Banaani-inkivääripannukakut rubiininpunaisella herukkahillolla

"Mitäs synttärisankarille saisi olla aamupalaksi?", kysyin V:ltä tänä aamuna. Hetken mietittyään V tuumasi, että: "ne mustikkapannarit, joita teit viikolla olivat kyllä hyviä - vai onko niistä kamalasti vaivaa?"

Koska loma alkaa vääjäämättä lähestyä loppuaan ja kaappeja pitäisi tyhjentää, ajattelin käyttää hyväkseni ylimääräisen banaanin ja jääkaappiin käyttämättä jääneen kermaviilipurkin sekä smetananlopun. Lisäksi maustoin nämä amerikkalaistyyppiset pannukakut V:n suosimalla lettumausteella maustepippurilla ja sokeroidulla inkiväärillä (stem ginger) josta tiedän V:n pitävän. ;)

Stem ginger näyttää kuin meripihkasta tehdyltä jalokiveltä.

Lopputulos oli aavistuksen mausteinen, banaanisen makea ja inkiväärisen raikas. Annoksesta tuli ihan täydellistä ja romanttisen herkän näköistäkin kun keitin lisäksi rubiininpunaista punaherukkahilloa äidin lahjoittamista herukoista ja valutin kuumaa hilloa lettujen sekä notkistetun creme fraichen päälle.

Äidin tuomia ja perkaamia herukoita.... :)

Koristeeksi vielä vähän V:n isän vaimolta saamaani sitruunabasilikaa... Tähän ei ole lisättävää eikä pois otettavaa. Täydellinen aamupala ja onnentoivotus unenpöppöröiselle synttärisankarilleni. :)




Banaani-inkivääripannarit (n. 18 pikkulettua)

1 pieni banaani
2 stem gingeriä silputtuna pieneksi
1 kermaviili (200g)
n. 70g/puoli purkkia smetanaa
1 rkl vaaleaa siirappia
2 rkl hunajaa
2,5 dl jauhoja
1 ja 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl valiljasokeria
ripaus kanelia (ehkä 1 mm)
muutama rouhaisu maustepippuria myllystä
1/2 tl suolaa

Sekoita keskenään kuivat aineet ja toisessa kulhossa kaikki nesteet, öljy, pilkottu inkivääri sekä ohueksi siivutettu banaani. Sekoita nesteet ja jauhot keskenään ja anna vetäytyä n. 20 min ennen paistamista. Kun taikina vetäytyy, voit keittää herukkahillon.

Letut paistetaan monemmin puolin pikkukettupannulla laittamalla nokare voita ja suurehko ruokalusikallinen taikinaa jokaiseen lettupannun koloon. Kun toinen puoli on kauniin värinen lettu käännetään. Tarjoa heti koristettuna hillolla, sitruunabasilikalla ja notkistetulla ranskankermalla.


Vaikka en erityisesti punaherukoista pidäkään sellaisenaan, tästä herukkahillosta tuli niin hyvää, että taidan tehdä isomman annoksen lopuistakin äidiltä saaduista herukoista. Saanpa samalla käytettyä loput sitruunaruohosiirapistakin!

Jos sinulla ei ole sitruunaruohosiirappia tai sitruunaruohoja penkissä kasvamassa voit kokeilla varmaan lisätä vähän enemmän sokeria ja vastaavan määrän sitruunan mehua. Corona antaa makuun aromaattisuutta ja syvyyttä. Hetken jopa harkitsin, pitäisikö hilloon laittaa keittelyn loppuvaiheessa vielä sitä sitruunabasilikaakin... Se ei vaan välttämättä ole kivan näköistä hillossa, joten ehkä tarjoan sitä erikseen.

Sopii hyvin banaaniletuille mutta varmaan myös punapippurihillon tapaan kovemmille juustoillekin.




Rubiininpunainen herukkahillo (1 pieni purkki)

3 dl punaherukoita
1,5 dl sokeria
0,5 dl coronaa (brandy)
0,5 dl sitruunaruohosiirappia (tai sitruunan mehua)
0,5 dl vettä
n. 1/3 sitruunan kuori

Mittaa kaikki nesteet ja sokeri kattilaan. Kiehauta varovasti, jotta sokeri sulaa. Lisää sitten herukat ja kiehuta kunnes herukat menevät rikki ja hillo alkaa saostua. Minä keitin hilloni melkein hyytelömäiseksi, lähemmäs 20 min. Jos haluat enemmän perinteisen hillon tyyppistä, n. vartti riittänee.

Voit käyttää myös hillosokeria, jolloin marjoja ei tarvitse keittää niin kauan; jäähtyessään hillosokerin pektiini tekee hillosta hyytelömäistä.

Nauti lettujen ja ranskankerman kanssa.

p.s. herukoita voinee laittaa suhteessa brandyyn vähän enemmänkin jos haluaa, mutta näillä suhteilla tuli ainakin ihan älyttömän hyvää.

