hymyilin edellisen kerran "betoniaallokolle" ;)




Ja tällä kertaa halusin yrittää uudelleen myös vaahtokarkkien maustamista! Nyt vain valitsin hieman miedompia makuja ja totesin, että ainakaan laventelin kaltaiset voimakkaan makuiset sattumat vaahtokarkeissa eivät ole hyvä idea :) Tein kaksi annosta karkkeja; limoncellolla maustettuja ja raparperi-vaniljan makuisia vaahtokarkkeja. Ensimmäiseen laitoin makuaineen liivatteen imeyttämisvaiheessa ja toiseen erään laitoin pari raparperin vartta kiehumaan sokerimassan mukana. Vaniljan lisäsin kun vaahdotin vaahtokarkkeja. Raparperivaahtokarkkeihin lisäsin myös hieman vihreää karamelliväriä.




Vaikka raparperin varret karamellisoituivat ihanasti kiehuessaan sokerissa, minusta tuntuu, että raparperin makua ei ehtinyt irrota sokeriin keittämisen aikana tarpeeksi. Ehkä varsia olisi voinut laittaa useammankin, mutta toisaalta luulen että parhaiten maun saa siirtymään kun keittää makusiirapin erikseen. Koska limoncellossa oli jo valmiiksi uuttunut mukaan paljon ihanaa sitruunan makua, se maistui myös karkeissa enemmän.

Eli tällä kertaa opittua: keitä makusiirappi valmiiksi tai käytä maustamiseen mehutiivistettä, likööriä tai muuta mieleistä makua. Korvaa liivatteeseen kaadettu puoli kupillista siirapilla/liköörillä/mehulla/limulla ja kaada makuaine liivatteen sekaan imeytymään. Liköörin alkoholi muuten kyllä palaa pois siinä vaiheessa kun kaadat tulikuuman sokerimassan liivatteen sekaan ja sekoitat. Jäljelle jää vain maku.

Jauhottelin vaahtokarkkeja tomusokerilla, mutta silti ne tahtoivat kuumassa tarttua toisiinsa...

Leikkelin osan vaahtokarkeista ihan perinteisesti kuutioiksi ja osan painoin irti hyytyneestä "matosta" pienellä piparkakkumuotilla. Sitten jauhotin valmiit palaset vielä tomusokerilla käännellen niitä kulhossa. Se on ihan hyvä idea, koska kun on näin kuuma, vaahtokarkit tarttuvat helposti toisiinsa.

Tällaiset itse tehdyt vaahtokarkit voi sitten vaikka paahtaa mansikoiden kanssa grillissä kuten pastanjauhajat ehdottavat tai sitten niistä voi tehdä smoreja; eli syödä paahdetut vaahtokarkit grahamkeksien välissä. Tai syödä ihan vaan sellaisenaan.