Åbyn Kartanon Näkkileipä ja haastevastaus

Keittiössä on ollut hljaista. On ollut niin kiire muilla elämän saroilla ja lisäksi miehet ovat tahoillaan; kesälaitumella ja työmatkalla. Olen siis ollut toista viikkoa yksin kotona. Mun tapauksessa se usein tarkoittaa, että töitä tehdään paljon ja kokkaamisesta tingitään - tai no, ensin syödään kaikki jämät ja sen jälken nakerrellaan mitä sattuu olemaan. Jos jotain hyvää itselleen tekee se on aika varmaa kauraa. Viime viikon aikana kokkasin mm. ikisuosikkiani munakoisovuokaa ja söin pakastimesta pois kotitekoisia jauhelihapullia. Muuten olen sitten syönyt kotona lähinnä juustonkannikoita jääkaapista. Eilen tuli ekaa kertaa sellainen olo että ei kykene syömään mitä sattuu ja kävin ihan ruokakaupassa ja ostin Vihanneksia (tm) jääkaappiin ;)

Mutta palatakseni päivän otsikkoon - löysin taannoin kaupan juustotiskin päältä pussukallisen ohuita, rukiisia Åbyn kartanon näkkileipiä. Se on ihan loistava tuote. Näkkileipä maistuu hyvälle (siinä on kuminaa, jos et siitä pidä niin pysy kaukana), on superohutta ja ihanan rapeaa. Siihen päälle kun sipaisee hyvän siivun vaikka gorgonzola classiccia tai Saint Aguria niin päivä pelastuu, oli se kuinka sateinen tahansa. Loistava lisä juustopöytään. Toisaalta voisin kuvitella että äyriäissalaatti tai jokin muu kesäinen noutopöydän herkku kelpaisi myös päälliseksi tälle pienelle, koveralle ja varsin maistuvalle kuljetusalustalle. ;)

Sillä Sipuli - blogista heitettiin haaste tähän suuntaan inhokkiruuasta. Olen miettinyt asiaa, eikä kyllä kieltämättä tule mieleen kuin yksi ruoka, jota en jostain syystä tykkää syödä. Olen sitä mieltä, että ruokaa pitää maistaa ja muutaman kerran jälkeen vasta osaa sanoa tykkääkö siitä vai ei. Olen siis sitkeästi maistanut tätä kyseistä ruokaa joka vuosi, ylppäreistä, häistä ja vuosipäivistä toisiin - ylipäätään aina kun joku kehuu kovasti että: "onpa ihanaa graavilohta!".

Tästä graavilohiahdistuksesta johtuen nuorempana kuvittelin, etten pidä mistään raa-asta kalasta. Myöhemmin sitten havaitsin, että se ei ole totta! Pidän kovasti sushista, kaikista chevice - tyyppisesti laitetuista kaloista, kylmäsavulohesta ja sillikin menee jo näin vanhemmalla iällä. Mutta graavilohi. Voi elämä.

Se on jossain kohtaa jopa suorastaan kiusallista kun emäntä saattaa odottaa kehuja juhlapöydän lohesta, mutta minä pyöritän sitä yhtä lohenriekaletta lautasella enkä vaan kykene syömään sitä kuin pidättämällä hengitystä ja nielaisemalla muun ruuan seassa. :)

Menin jopa niin pitkälle, että tein tässä taannoin kotona graavilohta, johon laitoin mukaan Ameriikasta raahaamaani thaimausteseosta ja limen mehua ja suolasin sen vasta maustamisen jälkeen tosi kevyesti. Pikku A söi sitä aamupalalla onnesta ymmyrkäisenä ja V näytti tyytyväiseltä myös, mutta mulla vastassa oli ihan sama tökkäävä reaktio. Ei auttaneet mausteet eikä mikään.

Pitkällisen yrityksen ja kokeilun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että se on se hyvin kalaan imeytynyt runsas suola joka siinä tökkii, koska sillien suhteen olen myös aika herkkänahkainen - jos silli on kovin suolaista se jää myös helposti lautasen reunalle. Kalan rakennekin muuttuu graavauksessa herkästä ja suussasulasvasta ihmeellisen tönköksi. Urr.

Näin sanoen kuitenkin lupaan maistaa taas joskus graavilohta, kun unohdan tämän edellisen yritykseni syödä sitä maustettuna thaihenkisesti ;)




Eräs tämän blogin lukija kysyi minulta taannoin suosikkireseptejäni, joita voisin suositella hänelle. Poimin tuolloin muutamia reseptejä vähän eri raaka-aineista, joita itse muistan suurella lämmöllä. Jäin kuitenkin miettimään tämän kiireen keskellä että ovatko lopulta parhaita reseptejä ne, jotka ovat jääneet mieleen erityisen maukkaina vai ne, joihin liittyy muistoja. Näitä muistoreseptejä teet itsellesi silloin, kun olet yksin kotona, väsynyt ja haluat hemmotella vain itseäsi?

Minulle tuo munakoisovuoka on jäänyt sellaiseksi reseptiksi. Teen sitä usein ja yksin ollessani ihan ilman minkään sortin jauhelihaa tai muuta lihakylkiäistä. Vaikka ruoka on minusta uudelleen ja uudelleen ihan erinomaista, sen tekemiseen liittyvät myös vahvasti oman elämän aloittamisen muistot ja se kun vietin ensimmäisessä ikiomassa asunnossani ikiomia lauantaipäiviä. Siihen kuuluu pihan rahiseva hiekka fillarin renkaiden alla kun pyöräilin kaupasta kotiin, musiikki jota kuuntelin kun tein lauantaisiivoja, naapurit joiden kanssa tuli juteltua taloyhtiön pihalla saunaan mennessä... Ja tähän kaikkeen liittyy erottamattomasti se munakoisovuoka joka kypsyi valmiiksi saunoessani siivouksen pölyt pois.

Ajattelin, että koska inhokkiruokahaaste näyttää jo kiertäneen monessa paikassa voisinkin sen sijaan haastaa Hyppysellisen takaisinpäin ja pyytää häntä sekä Kahvila Vegaanin Okriinaa ja polkkapossua kertomaan mikä on heidän "mukavuusruokansa". Asiaa ja muistoja ruuan ympäriltä saa kertoa halunsa mukaan, ainoa sääntö on se, että ruoka on koukuttanut tekijänsä siinä määrin, että samaa ruokaa vaan tulee tehtyä kerta toisensa perään ja joka kerta se toimii tarkoitukseensa. Jos kotikeittiöstä ei löydy tällaista ruokaa vastaukseksi sallitaan myös jokin ravintola-annos jonka äärelle palaat aina ja uudelleen ja toivot, ettei se koskaan katoa listalta.