perjantai 8. helmikuuta 2013

Montako on monta pullaa pohojammaaksi?

omppupitko


Jos olette ihmetelleet blogin hiljaiseloa kuluneella viikolla, se johtuu siitä että olemme olleet I:n kanssa mum-mua katsomassa Pohjanmaalla. Ja tietysti kävimme katsomassa myös minun mummoani, eli I:n isomummua. Ja kun mummo(t) kerran ovat meidät synnyinsijoille saaneet, aikatauluun on tietysti kiinnitetty leivontaa. Ja kun pohojalaaset leipoo...

pulla, leivonta
Leivontapäivän saldoa, kaikesta ei tullut edes otettua kuvaa.... Normipäivä ;) 

No, varmaan arvaatte; lopputuloksena syntyi 2 bostonkakkua, 3 sorttia kierrepullia, 2 sorttia marenkeja, 2 leikkokakkua, 1 omenapitko ja punaisten marjojen piirakka. Ja kaikki lähti pullataikinasta, sillä isomummu tykkää pullasta. Ja sitten ei haluttu heittää valkuaisia poiskaan ja... Mutta mopo, tiedättehän.

mantelisolmut
Mantelisolmut tehdään kaksinkertaisesta taikinalevystä leikkaamalla soiroiksi ja solmimalla kierretyt solmut. 

Ajattelin, että tästä voisi tulla tällainen ideapostaus - sillär reserptejä ei ole. Kun äidin luona leipoessa ei koskaan mitata mitään grammalleen ja kaikki tehdään aina siitä, mitä nyt on sattunut kaappiin kertymään näin jälkikäteen on aika mahdotonta edes sanoa mitä oikein tapahtui tarkasti ottaen :) Mietin joskus, että pitäisi varmaan tehdä oma tagi "äidin keittiössä" blogiin, koska siellä ei koskaan ole sellaisia ruoka-aineita joiden nimi on vaikea lausua ja lopputuloksena tulee aina keksittyä kaikkea hauskaa varioimalla vanhaa ja tuttua, mutta myös maustamalla sitä hieman uudellakin. Ja tietysti pelin henkeen kuuluu, että mitään ei tuhlata.

omenaboston
Omenaboston avattuna. Mukaan laitettiin myös itse tehtyä omppuhilloa. 

Pullan leivonta on minusta yksi sellainen esimerkki. Tarkoitan, että en koskaan omassa kodissani keksi yhtä hauskoja pullajuttuja kuin äidillä. Ehkä se on se, että teen niin pieniä pullataikinoita, että niistä tulee aina tehtyä juuri sitä, mitä oli ajatuskin. Äidin luona pullataikina on yleensä aina litrainen ja ennenkuin se on leivottu loppuun, mielikuvitusta tarvitaan. Sillä kun pullaa tehdään yleensä varastoon, kuka haluaisi syödä samaa pullaa aina? Ja niinpä siitä samasta pullataikinapohjasta sitten syntyy sen seitsemän sortin väännelmät.

boston, kierrepulla
Boston on hankalaa saada kypsymään kauttaaltaan, jos keskelle ei jätä reikää,
Korvaton (= rikkunut) muumimuki käy hyvin keskelle...  

Yksi meidän klassikko ja bravuuri on vaniljaboston. Joskus vuosia sitten keksin nimittäin laittaa tavallista, kotitekoista vaniljakastiketta bostonkakun täytteeksi. Silloin idea muistaakseni oli, etten halunnut tehdä bostonista niin raskasta, kuin pelkällä voilla, mutta kuitenkin mehukasta ja hyvää. Lopputulos oli mykistävän hyvä. Me rakastuimme vaniljakastikkeella täytettyyn bostonkakkuun kerrasta ja rakkaus vaan lisääntyi kun tajusimme seuraavana päivänä, että vaniljakastike myös kostuttaa pullan niin mukavasti, ettei se kuiva samalla tapaa kovaksi kuin kotipulla yleensä seuraavaan päivään mennessä. Vaniljaboston vaan pysyy ja paranoo parin seuraavan päivän aikana.

bostonkakku, vaniljakastike
Vaniljakastikkeen kanssa ei saa liioitella, ohutkin kerros tekee pullasta mehevää. 

