tiistai 16. huhtikuuta 2013

Ruokaa taiteella eli illallisella G.W. Sundmansilla


"Kyllä tänne nainenkin mahtuisi pitämään nämä pojat kurissa, mutta jostain syystä hakemuksia ei ole oikein tullut" sanoi G.W. Sundmansin keittiöpäällikkö Matti Jämsén hieman hymyillen kun seisoimme parin muun bloggaajan kanssa katsomassa reilun kymmenen mieskokin täsmällistä ja tehokasta siivoustalkoota täyteen myydyn ravintolan illallistarjoilun jälkeen. Olimme päässeet pyhimmästä pyhimmän portaille katsomaan miten ruokalistansa täydellisesti nuorennusleikannut G.W. Sundmans näyttää keittiön puolelta. Ja jos minä olisin kokannut uutta ja vanhaa menua rintarinnan täydelle ravintolalle voin kertoa, ettei keittiöni näyttäisi ollenkaan sellaiselta; rosteri, graniitti ja laatoitukset kiilsivät puhtauttaan ja lautaset nousivat hyllyillä suorissa pinoissa. Kyllä, tämä on juuri se, mikä erottaa meidät harrastelijat ja tosiammattilaiset.

Taide on tuotu Sundmansilla paitsi pöytään, myös sisustukseen. 

"Ruokaa taiteella on seitsemän kansainvälisesti tunnetun taiteilijan ja G.W. Sundmansin keittiöpäällikkö  Matti Jämsénin yhteinen kannanotto modernin ja luovan ravintolakulttuurin puolesta."
Ruokaa Taiteella 16.4-1.6.2013 G.W. Sundmans

Vähän jännitti. 


Kun sain kutsun esimaistelemaan G.W. Sundmansin Ruokaa Taiteella menua, en oikein tiennyt mitä odottaa. Tuo Vanhaa kauppahallia vastapäätä seisova keltainen rakennus on tuntunut aina vähän liian ranskalaiselta ja vähän liian fiiniltä että olisin uskaltautunut sisään asti. Nyt kun kutsu oli käynyt, olin kuitenkin utelias; meille luvattiin jotain uutta enkä rehellisesti tiennyt mitä odottaa.

Ehkä mielessä pyöri jotain sen suuntaista, kuin katsellessa Ritz - hotellin restaurointidokumenttia televisiosta; suorastaan jännitti onnistuuko jossain 2000-luvun alkupuolella suuruuden päivänsä nähnyt Sundmans uudistumaan tyylikkäästi vai onko lopputulos teennäinen, jäykkä ja vain liian fiini. Ja koska mielellään soisin niinkin kunniakkaan menneisyyden omaavan paikan nousevan uudestaan, minua suorastaan jännitti mennä paikalle.

No, sano jo millainen se oli, sano jo! ;)

Paljon pieniä komponentteja jotka kyllä nivoutuivat keväiseksi kokonaisuudeksi 


Minusta se oli erittäin hyvin onnistunut nuorennusleikkaus. Menu on kyllä tyyliltään hyvin perinteinen fine dining - menu pikkuruisine annoksineen ja yksityiskohtineen, mutta se ei ollut kaikki mitä siitä on sanottavaa. Ruokaa Taiteella menun teemana on kupliva kevät. Kyllä, minulle ruuat toivat mieleen juhannuksen mummolassa; punajuuria ja herneitä, kirnuvoita ja tuorejuustoa sekä pekonilevitettä joka toi mieleen kiukaalla paistetut makkarat. Rukiin kaikuja pikkusyötävissä, raikasta kurkkua, nokkosia, savusauna, siikaa, karitsaa ja kasteenraikasta raparperijälkiruokaa, joka oli koristeltu kukkasin kuin juhannusyön heinäpelto.

Sundmansin talo on vanha ja suojeltu, se henkii romanttista puutarhaa. Tunnelma oli silti rennon olohuonemainen. 

Menussa oli paljon komponentteja, mutta ainakin kokonaisena se pysyi hyvin koossa keväisen teeman ympärillä. Se ei kiljunut kevättä ja "kirmannut kuin vasikat niityllä", mikä on minusta varsin sopivaa vanhalle, perinteikkäälle ravintolalle. Voisi varmaan sanoa, että jotain arvokkuudesta oli säästynyt, mutta kepeällä kädellä tehtynä. Kokonaisuus muodosti herkän puutarhassa nautitun alkukesän kesäillallisen jota raikkaan kepeytensä koko menun aikana säilyttävät ranskalaishenkiset viinit tukivat ja täydensivät. Viineissä oli kukkeaa Itävaltalaista Savignon Blancia, juurevampaa jalohomeella kypsytettyä valkoviiniä  ja herkkää ranskalaistyyppistä punaista Uuden Seelannin pohjoissaarelta. Se toi monikerroksisuudessaan mieleeni rehevät syvänvioletit pionit illan jo hämärtyessä kynttilänvaloon.

