Muutama sana jouluruuista

Kuten taisin todetakin, joulu oli vauhdikasta liikkumista paikasta toiseen, eikä kommelluksiltakaan vältytty. Jouduimme järkyttävään lumimyräkkään satakunnassa, matkalla mummolle, toisaalla taas edellä ajaneen auton renkaasta lentänyt kivi rikkoi tuulilasin, saimme ehkä hirveintä kahvia ever tapaninpäivänä ja muutakin vähän suunnitelmiin kuulumatonta ilmestyi horisonttiin - kaikki meni silti lopulta ihan hyvin ja joulusta jäi kokonaisuutena hyvä, lämmin ja hellä mieli - kuten kai asiaan kuuluu.

Vaikka reissaaminen sinällään on vähän rassaavaa ja erityisesti minua raivostuttaa huoltoasemien köyhä, suhteessa kuitenkin kallis ja aneemisen makuinen ruokatarjonta, on tässä touhussa myös puolensa. Kun reissaa pääsee siirtymään muiden valmistelemien herkkupöytien äärelle hääräämättä itse keittiössä. :)


Tänä vuonna perinteisin joulupöytä kohdattiin asiaankuuluvasti jouluaattona, meillä kotikotona. Pöydässä oli maalaispateeta, graavilohta, siikacevicheä, suolakurkkua smetanalla ja hunajalla, rosollia, sen seitsemän sortin laatikot (äidin itse tekemänä, kuinkas muuten) ja tietysti aaton vastaisena yönä paistettu perinteinen, harmaasuolattu kinkku sinappihunnussaan. Aattoaamuna koko talo tuoksui kinkulle ja pääsimme dippaamaan ruisleipää paistiliemeen. Ahh.

Uutena äidin perinteiseen joulupöytään oli tiensä raivannut mimmun paremman puolison suosikki ja hämäläinen jouluherkku, hernelaatikko. Jos ohje kiinnostaa, mimmu varmasti osaa valaista asiassa tarkemmin - mutta perusperiaatteeltaan kuivattuja herneitä liotetaan, keitetään muusataan ja haudutetaan kermassa. :) No, eihän se voinut olla kuin hyvää.

Joulupöytään oli saatu lahjana useampia itsetehtyjä sinappeja kinkun kanssa tuhottavaksi. Makeanpuoleisia kaikki, mutta kinkun kanssa sellainen sopii. Herkkuja siellä ja täällä, siis. Vaikka jouluruoat ovatkin ihania juuri jouluna, oli aika mukavaa että kaikki joulupöydät, joista pääsime nauttimaan olivat erilaisia; jouluaattona kinkkua, joulupäivänä kalkkunaa ja tapaninpäivänä ankkaa. Eipä päässyt kyllästymään missään vaiheessa.

Joulupäivän pöydästä V:n isovanhemmilla ei tainnut tulla otetuksi lainkaan valokuvaa, mutta tarjolla oli paljon (!) erilaisia kaloja, sillejä ja tietysti mätiä. Tässä pöydässä mäti oli sekoitettu smetanan sekaan jo valmiiksi. Punasipulisilppu tarjottiin erikseen. Mädin kanssa tarjolla oli sitten paahdettua paahtoleipää, ruisleipää sekä saaristolaisleipää. Pääruuaksi oli tarjolla sekä kalkkunaa, että juhlakinkkua luumuilla koristettuna, perunoita ja kastiketta. Niin ja rosollia. Jälkiruuaksi tarjottiin kahvi jonka kanssa oli paljon makeaa: erilaisia käsin tehtyjä konvehteja, pähkinöitä, suklaata, viikunakakkua (tehty kokonaan viikunoista) sekä lahjaksi tuotuja leikkokakkuja ja meikäläisen tuliaisiksi viemiä valkosuklaa-karpalopikkuleipiä, laventelicantuccineja sekä aprikoosipikkuleipiä. Kaikkea en kyennyt maistamaan :)

V:n äiti järjesti suvulle jouluaterian näppärästi jo viikkoa ennen joulua, erillään näistä kaikkien joulukiireistä. Ruuan valmistuksessa autteli V:n sukulainen Anu, joka pyörittää omaa catering - firmaa nimeltä Buffetti. Anu oli jälleen kerran suunnitellut loistavan menyyn suvun juhliin yhdessä V:n äidin kanssa. Vaikka Anu ja V:n äiti tekivätkin suurimman työn, homma oli suunniteltu niin, että kaikki pääsivät jotenkin osallistumaan: olohuoneen takassa kypsenneltiin bistecca fiorentinaa samalla kun nautittiin siirapilla makeutetusta kuohujuomasta ja alkupaloista. Osan ruuista V:n äiti tai hänen miehensä oli varmasti tuonut toiviomatkoiltaan Italiasta. Peurapaisti oli paikallaolijoiden itse kaatamasta eläimestä. Laadukkaasti ja rakkaudella laitetut ruuat maistuivat ihanalle ja ilta oli lämminhenkistä puuhastelua täynnä.