No, vaniljakastikkeen kaveriksi meillä on kehittynyt vakiosetti - sisään laitetaan rusinaa, mantelirouhetta  ja niitä ihananällöttäviä säilöttyjä coktailkirsikoita joihin meillä on äitini kanssa salattu, perverssi himo. ;)  Jos niistä ei tykkää, ne kannattaa hyvässä hiljaisuudessa unohtaa, mutta meillä niitä aina tungetaan sinne bostonin sekaan. Myös pähkonärouhetta on käytetty jos mantelia ei ole ja aina on hyvää.

bostonkakku, omena
Omenabostonista tuli syntisen hyvän näköistä... 

No, sitten kun sitä vaniljakastiketta aina tehdään liikaa (!) niin sitä on sivelty myös monensorttisten pullien väliin ja tällä kertaa teimme omenabostonin. Idea siihen taas syntyi, kun meillä oli yli jäänyttä sulaa voita mantelisista pullasolmuista, joiden resepti on joskus kauan sitten saatu tädiltäni. No, nakkasin sekaan pari ruokalusikkaa sokeria, pari ruokalusikkaa jauhoja ja kourallisen suuria kaurahiutaleita ja sekoitin niistä kauramuruseoksen.   Sitten vaan vaniljasoosia taas pullalle, viipaloitu omppu sekaan ja kauramurua päälle. Ja hei rullaati rullaa; taas tuli boston.

omenapitko
Omenapitko; taikinalevyn keskelle omenaa, mantelia ja kondensoitua maitoa, reunat päälle ja viiltoja.
Pinnalle lopuksi kauramurua.

Sitä murua pistettiin lisäksi myös omenapitkon päälle, jonka sisään kokeiltiin kondensoitua maitoa ja omenaa. Ihan hyvää sekin, vaikka maito ei ehtinytkään karamellisoitua niin kuin kuvittelin.

... ja varmaan arvaatte että sen jälkeenhän meillä oli sitä kondensoitua maitoa ylimäärin... ;)

mansikkapiirakka

Ja teimme siitä äidille karkkipullia, joiden sisään laitettiin kondensoitua maitoa ja niitä coktailkiriskoita. Niin, ja loppu laitettiin "red berries" a.k.a mansikka-herukkapiiraan täytteeseen - johonka siihenkin pohja syntyi pullataikinan rippeistä. Sen piirakan pohjaan laitettiin täytteeksi parin sentin kerros marjoja joihin oi sekoitettu perunajauhoa ja kondensoitua maitoa. Sitten piiras paistettiin ja kun se oli jäähtynyt, tuorejuustosta ja kondensoidusta maidosta tehtiin juustokakkumainen hyydytettävä täyte. Ja aamulla ennen mummulaan lähtöä sen päälle vielä tehtiin mansikkakerros ja kiille. han hauska, mutta olisi kyllä toiminut muropohjalla paremmin.

sitruunakakku, kuorrutettu
Sitruunakakku saa uutta eloa, kun sen koristaa voikreemillä ja sokerisitruunaviipaleilla. 

Siihen juustokakkutäytteeseen laitettiin muuten mausteeksi se kirsikkaliemi ja hieman karamellisoitunutta sitruunasiirappia. Niin että mistä se tuli, vai? ;) NOH, kun tämän leivontasession alkuun paneva voima oli isomummun kahvileipien huvennut varasto, niin pitihän mummulle tehdä leikkokakkuakin? ;) Äiti teki yhden sitruunakakun vakioresepyillään ja huvin vuoksi kokeilimme myös tehdä Glorian reseptillä Caprin sitruunakakkua jonka päälle tein kahvitilkalla maustetun voikreemin kauramuffarien päälle tekemääni voikreemin ohjetta muuntaen. Koristeeksi pinnalle tein (marenkiprojektista) yli jääneen sitruunan puoliskan innoittamana muutaman karamellisoidun sitruunasiivun. Lisäksi olisi voinut valuttaa raitoja sitrussiirapista, jos olisi muistanut ottaa sen mukaan mummulaan... :)   Ja ne marengit taas saatiin aikaan valkuaisista, joita jäi kun voitelimme mummun bostoneita keltuaisilla. Ja siinä tuli sitten kaksi herkkua yhdellä pellillä, kun kiehautin pannulla n. desin sokeria ja puolen sitruunan mehun. Sitten kun seos alkoi karamellisoitua, laitoin siihen kiehumaan muutaman sitruunan siivun. Sitten pelastin hetken seoksssa kiehuneet sitruunat uuniin kuivamaan yhdessä marenkien kanssa ennenkuin siirappi paloi. Niin, ja lisäsin vähän vettä pannuun, ettei siirappi jämähdä täysin ja kaadoin seoksen jemmaan jäähtymään. Voilá, sitruunasiirappi paahdetulla sokerilla!;)