suomalaista luontoa ja taidetta samassa kattauksessa


Mutta jos arvokkuutta oli säilytetty, menussa oli paljon modernia raikkautta. Modernia makumaailmassa oli, että siika sai päälleen upeaa inkiväärivinagrettea. Se sai täydellisen (sushimaisen) siian henkimään raikkautta ja toi mieleen kylmävetisestä järvestä nostettujen verkkojen raikkaan tuoksun. Villiyrttejä oli käytetty monissa paikoissa. Herkkä ahvenanmaan karitsan niska sai perinteisen valkosipulimuusin lisäksi kumppanikseen upeaa purjoa ja ehkä koko illallisen parhaan suupalan; taikinakuoren sisään leivotun palasen karitsan kateenkorvaa. Se oli niin hienon makuinen yllätys - olematta silti jyräävä. Maussa oli täyteläisiä, hilloisia ja parfyymisiäkin vivahteita; kuin nenään jostain kauempaa kulkeutuva aavistus vanhan rouvan myskistä hajuvettä ja marja-aroniamehua keskellä herkkääkin herkempää puutarhaa.

Pressikuvat: Timo Kauppila, G.W. Sundmansin luvalla


Ja tietysti kaikki tämä oli katettu taiteelle, kuten menu lupaa. Jos ruoka on subjektiivinen kokemus, niin taide on ehkä vieläkin enemmän sitä. Arvaatte varmaan jo postauksen kuvia katsellessanne mitkä teokset ja yksityiskohdat minun mieleeni jäivät? Voi pojat, jos minulla olisi 1200 euroa ylimääräistä astiabudjetissa niin hankkisin tuon Kim Simonssonin kahdeksi lautaseksi jakaantuvan Illuusio - tyttösen. Se on Hieno kuten se toinenkin tyttönen joka kosketti jonkinlaisella surullisuudellaan. Kyllä, ymmärsitte oikein - kaikki uniikit taideteokset jotka ovat esillä, ovat myös myytävänä. Hinnoittelu on taiteilijan hintojen mukainen ja hinnat vaihtelevat 450,- aina 12 000,- asti ja taideteokset vaihtuvat tilanteen mukaan.

Taiteilijat ovat suunnitelleet astioiden ohella myös uniikin sampanjalasisetin Bollingerille.
Pressikuva: Timo Kauppila, G.W. Sundmansin luvalla

Mukana illallista tekemässä on ollut keittiömestari Jämsénin lisäksi seitsemän taiteilijaa.  Mukana ovat olleet Alma Jantunen, Harri Koskinen, Kim Simonsson, Margaret O'Rorke, Markku Salo, Pekka Paikkari ja Sirkka Paikkari. Meillä oli kunnia saada keskustella Pekka Paikkarin ja Markku Salon kanssa koko illallisen ajan. He kertoivat meille annosten ja ruokien yhteisestä luomisprosessista; miten astioiden suunnittelussa piti visuaalisuuden lisäksi ottaa huomioon myös niiden kesto ja käytännöllisyys ravintolaoloissa. Pääosin alkupaloille suunniteltujen näytösmäisten taideteosten lisäksi myös lautaset ja tarjoilukulhot on suunniteltu juuri Sundmansille ja toteutettu Arabialla. Kaikkeen oli kiinnitetty paljon huomiota ja oli kiehtovaa kuulla Paikkarin tarinointia siitä, miten tuohon puunrunkomaiseen tarjoiluastiaan tiilet oli kahlattu Kemiön tiilitehtaan viereisestä merestä. Lisäksi Markku tarinoi Nuutajärvellä toimivasta taiteilijoiden omasta osuuskunnasta jonka ansiosta perinteinen lasinpuhallus ei tuossa lasitaiteen mekassa lopukaan täysin vaikka Iittala siellä sulkeekin ovensa.

Kaiken kaikkiaan elämyksellinen, mieleenpainuva ja hauska kokemus joka lupaa hyvää Sundmansille jatkossa. Kiitos kutsusta, henkilökohtaisestikin vierailu oli monella tapaa ainutlaatuinen juttu.

Ruokaa Taiteella 16.4-1.6.2013 G.W. Sundmans, Eteläranta 16.

Muita raportteja illasta:

Jotain maukasta
Vatsasekaisin kilinkolin

2 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Mäkin erityisesti tykkäsin siitä päättömästä tytöstä. Mutta vähän hintava lautanen kotikäyttöön.. :)

Nelle kirjoitti...

Mari: joo, mä niiiin nään, miten taapero pudottaisi sen lattialle; "Rrrrikki - koo" (= rikki - korjaa)