Mielettömät munakoisot, eli kesän paras reseptilöytö.

Loma on mennyt kuin siivillä. Lupasin itselleni keväällä, että koska emme järjestä häitä, haluan kesällä houkutella luoksemme kyläilemään sellaisiakin vanhoja ystäviä, joita en ole nähnyt vuosiin. Onneksemme olen onnistunut tavoitteessani ja patojeni äärelle on vaeltanut ilahduttava määrä sekä näitä useamman kuunkierron nähneitä vanhoja, rakkaita ystäviä, että myös uudempia mukavia tuttavuuksia. Ja kaikkien kanssa juttua on riittänyt elokuisen illan hämärtymiseen asti.

Grillistä on nostettu esiin omia klassikkoruokia rennolla meinngillä...

Seurustelun lomassa on tullut käytettyä vanhoja reseptejä moneen kertaan ja grillistä on pyörähtänyt niin seitsemän sortin ribsejä, kebakkoja, täytettyja munakoisoja, kardemummahalloumeita, kuin valtavaa suurempi kasa vihanneksiakin.

Ja hyviä klassikkoja on tunetettu myös uuteen uskoon lisäämällä eri lisäkkeitä, siemeniä ja pähkinöitä...

Kananjalkojakin täytettiin yrttivoilla tuhdimmaksi lounaaksi isolle joukolle ja voin luottamuksella teille ilmoittaa, etteivät ne olleet mitenkään pahoja seesaminsiemenillä ryyditettynä ja lohkoperunapedillä kypsennettynä. Miettikää, miten kanoista valuva valkosipulinen yrttivoi maustaa kanojen ympärillä ja alla paahtuvat perunat kanojen kypsyessä... Uh ja oh sitä ähkyn määrää ;) Rapujuhliakin on ehditty jo viettämään tänä(kin) vuonna. Uusien reseptien sijaan on enemmän panostettu yhdessä oloon, retkillä käyntiin, musiikin kuunteluun ja yhdessä nauramiseen. :) Mutta jotain uuttakin on sentään tehty ja löydetty.




Kesän ehkä paras reseptilöytö tuli vastaan, kun rapujuhlien jälkimainingissa alkuviikosta selailin Ghillie Başanin Marokkolainen keittiö - kirjaa. Silmiini osui grillattu munakoiso hunajaisessa maustekastikkeessa. Se kuulosti ja näytti kuvassa niin hyvälle, että pakko sitä oli kokeilla. Se oli yksinkertaisesti ihan jumalaista. Nyt olen tehnyt sitä kaksi iltaa peräkkäin ja voisin hyvin syödä sitä taas tänään uudelleen. Jos siis mietitte mitä viikonloppuna keksisi grilliin laittaa, niin hyvät ihmiset ja rakkaat ystävät, kokeilkaa tätä.

Ankarissa saaristolaisolosuhteissa jouduin soveltamaan alkuperäistä reseptiä, sillä minulla ei ollut harissaa eikä puhdasta jeeraa. Tulkitsin että garam masala saa käydä jeeran sijaan ja harissatahnahan nyt on rankasti yksinkertaistettuna sitruunaista ja valkosipulista chilitahnaa. Ja voi taivas kun tuli hy-vää! Olen nyt ihastuttanut oman perheeni lisäksi kahta vierasryhmää tällä ruualla ja kaikki ovat syöneet herkkua silmät suljettuna, tyytyväisyydestä hyristen.

Ainoa asia mitä en tajua on, etten ollut löytänyt tätä reseptiä jo kauan kauan sitten. Ehkä paras tai ainakin yksi top 3 munakoisoruuista mitä olen tähän päivään mennessä löytänyt ja kokannut. Alla resepti kuten minä sen tein, mutta alkuperäinen jeeran ja harissan määrä suluissa. Jos sitruunasta tulee mehua kovin vähän, Ghillie neuvoo, että voit lisätä pannuun tilkan vettä, että pannun pohja peittyy. Minulla se ei kyllä ollut tarpeen; öljystä, sitruunasta ja hunajasta tuli ihan riittävästi seosta peittämään pannun pohjan ja maustamaan ihanat, sitrunaiset ja inkivääriset munakoisot.



Inkivääriset, hunajassa keitetyt munakoisot (4:lle)

2 suurehkoa munakoisoa
oliiviöljyä
2-3 rikki lyötyä valkosipulin kynttä
n. 4-5 cm pala tuoretta inkivääriä
1 tl garam masalaa (alkup. juustokuminaa, eli jeeraa)
1/2 punaista chiliä ja 1/2 sitruunann kuori (tai kuten alkuperäisessä reseptissä 1 tl harissa - tahnaa)
5 rkl juoksevaa hunajaa
1 sitruunan mehu
suolaa

Pese munakoisot, poista hattu ja leikkaa munakoisot paksuiksi siivuiksi pituussuuntaan. Siivut saavat olla paksumpia kuin yleensä grillissä, ehkä n. 1,5-2 cm.

