tiistai 1. joulukuuta 2009

The cake is not a lie, eli passio-appelsiinikakkua kristallisoiduilla orvokeilla



Näin jo useamman kerran 24 täyttäneenä ei ole itsestään selvää, että synttäreitä juhlistetaan kakulla. Eikä massiivinen kakkuprojekti aina ole edes tarpeen; välillä olemme suunnistaneet hyvän ystäväni kanssa kahvilaan, joskus olen ostanut leivoksen kotiin ja toisinaan kakun on tehnyt joku muu. Hyvän syyn kakuntekoon kuitenkin saa, kun kutsuu tuvan täyteen väkeä.



Halusin jotain raikasta ja erilaista - appelsiinit ovat varmaan jääneet vähän päälle, koskapa niiden varaan tämäkin synttäripulla rakentui. Minusta tämä onnistui oikein hyvin, vaikka kakusta olisi kyllä riittänyt ainakin viidelletoista - ehkä jopa isommallekin poppoolle nimim. kakkua on nyt syöty viikonlopun jälkeenkin. Pidän kakkuprojekteista silloin tällöin - vaikka panostakin yleensä enemmän siihen, mitä kakun sisään tulee kuin siihen, mitä päälle laitan.

Ajattelin alunperin, että tähän olisi voinut laittaa vaalean suklaakuorrutteen. Sitten iski realismi: en mitenkään ehdi lauantaina, kun siivotakin pitää.



Nigel Slaterin Kitchen Diaries -kirjasta minun silmiini oli sattunut appelsiinicurdista tehty trifle, eli ladyfingers - kekseistä, appelsiinicurdista ja mascarponesta oli tehty jälkiruoka, jonka päälle Nigel sanoi ripottelevansa kristallisoituja orvokkeja. Niiden rapea, aromaattinen makeus kuulemma kuuluu asiaan kontrastina appelsiinin raikkaudelle.

Rehellisesti: en ollut koskaan syönyt kristallisoituja orvokkeja, mutta toin niitä rasiallisen Pariisista. Ne olivat minusta niin söpöjä. Niinpä sitten otin Nigelin neuvosta vaarin ja käytin oman, appelsiinisen kakkuni koristeluun näitä ranskan ihmeitä. Ne olivat kieltämättä hauskan aromaattisia ja rapsakoita pehmeän, kermaisen kakun parina. Lisää raikkautta kakkuun toivat passionhedelmät joita tyhjensin kakun sisään n. 12 kappaletta. V katseli puuhaa hieman huolestuneena: "Toivottavasti kaikki pitävät passion - hedelmästä."

Johon minä silmät kirkkaana :" Tämä on Mmminun(!) synttäripullani!" ;)

Joskus saa olla ihan hippasen itsekäs, saahan?


Kakkupohja synttärikakkuun (Iso kakkupohja)

6 munaa
1,5 dl sokeria (korjattu 1.12.)
2 dl perunajauhoa
3 rkl vehnäjauhoa
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vanilijasokeria
1 rkl appelisiininkukkahunajaa

Täytekiisseli:

1 appelsiinin mehu
1,5 appelsiinin kuori
4 munaa
150g voita
2,5 dl sokeria
1/2 tl vaniljaa

Lisäksi:

5 dl kermaa
250g mascarponea

12 passionhedelmää
n. 1 dl appelsiinimarmeladia
1,5 rkl inkiväärisiirappia
reilu 1 dl omenamehua
3 rkl pimm's winter cup - brandyä

koristeluun vielä 5 dl kermaa vaahtona+ vaniljaa sekä kristallisoituja orvokkeja.
(ananaskirsikoita)

Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot, vanilija (tai vanilijasokeri) ja leivinjauhe. Siivilöi jauhoseos muna-sokerivaahtoon ja sekoita varovasti sekaisin kaapimella. Varo lässäyttämästä munavaahtoa esim. antamalla sen seisoa itsekseen, hylättynä pitkän aikaa. Vaikka yrittäisit vatkata vaahtoa uudelleen, lopputuloksena on kengänpohjaa muistuttava kakkupohja. Tämäkin on koettu.



Paista kakkua 175 asteessa n. 45 min, 4 munan kakkupohjalle riittänee 35 min. Kokeile tulitikulla kakun kypsyyttä ja jos tikku tulee puhtaana ulos, kakku on kypsä. Anna pohjan jäähtyä ja kumoa se sitten lautaselle.

Kun pohja jäähtyy, tee täyte. Täytteeseen tein appelsiinikiisselin, jossa kaikki aineet mitataan kattilaan ja kuumennetaan levyllä, kunnes kiiseli alkaa saostua. Siitä ei tule mitenkään superjäykkää, riittää, että rakenne alkaa muuttua sakeammaksi ja silkkisemmäksi. kiisselin ei saa antaa kiehua. Nosta kiisseli sitten kylmään veteen, että saat sen nopeasti jäähtymään. Sekoita vielä jäähtymisen alussa ahkerasti.

