Hunajaa, banaania ja muffinssia juuri sinulle.

Joskus pienillä asioilla on suuri merkitys. Sillä, ymmärrätkö pysähtyä kysymään naapurilta: "mitä sinulle kuuluu?" tai että ehdit arjen keskellä katsomaan koko pienillä kasvoillaan nauravaa lastasi ja miettimään miten tämän hetken saisi säilöttyä purkkiin myöhempää varten. Jotenkin elämä tallentuu juuri noihin pieniin, kirkkaisiin hetkiin. Elämä on subjektiivinen kokemus ja nykyään tuntuu, että pitäisi muistaa kokea enemmän; hengittää syvemmin ja kuunnella tarkemmin. Välillä pitäisi vain sulkea silmät ja olla auringossa. Liian nopeasti päivät valuvat sormien lomasta kuin lämpimän hiekkarannan kuiva hiekka. Tuntuu, että katsomalla tarkasti ei aina näekään selvimmin. Parhaiten kokee sydämellä.

Niihin kirkkaisiin hetkiin liittyy lämmin tunne. Se on tunne, jonka muistat varmaan lapsuudesta - ystävällinen hymy tai paijaus. Häivähdys lapsenuskoa siihen, että maailmassa on hyviä ajatuksia jaettavaksi. Kyllä, myös juuri sinulle. 

Eikä sen tarvitse olla mitään valtavaa - usein pieni on suurta; kun väsyneenä raahaudut tutulle lihatiskille ja lihamestari tulee tervehtimään. Vaikkei hän sano mitään erityisen tuttavallista, hänen katseestaan näkee että hän muistaa sinut. Hän tietää oikeastaan jo etukäteen, minkä palan haluat mutta odottaa kärsivällisesti kun käyt läpi kaiken mitä tiskissä on. Häneltä liikenee hymy temppuilevalle taaperolle ja pari vinkkiä väsyneelle äidille.  Lihamestari on vuosien saatossa oppinut tuntemaan asiakkaansa; neuvot ovat aina kohdallaan - ei koskaan liikaa vaan juuri sopivasti. Se on herkkä taitolaji. Sen olemassaolon huomaa parhaiten vasta kun se puuttuu. 

Pieni, mitätön asia voi tehdä tavallisesta erityisen. Ihan tavallinen, mustunut banaanipariskunta voi muuttua muffinssiksi.  Ja ihan tavallinen muffinssi voi muuttua erityiseksi kun se tarjotaan lasista lusikalla; pitkien banaanikiekkojen, hyvän creme fraichen ja hunajan kanssa. Sellainen muffinssi tekee aamiaisestakin erityisen. 

Ja viime sunnuntaina päivästäkin tuli erityinen, kun puhelin soi. Joku oli ajatellut erityisesti meitä, sillä sanat puhelimessa kutsuivat meidät retkelle Nuuksioon. Ja vaikka erityisyys ei vaadikaan paljon, se auttaa kun hoksaa mahdollisuuden. Pakkasin ne uunituoreet muuffinssit ihan tavalliseen, tyhjentyneeseen  joulukarkkirasiaan, keitin kuumaa mehua termokseen ja asensin lapsen pulkkaan lampaantaljan. 

Ja kun olimme vaeltaneet aurinkoisilla hangilla tällaiselle lapsiperheelle sopivan punarinnan kierroksen kaivoin ne ulkoilmassa upealle tuoksuvat muffinssit esiin siitä peltirasiasta ja tarjosin kaikille kuumaa mehua. Niin ja lisäksi paistettiin makkaraa. I pyöri sulamisvesien muodostamassa kuralätäkössä kasvot loistaen ja ryntäsi täyttä vauhtia ja täysin pelkoa vailla jäästä liukkaaseen pyllymäkeen. 

Ja niin siitä ihan tavallisesta sunnuntaista tulikin ihan erityinen. Juuri sellainen, johon kietoutuu makuja ja tuoksuja lapsuudesta. Sellaisia, mistä äkkiarvaamatta muistaa eletyn elämän ja albumeihinsa kellastuneiden valokuvien hetket läikähtävät mieleen todenmakuisina kuvina kuumaa mehua siemaillessa. 

Ja juuri tällaisen, kimaltavan hangen hohtoisen, auringon täyttämän talvipäivän sitä haluaisi jotenkin tallettaa ja muistaa vielä paljon, paljon myöhemminkin.  

Banaania, ranskankermaa ja muffinssia (ohje: BBC Food Jill Dupleix)

75g sulaa voita

250g vehnäjauhoa

1 tl leivinjauhetta

1/2 tl soodaa

hippunen suolaa

1/2 tl kanelia

1/2 tl muskottia

115g sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 isohkoa, kypsää banaania

2 munaa

1,5 dl maitoa (alkup. ohjeessa 1,25 dl, mutta taikina tuli vähän liian paksua)

n. 10 pekaania (alkup. ohjeessa saksanpähkinää)

Tarjoiluun

2 banaania siivutettuna vähän vinoon, isoina siivuina

pekaaneita

2 rkl creme fraichea tai hyvää, kermaista turkkilaista/kreikkalaista jogurttia

2 rkl juoksevaa hunajaa

Kuumenna uuni 190 asteeseen. 

Sulata voi ja anna jäähtyä hieman. Murskaa banaanit huolella. Siivilöi kulhoon jauhot, leivinjauhe, sooda, suola, kaneli, muskotti ja sekoita joukkoon sokeri ja vaniljasokeri. 

Sekoita toisessa kulhossa haarukalla kananmuna, maito ja sula voi ja banaanimurska. Minä lisäsin tähän seokseen myös hieman extrapekaaneita. 

Sekoita aineet keskenään vain juuri sen verran, että taikina muodostuu. Ei haittaa, vaikks isiihen jää vähän banaaniklimppejä. 

Kaada taikina muffinssivuokiin, niin että ne täyttyvät n. 2/3 täyteen. asettele jokaisen muffarin päälle vielä koristeeksi yksi pekaani. 

Paista uunissa 20-25 min, kunnes muffinssi on kypsää ja kauniin väristä. Anna jäähtyä vuuissaan. 

Tarjoile banaanisiivujen, creme fraichen tai jogurtin kanssa ja koristele pekaaneilla ja hunajalla.