Kasta munakoisosiivut molemmin puolin öljyyn ja grillaa niihin sitten kauniit raidat, mutta varo grillaamasta niitä ihan mössöksi, niiden pitää vielä kestää grillin jälkeen tovi kiehuttelua hunajassa, sitruunassa ja mausteissa.

Kuori ja raasta tai silppua inkivääri. Laita rikki lyödyt valkosipulinkynnet pannuun hyvään loraukseen öljyä. Anna valkosipuleiden kiehua öljyssä, kunnes ne saavat kullanruskean värin molemmin puolin. Ota sitten valkosipulit pois ja lisää inkivääri, mausteet ja sitruunan kuori. Sekoita kunnes mausteet tuoksuvat ja lisää sitten hunaja ja sitruunan mehu. Sekoita ja laita munakoisot kiehumaan seokseen.

Kiehuta munakoisoja varovasti käännellen pannussa kunnes seos alkaa muuttua vähän siirappiseksi. Kirjassa sanotaan n. 10 min mutta minulla ei mielestäni mennyt ihan niin kauaa.

Herkku sopii ihanasti esimerkiksi grillatun kardemummahalloumin ja kebakoiden kanssa. Jos ette usko, kokeilkaa itse.

Panssarivaunulla parkanoon ja Kurikan snägärit

"Kära, vill du vänta på mig?"

Loma on jatkunut vauhdikkaissa merkeissä. Sanoin Mimmulle kun pääsimme taalintehtaan satamaan, että tänä kesänä olen ajanut enemmän kuin oikeastaan haluaisin. Työjuttujen puolesta olen saanut huristella pitkin suomea ja kesälomallakin ajelimme eräänä kauniina päivänä Taalintehtaalta Kurikkaan ja sieltä vielä samana iltana Ilmajoelle. Syynä viimeiseen puserrukseen oli seminaarimäen mieslaulajien keikka Ilmajoen jokioopperan lavalla.

Vastalahja kaikille luomunaisille kuorolle ja lavalle uhratuista pikkuhousuista...

Ja vaikka 6h ajon jälkeen väsytti aika tavalla lähteä uudelleen autoon saman tien, kyllä kannatti. Semmarit olivat ihan mahtavia! :)

"Panssarivaunulla Parkanoon!"

Mainittakoon, että semmarikuvista kunnia kuuluu V:lle. Minä vain kuuntelin ja nautin! Tässä teillekin fiiliskuvia...

Ellei elämän vesi toimi, saatte mahanne takaisin!

Olin vähän toivonut, että juhlapaikalla olisi tarjolla jotain pientä syötävää, koska lounasta oltiin syöty joskus tunteja sitten matkan varrelle sattuneessa subwayssä. Kun tajusin, että konsettipaikalla oli tarjolla vain jäätelöä, kahvia ja pullaa, harmitti hetken. Mietin, että siinä olisi ihan hyvä kesäduuni-idea jollekin yrittäjälle; palkata kesätyötä tarvitseva opiskelija kiertämään konserttilavoja nakkikioskikärryn kanssa.

Tuli muuten joskus mietittyä V:n kanssa mikä olisi mieluisin kioskiruoka, jos saisi toivoa jotain nykyisiin hampurilaiskärryihin.



Me päädyimme chili con carneen: se on halpaa, sitä voisi tehdä suuren määrän etukäteen, siitä saa helposti myös kasvissyöjäversion ja sen voisi tarjoilla kupista juustoraasteella. Mitä enemmän asiaa miettii, tuntuu oikeastaan aika hassulta, ettei sellaista kärryä ole jo siellä ja täällä.



Chili con carne-kiskan puutteessa päädyimme keikan jälkeen Kurikkaan Annikin grillille. Speksasin, että haluaisin sellaisen kunnollisen grillipurilaisen, jossa sämpylä grilataan litteäksi pariloiden välissä ja jossa on PALJON sipulisilppua, kurkkusalaattia, sinappia ja ketsuppia. Ja palanpainikkeeksi halusin ehdottomasti pikarin maitoa. Tähän päästiin melkein.

Hampurilaissämpylätaikinassa olisi voinut olla vähän enemmän rasvaa? Olisiko se silloin grillaantunut ihanan rapeaksi...

Tilasimme mimmun kanssa Annikin tytöiltä Kurikkalaiset, V kokeili mainostettua ja ilmeisesti myös kehuttua lammasburgeria ja Mimmun avomies V otti muhkean talon hampurilaisen. Kaikki oli ihan ookoo, mutta jotenkin leipä olisi voinut olla rapeammaksi pariloitua ja olisi pitänyt älytä pyytää lisää sipulisilppua ja kurkkusalaattia.