Semmoinen juttu tuosta glorian reseptistä, että meillä ei sattunut olemaan mantelijauhoa. Laitoimme rouhetta, ja joko se oli se jauheen puute tai ne luomumunat (jotka olivat isohkoja), niin se kakkutaikina tuli aavistuksen liian löysää ja kakku laski paistamisen jälkeen vaikkei tikkuun tarttunutkaan. Äiti kokeneella kakunleipojan silmällä sanoi heti että taikina on vetelän oloista, mutta tehtiin ilman lisäjauhoa. Nyt jälkikäteen on tietysti hyvä sanoa, että olis vaan pitänyt lisätä pari kukkuraa rkl vehnaäjauhoa taikinaan. Ensi kerralla sitten jos käy samoin.

Marengit tein sen Olivian pavlova - reseptin marenkiseoksesta. Muotoilin niistä vaan pienempiä lusikalla ja puoleen taikinaan rouhin sekaan valkosuklaata. Meidän isi tykkää, että marengit olisivat ihan kuivia, joten niinpä kuivattelin niitä uunin minimilämmöllä ja kiertoilmalla pitäen haarukan piikkejä uunin luukun välissä että kosteus pääsee pois. Aikaa täysin kuivamiseen menee tuntikausia - marengin koosta riippuen. Yleensä olen vielä illalla (useamman tunnin kuivattelun jälkeen) sammutanut uunin ja jättänyt marengit yöksi uuniin kuivamaan. En muuten ole koskaan koittanut sulattaa suklaata marenkimassaan - mutta sitä pitäisi kyllä kokeilla.

Mutta tällaista me ollaan puuhailtu tällä viikolla. Jos haluatte tarkempia vinkkejä johonkin sorttimenttiin niin kysykää. Kerron sitten. :)



 

15 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Vau mikä leivontasessio:)

Nelle kirjoitti...

Yaelian: No. tämmöstä se on kun meidän perheen naiset laittaa leipomaan... :)

Unknown kirjoitti...

Sitä on käyty mun hoodeilla pohjanmaalla :) ja törkysen hyviää leipomuksia. Ite oon tosi huono leipomaan. Näillä ohjeilla opetteleen?

Tuplaespresso kirjoitti...

Pohojalaaselle ei ihan vähä määrä leipomuksia kerrallaan kelpaakaan... Ei passaa päästää Miestä vähään aikaan kurkistelemaan tätä blogia :) Kunhan nyt pyöräytän Runebergien perään vielä satsin laskiaispullia, niin siinä on meille pullansyöntiä vähäksi aikaa ettei itsekin aleta muistuttaa pullaa.

Kiisa kirjoitti...

Hih, pohajalaisena aivan nauratti. Tuollainen ylenpaltteus pitää kyllä niin paikkansa niin leipomuksisa kuin muissakin kokkailussa. Varsinkin juhlapäivinä tai silloin, kun tulee vieraita. Olisihan se nyt häpeäksi, jos tarjottavat loppuisi kesken tai jollekin ei löytyisi syötäväää, pakko siis tehdä monenlaista.

Mutta täytyykin laittaa tuo vaniljakastikeniksi korvan taakse.

Nanna kirjoitti...

Mutta mihinä on ankkastukki ? :)

Jonna kirjoitti...

Nanna puhuu näemmä pohojanmaata, koska minä en ainakaan ymmärrä.

Mutta vakavasti ottaen Nelle, minulle tuli valtava pullanhimo ja aion näpistää tuolta useammankin idean. Äidit ja mummot <3

Anonyymi kirjoitti...

Se Glorian sitruunakakku( ja ehdottomasti mantelijauhoilla) oli superhyvää!

Anonyymi kirjoitti...

Sulata suklaata marenkitaikinan joukkoon. Hippu suolaa perään. Sekoita laistakasti suklaa niin, että jää raitoja. Tulee hyvää!

