Ibericopossun ulkofilettä salviavoissa

Se oli tosi omituinen päivä kaikenkaikkiaan. I oli vonkunut jo viikon äitin kanssa bussilla menemistä ja siten perjantaina kun olin vapaalla, olin päättänyt jo etukäteen että lähdemme Hakaniemen halliin. Oli ihan kuin I olisi arvannut moisen ja puheli läpi yön unissaan bussilla ja junalla menemisestä. Minä nukuin pätkissä ja näin kummallisia unia.

Yhdessä niistä unista olin joutunut treffeille jonkun ihan uppo-oudon miehenkörilään kanssa. Muistan unesta vielä, että koitin selittää minulla olevan jo miehen ja etten aio päivittää häntä toiseen kappaleeseen. Mutta unessani esiintynyt kilpakosija ei ottanut moista kuuleviin korviinsakaan ja tilanne alkoi käydä kannaltani suorastaan tukalaksi. En kuolemaksenikaan muista, miten pääsin tilanteesta pois, mutta muistan, että samassa unessa I ei ottanut nukkuakseen millään. Aamulla raportoin untani V:lle luonnollisesti vähän kiusoitellen. Eikä tässä kaikessa olisi mitään kummallista muuten, mutta kun se uni melkein kävi toteen.

Voin määrä on suuri, mutta sitä ei sinänsä syödä, se maustaa possun ja auttaa kypsyttämisessä. 

Hakaniemessä aurinko paistoi ja oli kaunista. Pitkällä sillalla pysähdyin nostamaan I:n kärryistä että hän sai katsella laivoja. Keskustassa tuoksui meri, yön kummalliset kuvat olivat aikaa sitten unhoon painuneet ja mieli askarteli jo hallin mahdollisissa löydöissä. Mutta lähtiessämme siitä sillalta liikkeelle, vaalea, raamikas turvaliiviin pukeutunut mieshenkilö alkoi viittelöidä jotain. Ja kun tajusin, että hän viittelöi minulle, elehtien kahvikupin kallistelua muistuttavalla kädenliikkeellä hän jo huikkasikin: "lähde kahville?"

Eikä I kotimatkalla nukahtanutkaan kärryihin, eikä junassa, eikä bussissa eikä edes sänkyynsä ennenkuin joskus puoli neljän aikaan. Todellakin, outo päivä.

Ja kun illalla raportoin tätä V:lle täytyy myöntää että pakkasi väkisinkin hymyilyttämään, sillä ei tämmöisiä nyt ihan joka päivä tällaiselle rehevälle perheenäidille käy. Ja hauskan muiston lisäksi löysin hallista vielä upeaa ibericopossun filettä jonka paistoimme kuten jostain kokkausillasta opin - kuumassa pannussa runsaalla salviavoilla valellen.

Reinin lihan myyjä oli oikeassa, tuo ulkofilekin on erinomaista! 

Ja olipa syynä sitten tavallista hymyilevämpi vaimo tai se pähkinäisen ihana ja maultaan muutenkin täysin muista possuista eroava iberico niin kirposipa V:ltäkin pohtivainen kommentti tarinaani;"sillä miehellä oli selvästi hyvä maku".

Eikä se nyt ainakaan vähempää hymyilyttänyt.:)

Ja tähän loppuun ihan pieni iberico - hehku, sillä jos se ei nyt vielä tullut selväksi niin tuo iberioco on ihan järkyttävän hyvää. Tuota Espanjasta meille tutuksi tullutta herkkua harvoin näkee täällä suomenkamaralla ja tälläkin kertaa hinta oli muistaakseni yli kolmekymppiä kilolta. Mutta siitä ei voi puhua samana päivänäkään tavallisen possun ulkofileen kanssa. Koko lihan rakennekin on täysin erilainen. Ei ole ollenkaan vaikeaa kuvitella että possu on oikeasti elänyt tammenterhoilla koko ikänsä. Iberico love all around.

Ibericopossun ulkofilettä salviavoissa

Possun filettä
tilkka öljyä
50g voita
1 salvian lehti per ruokailija
suolaa ja vastarouhittua mustaa pippuria

Laita kuumalle pannulle tilkka öljyä. Paista possun toinen pinta kullanruskeaksi pannussa (V paistoi ensin myös fileen rasvakerrosta, koska sitä oli fileen selyksessä). Käännä sitten possun file toisinpäin ja anna paistua n. minuutin verran. Lisää sitten voi pannuun ja anna sulaa. Lisää salviat sulaan voihin ja valele possua sulalla salviavoilla. Paista n. 3 min tai kunnes possu on kauniin värinen. Salvianlehdet kannattaa pelastaa turvaan kun ne ovat muuttuneet rapeaksi.

Idea on jättää iberico ihan vähän roseksi sisältä ja sulalla voilla valelu nopeuttaa kypsymistä. Lopuksi mausta pippurilla ja suolalla.

Tarjoa lisänä vaikka rustiikkista paahdetuista juureksista koottua lämmintä salaattia ja omenahilloketta.