Jotain puuttuu, vaikka lammaspurilaisen konsepti on hyvä ja pihvi muhkea: Purilainen ei ole niin mehevä kuin voisi.

V sanoi, että lammashampurilainen oli ihan hyvää, mutta ei ehkä ihan hehkutuksen arvoinen. Pihvi oli kyllä muhkea! Jos täytteitä (vihanneksia, majoneesia tai vaikka kurkkusalaattia) olisi ollut vähän enemmän, hampurilainen olisi voinut olla myös täysin erinomaista... Maitoa ei ilmeisesti enää myydä pikareissa vaan tetroissa, mutta kaikesta huolimatta sain muisteltua Mimmulle lukioaikojani kun kavereiden kanssa ajeltiin joskus grillille hampurilaiselle ja maidolle.

Viidakon salaisuuksista mainittiin myös Ilmajoen uudempi aarre Tapani Kansa...

Joka tapauksessa saimme viimein ruokaa ja sitä ennen pääsimme nauttimaan mahtavasta mieskuorolaulusta ja nauruhermoja herisyttävän hauskasta lavashowsta leppeässä Eteläpohjalaisessa illassa. "Ja sitten kaikki pohjanmaalta olevat kuorolaiset voivat nostaa kätensä... eikun... Nyt tehdäänkin niin, että kaikki muut kuin pohjalaiset kuorolaiset menevät KYYKKYYN!" Jotain olennaista pohjalaisesta luonteesta on kuorossa oivallettu tai opittu.... ;D

Kiertueella myydyltä suhteellisen uudelta levyltä Mimmun ja minun suosikkbiisiksi valikoitui esityksen loppuvaiheessa laulettu "italialainen rakkauslaulu" Ó lo anché, jota luukutimme sitten moneen kertaan matkalla takaisin mökille; tietysti mukana laulaen...

"Cravati Belle, Cilpacos si ia. Tu nari ru io"

Loistobiisi - melkein viimeiseksi kappaleeksi.

"Perché? Le!"

... sillä tämän esityksen jälkeen taputimme kuoron lavalle vielä kahdesti!

Saukkolan maalaispuodin kaurahiutaleet

Muistatteko, kun mietin millaisia ostamani Saukkolan maalaispuodin kaurahiutaleet olisivat puuroksi tehtynä? Mietin, muistuttaisivatko ne isän joskus aikoinaan itse teettämiä kaurahiutaleita, joista tehdystä puurosta tuli ainakin omissa muistoissani valtavan ihanaa pitkällä hauduttelulla?

Ero normaaleihin kaupan kaurahiutaleisiin oli valtava; isän teettämistä hiutaleista tehdyssä puurossa hiutaleet turposivat suuriksi ja maukkaiksi. Ne olivat melkein pikkusormenpään kokoisia meheviä möykkyjä vielä haudutuksen jälkeenkin.

Puuroainesta ei muuten tarvinnut laittaa edes niin paljon kuin ohje sanoo, koska minä ainakin nautin itse tehtyjen hiutaleiden upeasta rakenteesta. Keittämällä puuron vähän löysempänä, ihanan suussasulava rakenne korostuu ja makua ehtii jotenkin maistellakin enenmmän.

Kaurapuuron rakenne on karkeampi, kaurahiutaleiden hautuessa hitaasti kokonaisina.

Noh, löysinkö minä sitten lapsuuteni unelmakaurahiutaleita? Vastaus Saukkolan luomuhiutaleiden osalta on kyllä. Ne kaurahiutaleet ovat juuri sellaisia kuin isä joskus hankki ja muistelemalla isän oppeja kaurahiutaleiden määrästä sain niistä aikaan loistavaa puuroa.

Isä tiesi sanoa, että eron tekee myös osittain esikypsennys. Normaalit Eloveenat esikypsennetään höyryllä, jolloin niiden haudutusaika kyllä lyhenee, mutta puuron rakenne ja makukin kärsii. Kaurahiutaleet murentuvat keitettäessä ja puurosta tulee helposti tahnamaista mössöä. Näissä ostamissani luomukaurahiutaleissa esikypsennystä ei ole tehty, joten puuroa tulee hauduttaa hiljaisella lämmöllä puolisen tuntia. Hätäisen hommaa tämä ei siis ole, mutta lopputulos palkitsee vaivan. Ai-van ihanaa puuroa jossa on sitä paljon haikailemaani makua ja rakennetta.

Kaurapuuroni tarjosin rva R:n tuliaisina tuomien mustikoiden, hunajan ja aivan kypsien persikkasiivujen kanssa. Ja mukavaa oli, että isä, jota voisi hyvällä syyllä kutsua oikeaksi kaurapuuromestariksi, oli meidän muiden lailla erittäin tyytyväinen aamupuuroonsa.