Tee lisäksi mascarpone-kermavaahtoi ja sekoita siihen mauksi "pari kauhallista" tekemääsi appelsiinikiisseliä. Kermavaahto ei muuta maustetta sitten kaipaakaan.



Leikkaa kakku kolmeen osaan. Sekoita omenamehua ja brandyä keskenään ja kostuta sillä kaikki pohjakerrokset kevyesti. Paljon kostuketta tähän ei tarvita, koska passionhedelmistä sitä tulee yllin kyllin.

Käytin tähän raikkautta tuomaan tekemääni appelsiinimarmeladia, johon sekoitin 1,5 rkl inkiväärisiirappia. St. Dalfourilla on muuten ihan appelsiini-inkiväärihilloa, jota tähän voisi myös varmasti käyttää. Muistaakseni se oli aika saman oloista kuin tämä sekoitukseni. Sipaise siis pohjalle hieman appelsiinimarmeladia, kaada sitten appelsiini "kiisseliä" ja lusikoi n. 4 passionhedelmää molempiin väleihin ja kakun päälle. Jokaiseen kerrokseen laita lisäksi kermavaahtoa.


Kasasin kakun käyttäen tukena irtopohjavuuan reunusta. Se auttaa kakkua hyytymään korkeaksi ja kauniiksi. Mascarpone riittää kyllä kakun jämäköitymiseen - eikä tähän tarvita liivatetta. Laita viimeinen kakkupohja kakun päälle leikkauspinta ylöspäin. Kostuta myös se kuten muutkin, sipaise hilloa ja passionhedelmää sekä silaa koko komeus pienellä määrällä appelsiinikiisseliä. Laita vielä kelmu tai kakkukupu päälle ja nosta viileään tekeytymään useammaksi tunniksi tai seuraavaan päivään.

Juhlapäivänä sitten voit joko leikkiä suklaalla, taiteilla pursottimella tai vaan vatkata kerman, sipaista sen kakun päälle ja ripotella pinnalle sokeroituja orvokkeja. Orvokit kannattaa laittaa kakkuun vasta juuri, kun se laskeutuu kohti pöytään. Tarjoile vaikka vaaleanpunaisen kuohun kanssa iloisessa synttärihälinässä.

Ne orvokit - ne olivat rapeita vielä seuraavanakin päivänä.

8 kommenttia:

Taina kirjoitti...

Oi jospa oisin saanut olla muuuukaaanaaa! =) *lurps*

Nelle kirjoitti...

Taina, mitäs jos otetaan asiaksemme ja tulisitte sieltä kaukaa tänne jossain tässä lähiaikoina? ;) Luulen, että keittiöstä jotain saataisiin pöytään kannettua? ;)

Virpi kirjoitti...

Aivan ihastuttava kaakku! Teidän keittiössä kyllä tehdään meikäläisen näkökulmasta aina niin kekseliäitä kokkauksia, että ei voi muuta kuin aina ihaillen lukea.

Merituuli kirjoitti...

oli tämä kyllä niin herkullista! ja kaunista!

orsokit olivat ihanan rouskuva ja kaunis yksityiskohta mahtavan kookkaassa kakussa. oi nam!

Jael kirjoitti...

Onpa herkullisen näköinen kakku! Eli myöhästyneet synttärionnittelut näyttävät olevan paikallaan?

Virpi P. kirjoitti...

Tätä lukee kuin jatkokertomusta kieli pitkällä. Rakastan passiohedelmiän makua ja voin kuvitella, miten hyvin se täräyttää makuyhdistelmän aivan täydelliseksi!

Jäikö tuosta kakkupohjasta sokeri pois?

Nelle kirjoitti...

Virpi: kiva jos siltä tuntuu - usein ne ideat syntyy vaan sillä, että itseä masentaa ja pitää piristykseksi kokeilla jotain uutta ;)

Merituuli: ne orvokit olivat minustakin ihan kivoja, ja olin yllättynyt että ne pysyivät rapeina vielä pari päivää H-hetken jälkeen.

yaelian: kiitos, viikonloppuna juhlimme vaikka varsinaisesti päivä oli eilen. Eilen sitten palkitsinkin itseni aikaisella nukkumaanmenolla! :)

katriina: kyvä huomio, sokeri tosiaan oli unohtunut listalta. Nyt lisätty. Passiohedelmä tosiaan sopi tuohon tosi hyvin. Oikeastaan ilman sitä se olisikin ollut vähän turhan makea - jos haluaa laittaa sitä vieläkin enemmän kuin minä, kannattaa sitten erillinen kastelu jättää jo pois. Niistä tulee hyvin kosteutta, vaikka pidänkin vähän kosteammista kuin kuivahkoista kakuista...

Virpi P. kirjoitti...

Niin ja ONNEA!