sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Hunajaa, banaania ja muffinssia juuri sinulle.

banaanimuffinssi, aamupala


Joskus pienillä asioilla on suuri merkitys. Sillä, ymmärrätkö pysähtyä kysymään naapurilta: "mitä sinulle kuuluu?" tai että ehdit arjen keskellä katsomaan koko pienillä kasvoillaan nauravaa lastasi ja miettimään miten tämän hetken saisi säilöttyä purkkiin myöhempää varten. Jotenkin elämä tallentuu juuri noihin pieniin, kirkkaisiin hetkiin. Elämä on subjektiivinen kokemus ja nykyään tuntuu, että pitäisi muistaa kokea enemmän; hengittää syvemmin ja kuunnella tarkemmin. Välillä pitäisi vain sulkea silmät ja olla auringossa. Liian nopeasti päivät valuvat sormien lomasta kuin lämpimän hiekkarannan kuiva hiekka. Tuntuu, että katsomalla tarkasti ei aina näekään selvimmin. Parhaiten kokee sydämellä.

banaanimuffinssi

Niihin kirkkaisiin hetkiin liittyy lämmin tunne. Se on tunne, jonka muistat varmaan lapsuudesta - ystävällinen hymy tai paijaus. Häivähdys lapsenuskoa siihen, että maailmassa on hyviä ajatuksia jaettavaksi. Kyllä, myös juuri sinulle. 

Eikä sen tarvitse olla mitään valtavaa - usein pieni on suurta; kun väsyneenä raahaudut tutulle lihatiskille ja lihamestari tulee tervehtimään. Vaikkei hän sano mitään erityisen tuttavallista, hänen katseestaan näkee että hän muistaa sinut. Hän tietää oikeastaan jo etukäteen, minkä palan haluat mutta odottaa kärsivällisesti kun käyt läpi kaiken mitä tiskissä on. Häneltä liikenee hymy temppuilevalle taaperolle ja pari vinkkiä väsyneelle äidille.  Lihamestari on vuosien saatossa oppinut tuntemaan asiakkaansa; neuvot ovat aina kohdallaan - ei koskaan liikaa vaan juuri sopivasti. Se on herkkä taitolaji. Sen olemassaolon huomaa parhaiten vasta kun se puuttuu. 


Pieni, mitätön asia voi tehdä tavallisesta erityisen. Ihan tavallinen, mustunut banaanipariskunta voi muuttua muffinssiksi.  Ja ihan tavallinen muffinssi voi muuttua erityiseksi kun se tarjotaan lasista lusikalla; pitkien banaanikiekkojen, hyvän creme fraichen ja hunajan kanssa. Sellainen muffinssi tekee aamiaisestakin erityisen. 

muffinssit retkelle


Ja viime sunnuntaina päivästäkin tuli erityinen, kun puhelin soi. Joku oli ajatellut erityisesti meitä, sillä sanat puhelimessa kutsuivat meidät retkelle Nuuksioon. Ja vaikka erityisyys ei vaadikaan paljon, se auttaa kun hoksaa mahdollisuuden. Pakkasin ne uunituoreet muuffinssit ihan tavalliseen, tyhjentyneeseen  joulukarkkirasiaan, keitin kuumaa mehua termokseen ja asensin lapsen pulkkaan lampaantaljan. 

Ja kun olimme vaeltaneet aurinkoisilla hangilla tällaiselle lapsiperheelle sopivan punarinnan kierroksen kaivoin ne ulkoilmassa upealle tuoksuvat muffinssit esiin siitä peltirasiasta ja tarjosin kaikille kuumaa mehua. Niin ja lisäksi paistettiin makkaraa. I pyöri sulamisvesien muodostamassa kuralätäkössä kasvot loistaen ja ryntäsi täyttä vauhtia ja täysin pelkoa vailla jäästä liukkaaseen pyllymäkeen. 

retki, nuuksio

Ja niin siitä ihan tavallisesta sunnuntaista tulikin ihan erityinen. Juuri sellainen, johon kietoutuu makuja ja tuoksuja lapsuudesta. Sellaisia, mistä äkkiarvaamatta muistaa eletyn elämän ja albumeihinsa kellastuneiden valokuvien hetket läikähtävät mieleen todenmakuisina kuvina kuumaa mehua siemaillessa. 