Joten: tämän kokemuksen perusteella suosittelen kyllä Saukkolan luomupuodin kaurahiutaleita ihan kaikille puuroista pitäville... Kokeilkaapa joku sunnuntai, kun ehditte haudutella puuronne ihanan kermaiseksi herkuksi.

Luomuhiutalepuuroa (n. 6:lle)

1,5 litraa punaista maitoa (joko osittain tai kokonaan)
5 dl esikypsentämättömiä luomukaurahiutaleita
n. 1,5 tl hyvää mineraalisuolaa, esim. ruususuolaa

Kiehauta maito teflonkattilassa (muttei liedelle!;) ) ja sekoita siihen kaurahiutaleet. Kun puuro kiehuu, siirrä se aivan pienelle lämmölle haudutuslevylle (minä siirsin sen mökillä kaasulta sähkölevylle jonka laitoin n. 2-3:lle - skaala sähkölevyssäni menee välillä 1-12).

Kun puuro juuri ja juuri kuplahtelee harvakseltaan, anna sen hautua puolisen tuntia välillä varovasti sekoittaen.

Lopuksi lisää suola ja tarjoa voisilmän tai vaikka itse poimittujen mustkoiden kanssa.

Täysin lomalla.

Me olemme levänneet. Olemme nauttineet olostamme, rempanneet mökkiä ja tavanneet ihmisiä kaikessa rauhassa. On ollut laiskaa, helppoa ja yksinkertaista elämää, mutta voi niin mukavaa sellaista. Lyhyesti sanottuna: olemme nauttineet yhdessä olemisesta ja tekemisestä.





Ruokina olen vetänyt esiin keittiöstä omia suosikkejamme ja vanhoja tuttuja, pomminvarmoja juttuja nauttien vain ihmisistä ympärilläni, sekä olosta ja elosta kesän keskellä. Työsähköposteja en ole lukenut vielä kertaakaan, blogiakin on päivitetty harvemmin. Uusia reseptejä on tullut kerrankin kokeiltua lähes ohjeesta ja A:n synttärikakunkin täytteet herra sai päättää itse.

Ja sitten tietysti kaiken kokkaamisen ja tiskaamisen keskellä kilttejäkin äitipuolia pitää tuulettaa välillä; V kuskasi minut eräänä kauniina iltana Farmors Caféeseen jazzeille kuuntelemaan Alvi's Dixie Stompersia. A jäi vaarin ja hänen vaimonsa huomaan leikkimään melkein A:n itsensä ikäisen vieraan kanssa.

Alvi's dixie stompers ja vierailevia tähtiä

Ja me istuimme pari tuntia kahden suosikkikesäkahvilassani ja nautimme musiikista kuumassa kesäillassa. naputtelin tahtia varpaallani, unohdin tiskit, maalausprojektit ja taputin vain kovasti aina soolojen välissä. V kantoi pöytään pienet kuohuviinit ja me olimme ihmisten keskellä itsellemme ja toisillemme.

Joskus elämä on pala kakkua, kahdelle.

Keikan jälkeen me hurautimme kotiin laittamaan illallista pienelle perheellemme. A juoksi posket hehkuen vastaan; kivaa oli hänelläkin ollut!




Idea kesäisestä iltajazzista Farmors Caféssa toimi tosi hyvin. Vaikka huomasimme illan vasta ihan viime tipasa (jazzit jatkuivat kahvilassa viikon verran), jos kokeilu uusiutuu ensi kesänä suunnistamme sinne aika varmasti uudelleen. Ostimmekin pari jammailulevyä kotiin vietäväksi. Niitä voi joskus olla suorastaan vaikeaa löytää muualta.

Ihana kun on loma, oikeaa akkulatausta meneillään. :)



A 10v eli mansikka-kinuskikakkua (Iso, ainakin 8 hengen kakku)

6 munan vaalea kakkupohja
1 prk mascarponea (n. 250g)
n. 6 dl kermaa vaahtona
vajaa litra mansikoita
1 annos kinuskia (2 dl sokeria, 2 dl kermaa ja nokare voita sekä pieni pala tummaa suklaata)
1 annos lemon curdia
2,5 dl sitruunaruohosiirapilla maustettua kuplavettä. (n. 1/3 siirappia)
vähän vaniljaa tai 1 tl vaniljasokeria.

Tee kakkupohja valmiiksi. Jos tietää, että kiire tulee, lemon curd kannattaa tehdä etukäteen ja laittaa jäähtymään jääkaappiin. Tahna säilyy hyvin viikonkin, joten sen voi valmistaa myös hyvissä ajoin. Tahnan käytin kakun koristeluun, mutta voit ihan hyvin laittaa päälle myös kinuskia.

Valmista kinuski keittämällä sokeria ja kermaa kattilassa kunnes tippa seosta juuri ja juuri hyytyy vesilasissa. Lisää voi ja suklaapala. (vinkki: jos kinuski kiehuu liikaa ja muuttuu murenevaksi, lisää vähän kermaa ja saat pelastettua kinuskin)

Vaahdota kerma ja sekoita mukaan mascarpone, mausta vaniljalla. Viipaloi mansikat.

