Kantarellipasta joka toi mieleen epäilyttävästi carbonaran

Tähän juhlan keskelle pitää raportoida yksi hävikkiherkku viime viikonlopulta. Innostuin, koska kävimme tänään sienimetsässä ja siellä oli ihanaa. Niin että menkäätten metsään.

Oikeastaan tämän sunnuntai-illallisen idea lähti siitä, että olin ihan ostanut litran kantarelleja ja ne jäivätkin käyttämättä viikonloppuna. Samoin oli jäänyt käyttämättä aamupalapöydästä kolme kahdeksan minuutin munaa, koska keitin vierasjoukkiolle vähän summammutikassa kananmunia ja niitä jäi juuri sopivasti kolme. Lisäksi oli vielä aranchinien (tällä kertaa vähän simppelimpien kuin nämä) paistelusta jäänyt frittiöljy - kuin tilauksesta ;) Ideana oli siis hyödyntää mahdollisimman pitkälle jämiä simppeliin pastaan. Ja kun pasta oli valmis yllätin itsenikin; sehän on ihan kuin carbonara, mutta ilman pekonia(eikun Anteeksi pancettaa... ;) ).

Paistoin siis ihan vanhanaikaisesti kantarellit  voissa - enkä ole kyllä enää ihan 100% varma menikö seokseen shalotti vai banaanishalottia - mutta muistelisin että meillä oli banaanishalottia josta sain pelastettua enää sisäosan. Joka tapauksessa sipulisilppua meni voihin kantarellien kanssa väriä saamaan. Sitten lisäsin valkoviiniä ja timjamia. Samaan aikaan laitoin spaghettia kiehumaan ja kuumensin frittiöljyn.

Sen jälkeen rikoin yhden munan kippoon ja pyörittelin ne kuoritut, keitetyt kananmunat ensin jauhossa, sitten kananmunassa ja sen jälkeen vielä pankossa ja paistoin ne upporasvassa kullankeltaisiksi. Uppopaistaminen sai jääkaapissa asuneiden munien sisustan taas juoksevaksi mutta ei jämäyttänyt sitä. Lopputulos oli siinäkin suhteessa parempi kuin uskalsin toivoa.

Kun vielä sekoitin pastaan sen lopun kuorrutukseen käytetyn kevyesti vatkatun munan, parmesania ja sieniseoksen lopputulos oli tosi hyvää ja jollain tavalla hyvin carbonaran tyyppistä. Ruskistettuja kohtia saaneet sienet ja sipulit olivat syvän ja hyvän makuisia ja kananmunasta tuli sitä carbonaran ruokaisuutta. Vaikka tämä oli tämmöinen extempore, niin älyhyvää tuli.


Kantarelli "carbonara" (n. kolmelle-neljälle)

Pastaa (määrä ruokailijoiden määrän ja nälän mukaan)
3-4 keitettyä munaa n. 6-8 min aun mukaan yksi per ruokailija
1 l kantarelleja
iso klimppi voita
1 pieni shalottisipuli (tai pala tavallista sipulia)
1 valkosipulin kynsi
n. lasillinen valkoviiniä (esim. joku pahvin loppu käy hyvin)
(timjamia ja/tai lehtipersiljaa)
parmesanraastetta

leivitykseen
1 muna
jauhoa
pankoa
suolaa

Kuori keitetyt munat varovasti ja laita vesi sekä frittiöljy kuumenemaan. Laita kolmeen pieneen kippoon leivitystarpeet, jokainen omaansa.

Sitten laita kuumaan pannuun kunnon klimppi voita, shalotti ja valkosipulisilppu sekä sienet. Paista niihin kaunista väriä voissa. Mausta pippurilla ja halutessa yrtillä. Lisää valkoviini ja anna kiehahtaa. Lisää tarvittaessa vielä klimppi voita jos seos vaikuttaa liian kuivalta.

Mausta kiehuva keitinvesi suolalla ja laita pasta kiehumaan. Raasta parmesania ainakin desin verran. Leivitä kuoritut munat ensin hieman suolalla maustetussa jauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi pankossa.

Kun öljy on niin kuumaa että leivänpala nousee kiehuen pintaan, paista munat yksitellen tat jos kattila on iso, voit laittaa kaksi tai kolmekin kerrallaan. Pääasia että öljy pysyy tarpeeksi kuumana.

Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, valuta se ja sekoita sieniseokseen. Lisää sitten leivitykseen käyttämäsi munan loppu pastan sekaan ja sekoita mukaan myös parmesanraaste. Tarkista maku ja mausta mustalla pippurilla.

Asettele lautaselle pasta ja päälle uppopaistettu, lämmin kananmuna. Tarjoa heti.