Ja juuri tällaisen, kimaltavan hangen hohtoisen, auringon täyttämän talvipäivän sitä haluaisi jotenkin tallettaa ja muistaa vielä paljon, paljon myöhemminkin.  

muffinssi ja jogurttia

Banaania, ranskankermaa ja muffinssia (ohje: BBC Food Jill Dupleix)

75g sulaa voita
250g vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
hippunen suolaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl muskottia
115g sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 isohkoa, kypsää banaania
2 munaa
1,5 dl maitoa (alkup. ohjeessa 1,25 dl, mutta taikina tuli vähän liian paksua)
n. 10 pekaania (alkup. ohjeessa saksanpähkinää)

Tarjoiluun
2 banaania siivutettuna vähän vinoon, isoina siivuina
pekaaneita
2 rkl creme fraichea tai hyvää, kermaista turkkilaista/kreikkalaista jogurttia
2 rkl juoksevaa hunajaa

Kuumenna uuni 190 asteeseen. 

Sulata voi ja anna jäähtyä hieman. Murskaa banaanit huolella. Siivilöi kulhoon jauhot, leivinjauhe, sooda, suola, kaneli, muskotti ja sekoita joukkoon sokeri ja vaniljasokeri. 

Sekoita toisessa kulhossa haarukalla kananmuna, maito ja sula voi ja banaanimurska. Minä lisäsin tähän seokseen myös hieman extrapekaaneita. 

Sekoita aineet keskenään vain juuri sen verran, että taikina muodostuu. Ei haittaa, vaikks isiihen jää vähän banaaniklimppejä. 

Kaada taikina muffinssivuokiin, niin että ne täyttyvät n. 2/3 täyteen. asettele jokaisen muffarin päälle vielä koristeeksi yksi pekaani. 

Paista uunissa 20-25 min, kunnes muffinssi on kypsää ja kauniin väristä. Anna jäähtyä vuuissaan. 

Tarjoile banaanisiivujen, creme fraichen tai jogurtin kanssa ja koristele pekaaneilla ja hunajalla. 

10 kommenttia:

Campasimpukka kirjoitti...

Tosi mukava postaus, niin lämmin tunnelma!

Nelle kirjoitti...

Campasimpukka: kiitos. En tiedä, oli jotenkin niin leppoisa sunnuntai:) Ja ulkona, auringossa kävely on pop. tulee mieleen hiihtoretket lapsena - silloin mukaan sai aina taatelia. Se oli äiinkin herkku lapsena eikä äiti raaskinut kieltää sitä meiltäkään :)

Ankerias Vipunen kirjoitti...

Tutun näköinen makkarateline. Ehkä mekin ollaan paistettu siinä makkaroita. Nuuksio on upea kansallispuisto.

Hienosti kirjoitettu. Näitä on tosi kiva lukea.

Iituntiltu kirjoitti...

Tästä tuli jotenkin haikea fiilis. Monesti miettii, miten elämä meneekään niin valtavaa vauhtia eteenpäin. Kun katson juuri 12-vuotta täyttänyttä tyttöäni, mietin, että minne se pieni vauva katosi. Juurihan hän oli tässä mun sylissä. Voi kun tosiaan voisi säilöä ne pienet, kauniit hetken johonkin rasiaan ja ottaa sieltä välillä esiin ja samalla palata niihin suloisiin hetkiin.

Nelle kirjoitti...

Ankerias: kiitos, varmaan oletekin jos tuo punarinnan kierros kuulostaa tutulta :) Olin itse asiassa yllättynyt miten kaukana tuo haukilampi oli. Ja miten iso keskus sinne oli tehty ja millaiset laskettelurinteet siellä oli vieläkin käytössä.

Iituntiltu: Hyvin huomattu; mullakin sekoittuu noihin hetkiin muistoja siitä, kun sisko oli pieni. Tuollainen taapero just. Olin itse silloin n. 14 ja muistan ihan selvästi koko jutun. Ja niin siitäkin on tullut aikuinen nainen. :) Ihan hyvä se on semmosena, mutta ei voi mitään että jotain välähdyksiä muistuu ja muistuu miten nopeasti se aika menee.

Herkkusuun Lautasella kirjoitti...

ihanat noi lasit ja servetit, mistä ne on?

Nelle kirjoitti...

Herkkusuu: Mulla oli ihan sama reaktio kun näin ne Ikeassa ;) Mikä parasta, yksi lasi maksoi jotain 80snt/kpl. Tiedä sitte kestääkö, ajattelin pestä käsin...

Nelle kirjoitti...

Ai niin ja samaan sarjaan on myös keittiöpyyhkeitä, joihin sorruin myös... ;)

Daniela kirjoitti...

Ihanan lämpöinen postaus (ja laseja ihastelin minäkin)!

Nelle kirjoitti...

Daniela: Ikeassa oli niin söpskiä kevätjuttuja tullut että sai ihan pidätellä itteensä. Ja iittalaltakin tuli uusia muumimukeja. Oh noes. Mihin niiden kanssa oikein joutuu!