Leikkaa kakku kolmeen osaan ja kostuta jokainen pohja sitruunaruohosiirappivedellä. Levitä joka kerrokseen paksulti mascarpone-kermavaahtoa, viipaloituja mansikoita ja kaada päälle kinuskia.





Tarkoitus on ohuelti peittää mansikat kinuskilla, ei hukuttaa niitä kinuskiin kokonaan.




Kun kakku on täytetty, kostuta vielä kansi kunnolla ja jätä vetäytymään mielellään yön yli.

Seuraavana päivänä levitä lemon curd pinnalle ja reunoille kermaa. Minä tein lemon curdini koristelun yhteydessä, jolloin sain valutettua siitä tasaisen "peilin" kakun päälle. A halusi koristeeksi 10 kurkkuyrtin kukkaa. Näin tehtiin.

Kakku oli herkkua - kaikkien siitä itsensä ähkyyn syöneiden mielestä :)

Hieman egyptiläisittäin maustettua mustapapu-lihakeittoa

Tästä piti tulla kirkas papu-lihakeitto, mutta kämmelsin. Paikkasin virhettäni tomaatilla ja olin jo vaipua epätoivoon lihasoppani kanssa kun keksin laittaa sekaan ostamaani Nomun Egyptian dukkahin uutta, chilillä ryyditettyä versiota. Jo omituiseksi sekamelskaksi melkein tuomitsemani keitto kääntyikin aromaattiseksi ja ihanaksi. Mauissa oli syvyyttä ja rikkautta, keittoon tuli ihan vähäsen chilin kärkeä ja kermaisen smetanan kanssa nautittuna elämys oli kyllä yksi parhaita täyteläisiä keittoja, joita olen onnistunut tekemään.

Olin ostanut keittolihaa pakkaseen ja soittelin äidille ennen puuhaan ryhtymistä miten ihmeessä nyt tekisin lihakeiton, että se olisi oikein hyvää. Olin miettinyt mummon tapaa paahtaa keitto- ja kastikelihoja vähän uunissa ennen ruuaksi laittamista. Äiti pohti ihan samaa, todeten tosin, että jos lihat laittaa uuniin, pitää olla varovainen ettei niitä päästä kuivamaan. Totesin, että voisin kokeilla paahtamista, koska minulla oli vielä kaapissa Puljongin valmis vasikkaliemi.

Minä pilkoin lihat. Kuivumisen estämiseksi marinoin ne öljyllä ja maustoin hieman rosmariinilla, salvialla ja valkosipulilla. Sitten laitoin lihat uuniin paahtumaan n. 180 asteeseen.

Keiton pohjaksi olin suunnitellut tekeväni kirkasliemisen ranskalaisen sipulikeiton tyyppisen pohjan, johon lihojen lisäksi laittaisin sattumiksi mustapapuja. Keiton olisi sitten voinut koristaa tuoreella salvialla ja tarjoilla vaikka naanleivän kanssa.



Kaikki olisi varmaan mennyt ihan ilman minkäänlaisia suunnanmuutoksia, jos olisin keittänyt mustapavut erikseen, puhtaassa vedessä. Mutta ei, olin kiireessä, enkä ajatellut. Niinpä molskautin ne pavutkin kypsymään sipulikeittopohjan sekaan, johon olin laittanut liemeksi sen vasikkaliemen. Vinkki: jos ette tienneet, mustapavut värjäävät keitinliemensä harmaanvioletiksi.

Kuorin papujen pintaan nostamaa keitinvaahtoa ja manasin. Mitä ihmettä sitä sitten nyt keksisi - pavut ovat nut sopassa, eikä toista lientäkään enää ole. Sipulitkin muuttuvat ihan harmaiksi papujen keittyessä.

Ja sitten tuumasin, että ehkä keitosta saisi vielä kuin uuden lisäämällä aiihen tomaattimurskaa ja punaviinipullon jämän, joka keitiöön oli jäänyt. Lisättyäni tomaatin ja viinin oli ihan varma, että pilasin koko sopan ihan lopullisesti. Kun tomaatti ei ollut vielä ehtinyt yhtään hautua, sen maku oli ohut ja se jyräsi kaiken muun alleen. Olin hetken melkein itku kurkussa kun pohdin, miten ihmeessä saan maustettua keiton niin, ettei siitä tule tasapaksua ja tylsää.

Onneksi sain päähäni tarttua Egyptian dukkah -purkkiin. Kun lisäsin keittoon maustetta, tiesin, että keitto on palastettu. Pähkinäinen maku sopi pehmeään paahtuneeseen sipuliin ja rosmariinien kanssa paahtuneeseen lihaan todella hyvin. Lisäsin vähän etikkaa nostamaan yrttien aromeita vielä enemmän esiin, vähän mustaa pippuria ja jos olisin löytänyt laakerinlehden, olisin saattanut lisätä senkin. En löytänyt, joten lisäsin palan sellerin vartta.