Tässä joulumenyyssä oli kolme kattausta - alkupalapöytä, pääruokapöytä ja jälkiruoka, joka rakentui kahvin ja valtavan panettonen varaan. Lisäksi lapset saivat tuhottavakseen yhden isoäidin lahjaksi saaman valtavan ison ja ihanan piparitalon. Tuho oli nopea ja totaalinen - mikäs sen mieluisampaa muksuille:)

Rva R:n joulupöytä

Alkupalapöytä

villisikameetvurstia
prociutto cinta senese
mustia oliiveja appelsiinilla maustettuna
paahdettua paprikaa
hedelmälohkoja

Pääruokapöytä

jättikatkaravun pyrstöjä wokattuna
kermassa haudutettuja kanakääryleitä fetalla ja aurinkokuivatulla tomaatilla
kuurapaistia peurasta
yrttisiä palloperunoita
bistecca fiorentina
nakkeja
salaattia viikunabalsamicosiirapilla ja oliiveilla

Hauskana yksityiskohtana menussa olivat nakit. Tarina kertoo, että niitä oli jossain menussa varattu lapsia varten, mutta illan mittaan seurueen miehet olivat alkaneet varovcasti tiedustella voisivatko nakkeja syödä muutkin kuin lapset. :) Niinpä juhlapöydässä oli tällä kertaa myös suuri kipollinen nakkeja :)

Oma tapaninpäivän menyyni oli mietitty vähän siltä kannalta, että tiesin osan porukasta karttelevan hiilareita, yhden olevan raskaana ja että porukassa on mukana moniruokaisia lapsia. Lisäksi minulla oli kiire, koska vaikka palasimme joulupäivänä, ehdin vain piipahtaa kotona ennenkuin suunnistimme V:n isovanhempien joulupöydän äärelle. Niinpä pakasteankka oli helppo ratkaisu - pystyin ostamaan sitä pakastimen täyteen ennen joulua. Sivuhuomautuksena todettakoon, että voin luvata, että ankan koipireisiä ei tulla hetkeen näkemään meikäläisen keittiössä. Vaikka herkkua onkin, sitä on nyt syöty sen verran usein tässä joulun tienoilla (ja tapaninpäivän jälkeen jäminä), etten kyllä kykene enää syömään sitä palaakaan. Antaapa hetken virrata vettä Vantaanjoessa ennenkuin käyn taas kiinni ankkaan.

Meiläkäisen mietinnöt tarjottavista rakentuivat seuraavasti:

Tapaninpäivän menyy
(eli kasaan haalitut herkut)

Alkupalapöytä

Riddheimsin maalaispatee (ostin valmiina Sellosta)
sushisilliä
mätimoussekakku
siian mätiä, smetanaa ja punasipulisilppua
hapankorppuja ja åbyn näkkäreitä mädin kuljetteluun kohti suuta

Pääruokapöytä

Ankkaa, herneitä ja linssejä
Äidin mustaviinimarjahyytelöä
panchetalla ja rosmariinilla maustettuja lohkoperunoita ankanrasvassa paistettuna
rosollia ja vadelmavinagretellä maustettua kermavaahtoa
äidin lanttu-, peruna- ja maksalaatikkoa (porkkanan unohdin ottaa mukaan :) )

Jälkiruuaksi

juustoja (omat tarinansa täällä)
lahjaksi saatuja tryffeleitä
suklaata
karamelleja
erilaisia pikkuleipiä
panettone (jota kukaan ei jaksanut syödä) :)

Sinänsä pääruokaosa oli nyt vähän keräilyerät, eikä kukaan enää jostain kumman syystä oikein jaksanut syödä rosollia tapaninpäivänä :) Laatikoita maisteltiin vähän, mutta parkaiten teki kauppansa ankka. Pelkäsin, että sitä oli varattuna aivan liikaa, kun V toi kokonaisen ankan lisäksi vielä kuusi koipireisipalaa. Voitteko kuvitella, että kaikki mitä jäi 6 aikuisen ja 3 lapsen seurueelta oli 1 ankan rintafile ja 1 koipi, sekä jotain rippeitä lautaselle. Olin aivan varma, että ankkaa jää enemmän. Linssi-papulisäkettä kehuttiin jälleen.



Tällä kertaa jätin sipulit paistamatta ja heittelin vaan papujen ja linssien sekaan kokonaisia valkosipulin kynsiä. Ankan sisään hieroin suolaa ja piilotin muutaman rosmariinin oksan ja kokonaisen valkosipulin. laitoin linssien ja herneiden päälle myös ankan sisäelimet ja kaulan, makua antamaan.


Koska ankkaa oli niin valtavasti, tyhjensin puolessa välissä paistoastiasta rasvaa suureen pannuun. Sitä tuli n. 4 cm kerros jamie oliverin suureen kasariin, vaikken edes kaatanut kaikkea pois. Säilöin rasvan pakastusrasioihin ja laitoin jääkaappiin. Siitä saadaan vielä herkkuja.

Rasvan tyhjäyksen yhteydessä myös laitoin perunat uuniin paahtumaan. Olin esipaistanut perunalohkoja jo etukäteen pannulla oliiviöljyn, valkosipulin, rosmariinin ja pancetan kanssa. Kippasin perunat kerrokseksi uunipellille, nostelin koipireisipalat perunoiden päälle ja työnsin koko setin uuniin. Erotin koivet ja ankan eri astioihin saadakseni kaikkiin rapean nahan uunissa. Eikä se perunoille valuva ankanrasva varmaan mitenkään pilannut perunoita ;)

Oli kivaa mutta hyvää. Iso kiitos kaikista ihanista joulunajan ruuista!

Nyt pitäisikin sitten ideoida jotain menyytä illaksi... Joka puolella on niin paljon kaikkia hyviä jämiä, että jotain, mikä hyödyntää tätä ruokamäärää on keksittävä. :)

Hyvää uutta vuotta kaikille!