Muurikkalettuja ja sekä suolaista, että makeaa täytettä

Muurikkaletut ovat yksi niistä ruuista joihin ei vaan kyllästy. Meillä on tapana lähteä joskus "retkelle rantaan" ja paistaa siellä nuotiolla näitä ihanuuksia. Teimme lettuja wappuna, mutta niitä tehtiin myös eräänä männäviikonloppuna. Edellisellä kerralla jäin harmittelemaan kun en tullut mitanneeksi paljonko jauhoja laitoin taikinaan. Nyt sitten viisastuin vahingosta ja mittasin.



Muurikkataikinan pitää minun mielestäni ollakin löysää ja rasvaista. Lisäksi paistoon käytetään ihan oikeaa voita. Siten voi varmistaa parhaan rapsakkuuden;) Toiset tykkäävät, että lettuja ei saa paistaa tummaksi, toiset taas rakastavat tummempia pitsireunuksia. Kannattaa siis tiedustella vieraiden mieltymyksiä. Avotulella se nyt on tietysti arvontaa aina, mutta ainakin voi yrittää.

V piti tästä taikinasta ihan erityisesti. Ihan ilmiselvästi V pitää myös juuri niin ohuesta taikinasta, ettei se meinaa kasassa pysyä käännettäessä. Salaisuus on pannun lämpötila. Ei saa olla liian kuumaa. Tällä ohjeella letuista tulee tosi pitsireunaisia ja taikinan ohuuden vuoksi letun pitää ehtiä jämähtää pannulla hyvin ennen kääntöä. Jauhoa voi lisätä hieman jos ei jaksa säätää pannun lämmön kanssa puutikuilla tai haluat vaaleampia lettuja. Sakemmasta taikinasta ei tule niin pitsistä lopputulosta, mutta letun oi kääntää helpommin ja aikaisemmin :)



Lettujen kanssa tarjotaan tietysti sekä makeaa, että suolaista täytettä. Täytteen kanssa taikinasta riittää koko lounaaksi kuudelle.


"Täydellisttyyä hipova" muurikkataikina meikäläisen malliin (n. 6:lle)

1l maitoa (miel. punaista)
3 dl kermaa (tai 2 dl kermaa + 1 maitoa jos on punaista maitoa käytössä)
3 munaa
5 dl vehnäjauhoa (taikina on löysä, voit varata mukaan vähän jauhoa jos tuntuu että hajoaa liikaa)
ripaus suolaa

Sekoita kananmunat ja maito kulhossa. Lisää jauhoja kunnes taikina on sopivaa. Minulla sopivaksi tuleminen vaati 5 dl jauhoja, mutta se niin riippuu jauhoista, muurikan lämmöstä ja auringon pilkuista.


Anna taikinan vetäytyä vähintään 20 min ja tee sillä aikaa täytteet... :)

Makea täyte
2 dl kermaa vaahtona
1 tl vanilijasokeria
1,5 dl turkkilaista jogurttia
2,5-3 dl tuoreita mansikoita
(pensasmustikoita)

lisäksi hyvää hilloa tarjolle


Kalatäyte (2 variaatiota)

Loimulohta (tai 2 prk purkkitonnikalaa eli n. 200g itse kalaa)
1,5 dl kermaa vaahtona
n. 1 dl smetanaa
1 purkki creme bonjour ruohosipuli - tuorejuustoa
raastettua sitruunan kuorta (n. ½ sitruunaa)
chiliä (tai purkkitonnikalan kanssa savustettua paprikajauhetta 1/4 tl)
"kasa kapriksia" eli joku 8 isoa kaprismarjaa silppusin sekaan
2 vartta kevätsipulia
lehtipersiljaa (tai tonnikalalle käy timjami)
suolaa
mustaa pippuria


Vahdota kerma ja lisää siihen smetana ja tuorejuusto. pilko sekaan yrtit, lisää mausteet ja sekoita. Lopuksi lisää kala sopivina suupaloina. Ota ruodot pois jos käytät vaikka itse savustamaasi lohta.

Tarkista maku ja lisää tarvittaessa paprikamaustetta, suolaa tai pippuria. Myös punasipulia voi pilkkoa sekaan jos haluaa sipulisempaa.

Lettujen paistamiseen kannattaa varata paljon pieniksi pilkottuja klapeja, joilla tulen voi pitää tasaisena vaikka tuulee. Hiilloksen aikaansaamiseen ranta on usein liian tuulinen paikka. Otin mukaan rantaan myös pienen pakastusrasian, johon laitoin jauhoa - jos letut paistettaessa eivät tunnu pysyvän koossa, voi jauhoa lisätä hieman myös paistopaikalla. Kertaakaan en ole tainnut joutua lisäilemään, mutta mukana kippo on aina, jos vaikka...;)

Pannulle laitetaan hieman öljyä silloin tällöin (ehkä n. joka kolmannen letun jälkeen) ja noakre voita. Siten pannu pysyy ajokuntoisena vaikka paistaisit lettuja pienelle joukko-osastolle. Mukaan kannattaa varata kunnollinen, leveä muurikkalasta jossa on pitkä varsi.

Ranneliike on osa taidetta tässä ;) Että muurikkalettuun saisi mahdollisimman kauniin pitsireunuksen, kannattaa lettutaikinan kaato tehdä ympyrän kaarissa ulkoa sisäänpäin. Varaa iso kauha ja harjoittele. :) Ei hätää, eka lettu on aina uhrilahja pannulle.



Ja kun aikuiset paistaa lettuja, voi sitä vaikka metsästellä vesikirppuja ja katkoja kallionkoloista tyhjään pulloon isin kanssa.



Täytteet maistuvat hyvin pienen metsästelyn jäkeen - Jostain syystä Nelle käski syömään suolaisen letun ennen makeaa. Vähänks tylsää. Joka tapauksessa täytteet tarjoillaan lettujen sisällä auringossa, kalliolla laivoja ja vesikirppuja katsellen. :)

p.s. non-alcoholic - versio lettudrinkistä syntyy vaikka limejä/sitruunaa, mansikoita ja sitruunamelissaa kuplaveteen sekoittaen. :) Lapsille Laitilan sittistä!