Kun keitto sitten hautui liedellä tunnin verran ainakin, maut pyöristyivät, pehmenivät ja keittoon tuli tosi paljon syvyyttä. Ja kun sitten nautiskelimme sitä kermaisen smetanan kanssa oman penkin rucolasilpulla ryyditettynä, totesin hiljaa mielessäni, että siitä tuli lopulta ihan naurettavan hyvää. Rva R kehui keittoa moneen kertaan. Kun sanoin, että se voi olla, että tätä keittoa en enää saa tehtyä uudelleen A totesi useampaan kertaan sen olevan hirveä sääli, koska "keitto on vaan niin pahuksen hyvää".

Mitäs siinä sitten äitipuoli muutakaan voi, kun ottaa kiltisti koneen eteensä ja alkaa muistella mitäs siihen soppaan oikein menikään... Täytyyhän sitä "pahuksen hyvää keittoa" varmaan lapselle joskus uudelleenkin tehdä.:)

Ja vaikka tästä tulikin ihan älyttömän hyvää, joskus vielä kokeilen tehdä sitä sipulista lihakeittoa mustapavuilla, mitä alunperin kuvittelin tarjoavani A:n synttäreillä. ;)




Egyptiläisellä mausteseoksella maustettua tomaattista lihakeittoa (n. 6:lle)

900g naudan etuselkää
3-4 isohkoa sipulia
2 rkl Gentleman Jack -viskiä
n. 1 l liotettuja mustapapuja
1 l vasikkalientä (+ n. 0,5-0,7l vettä -> tätä ei tarvita jos käytät kypsiä papuja tai keität pavut erikseen)
500g paseerattua tomaattia
n. 1,5 dl punaviiniä
2-3 rkl punaviinietikkaa
1-2 tl rouhittua mustaa pippuria (tai maun mukaan)
n. 3 tl Nomun Passion Chilli Dukkah -mausteseosta (eli uutta, tulisempaa Egyptian dukkahia)
3 valkoipulin kynttä
1/2 sellerin vartta
n. 40g voita
öljyä
savusuolaa (tai tavallista suolaa ja esim. vähän savustettua paprikajauhetta)
rosmariinia
salviaa
rucolaa
2 tl hunajaa

Lisäksi tarjolle: smetanaa


Liota pavut puhtaassa, runsaassa vedessä yön yli. Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Kuutioi huoneenlmpöön noussut keittoliha sopiviksi, hieman isohkoiksi kuutioiksi ja laita ne uunipannuun. Kaada päälle öljyä, lyö rikki veitsellä valkosipulin kynnet mutta älä pilko niitä. Sekoita valkosipuli ja rosmariini sekä salvia lihoihin ja öljyyn ja paahda niitä uunissa välillä käännellen kunnes lihat saavat vähän vaaleanruskeaa väriä.Ehkä n. 20-30 min. Kun lihat paahtuvat tee keittopohja.

Laita paksupohjaiseen kattilaan tai kasariin voi ja suikaloidut sipulit. Kuullota sipuleita kunnes ne alkavat saada kaunista kullanruskeaa sävyä. Lisää sitten bourbon ja sekoita hetken.

Lisää sitten sipuleille liemi ja pienennä lämpöä. Tässä kohdin voit joko laittaa pavut erikseen kiehumaan puhtaaseen veteen ja lisätä kypsät pavut keittoon myöhemmin. Sillä tavoin vältyt keiton kuorimiselta. Jos lisäät kypsät pavut sinun ei myöskään tarvitse lisätä keittoon enää vettä myöhemmin. Melkein suosittelen keittämään pavut erikseen, koska keittoa on hankalaa kuoria hukkaamatta sipuleita.

Poista paahtuneista lihoista kuivuneimmat yrtinpalat ja kokonaiset valkosipulin kynnet. Lisää sitten keittoon paahdettu liha ja uuniastiaan kertynyt yrttinen paistinliemi. Lisää keittoon kypsät pavut sekä tomaattimurska, punaviini, sellerin varren palanen ja etikka. Mausta mustalla pippurilla ja egyptian dukkah - mauseseoksella. Jätä keitto hautumaan ainakin n. tunniksi hiljaisella tulella. Sellerinvarren voi poistaa n. keittelyn puolessa välissä kun se on antanut makunsa soppaan.

Kun liha on murtuvaista ja pehmeää, soppa on kypsää. Tarkista maku ja keiton rakenne. Lisää tarvittaessa vähän vettä. Mausta hyvällä oliiviöljyllä, savusuolalla, pippurilla ja nokareella hunajaa.