Herkkusuun lautasella kirjoitti...

no kyllä ne pullat nyt tähän laskiaisen tienoille sopivatkin hyvin, kun tuhkakeskiviikkona pitäsi alkaa 40 päivän paasto pääsiäiseen...jospa vaikka laihtuis vähän...

Nelle kirjoitti...

Chef Jones: No sieltä sitä ollaan ittekki; Kurikasta kotoosin ja kropsua evähänä. :) Leipominen on juttu, jonka oppii minusta parhaiten vaan tekemällä - ja voit sinä tuosta ainakin tuon vaniljakastikevinkin ottaa korvan taakse :) Ja nythän tulee taas hyvä syy leipoa pullaa kun on laskiainenkin!

Tuplaespresso: joo, meillä kotikotona on leivottu aina "raakimman jäläkehen" koska äiti ja mummu pakastavat pullaa. Sitten sieltä onhyvä ottaa kahvipullat kun tarttee.

Kiisa: joo ja oli tässä taustalla sekin, että mummulla on synyymäpäivä tässä ihan ja kohta. Vaikkei nyt juhlia olekaan, niin aina siihen joku onnittelija saattaa eksyä. On sitten laittaa pöytä koriaksi! ;)

Nanna: mummu mulle opetti joskus mitenkä sellainen tehdään neljällä letillä, mutta oon unohtanu. Meidän mummu on kyllä ollu meidän perheen ankkastukkikone! :) Me ollaan enempi äiteen kans bostonlinjalla ;)

Jonna: joo, se on tää salaklubi:) Ankkastukki on pullapitko!

Ja joo, jotenkin mula ainakin tää kevättalvi on semmosta pullansyönnin aikaa - lapsena parasta oli kun lumessa möyrimisen jälkeen sai kuumaa kaakaota tai mehua ja pullaa. Joo, äidit ja mummut <3

Anonyymi: joo, mantelijauho olisi ollut rakenteen puolesta se, mitä olis huudettu - ihan samaa mieltä! :)

Anonyymi: joo, olen nähnyt niitä suklaamarenkeja kahviloissa ja on himottanut pidempään. Pitää laittaa kokeiluun kun herkkupäivä iskee... ;)

Herkkusuu: uskotko, etten ollut ees aatellut lasikaista ennenkun kommentoit! :) Meillä on koitettu vähän rajoittaa kans herkkuja - mutta viikonloppuisin on lupa vähän herkutellakin! Joskus pieni paasto - tai edes kohtuullisuus tekee hyvää. :)

Elina kirjoitti...

Ihan mahtava idea laittaa cocktailkirsikoita pullan sisään! Mietin just että mihin ihmeeseen tungen jouluta jääneet kirsikat. Onko vaniljakastike kaupan purkista vai teettekö senkin itse?

Nelle kirjoitti...

Elina: me ollaan tehty se vaniljakastike itse, mutta voit käyttää myös kaupan vaniljakastiketta jos tahdot. Lisää kirsikkaista makua saat, kun sekoitat kirsikan lientä vaniljakastikkeeseen. :) Hauskaa, että vinkistä on apua :)

Elina kirjoitti...

Tein kuin teinkin vaniljakastikkeen itse, vaikka mun vaniljakastikkeella on tapana jäädä löysäksi. Niin tälläkin kertaa, vaikka hain lisäsakeutta perunajauholla. Taidan jänistää aina keittelyssä. Mutta eipä tuo haitannut valmiissa tuotteessa, palojen siirtämisessä sai vaan olla vikkelä. :)

Nelle kirjoitti...

Elina: No kiva jos sait kumminkin lopullisen pullan onnistumaan :) Ystäväni joka opiskelee kotitaloutta, sanoi joskus tehneensä raparperipullia kaupan vaniljakastikkeella j hyviä nekin olivat. Niissä tosin se kastike jää selkeämmin sinne pullan väliin - kotitekoinen imeytyy enemmän. Se johtunee siitä, että ne kaupan kastikkeet on sakeutettu paremmin kuumaa kestävillä aineilla. Mutta kokeile joskus jos stressi meinaa iskeä noiden omien vaniljakastikkeiden kanssa. :) Ei se synti ole oikasta siellä missä voi :)