Kun tarjoilet keiton hakkaa pinnalle vielä pieneksi tuoretta rucolaa ja lorauta oliiviöljyä koristeeksikin. Tarjoile smetanan ja rosé - viinin kanssa.

Ajatuksella, sinulle tehtyä

Taannoisesa tyttöjen illassa kun vaihdoimme kuulumisiamme, meille kiireen keskellä pakertaville työikäisille naisille tuli puhetta myös ruuasta, sen laittamisesta arjen kiireissä ja myös vähän ruuan merkityksestäkin. Monesta asiasta puhuttiin, mutta mieleeni jäi eräs pieni tarina, joka sai minut muistamaan niitä lukemattomia lapsuuteni ompeluseuroja ja pyhäkouluja joita oma mummoni nuorempana väsymättä ja rakkaudella valmistellen luonaan järjesti.

Ystäväni P kertoili, että hänen jo työelämästä pois jäänyt äitinsä on monen muun samassa elämäntilanteessa olevan äidin kanssa mukana paikallisessa seurakunnan vapaaehtoistyössä. Säännöllisesti naiset kokoontuvat seurakuntakeskukselle ja tekevät siellä voileipiä hyväntekeväisyyskahveja varten. Paikalle saavutaan jo aikaisin aamusta, monta tuntia etukäteen koska leipiä väännetään valtavat määrät: kurkut siivutetaan, salaatit pestään ja jokainen leipä tehdään valmiiksi asti. Kahville tulijoitakin on paljon paikkakunnalla, missä ilmaisia ja avoimia tapahtumia on tarjolla vain vähän.

En tiedä miten asiaa voisi tai olisi voinut siinä kauniimmin kuvailla kuin P:n sanoin: "Voisihan ne juustot, leikkeleet ja voin kattaa myös pöytään, jotta jokainen tekisi oman leipänsä. Mutta luulen, että siihen liittyy myös jotain toisen ihmisen kohtaamisesta ja arvostamisesta, ihmisarvosta." ja P jatkoi: "...Että sellaisillekin ihmisille, jotka ovat yksinäisiä, syrjäytyneitä tai eivät saa mitään arvostusta keneltäkään muulta, osoitetaan huomaavaisuutta tekemällä heille kauniita ja huolellisesti valmistettuja voileipiä."

Asettumatta nyt minkään uskonnollisen yhteisön puolelle tai mitään vastaan, ainakin minä liikutuin noista voileivistä. Pysähdyin siinä miettimään myös niitä mummoni seuroissa tarjoamia voileipiä, joita avuksi kutsuttu tytär ja tyttärentytärkin pääsivät tekemään. Voin vieläkin haistaa tuoreen hiivaleivän, auringon kypsyttämät tomaattisiivut ja omasta maasta poimitut salaatinlehdet, joita jokaiseen leipään voin päälle laitettiin. Ja kaikki leivät katettiin lasilautasille pyhäliinan päälle soilikkien, saint paulioiden ja pelargonioiden kukkiessa ikkunalaudalla. Kukkaset ikkunalaudalla mummo oli tarkasti valinnut etukäteen ja tuonut esille kauneimmin kukkivat ja rehevimmät kasvit. Mummo halusi tarjota kaikille vierailleen parasta.

Välittämistä ja kunnioitusta voi osoittaa niin monin tavoin; eikä ruoka ole pelkästään ravintoa.

Idea näihin jäädytettyihin kukkasiin on Anne Paalon kirjasta Kukkaruokaa. Jääpalan sisään jäädytetyillä kukkasilla saa kesäisiin booleihin ja vaikka ihan tavalliseen mehuun kaunista väriä ja ehkäpä ripauksen jotain muutakin. A pitää erityisesti kurkkuyrtin kukkasista ja tämän tietäen, minä taiteilin niitä jääpalamuottiin. Valitettavasti ei ollut pääkallon muotoista jäämuottia - se olisi varmaan ollut sankarille vielä enemmän mieleen. Mutta näitäkin hän halusi ehdottomasti itse irrotta muotista lasiinsa ja ilmoitti, että näitä voi tehdä toistekin. Taisinpa saada jopa pienen halauksen tai pari sankarilta synttäreiden järjestämisestä.



Kukkasilla koristettuja jääpaloja

Poimi syötäviä kukkasia ja täytä jääpalamuotti puolilleen vettä. Laita sitten jokainen kukkanen varovasti veteen. Kurkkuyrtin kukkien kanssa parhaaksi havaitsin laittaa kukan "oikea puoli" alaspäin muottiin.

Nosta puolillaan olevat jääpalat pakkaseen ja anna jäätyä. Täytä sitten jokainen jääpalamuotti täyteen asti ja jäädytä uudelleen. Lopputuloksena saat jääpaloja, joiden keskellä on kukkanen.

Kirjan esimerkkejä kukista joita voi jäädyttää jääkuution sisään: esim. orvokki, ruusun terälehdet, seljankukka ja ruiskaunokki.