Rapeakuorista makrillia tomaattisalaatilla ja Hauhalan kuusenkerkkähanhea

Minulla on runsaudenpula. Liikaa on taas varastossa kuvia ja ihan liian vähän aikaa kirjoitella. Mutta; jospa kirjoitan nyt vaikka ihan lyhyesti parista hyvästä jutusta, joita on sattunut haaviin matkan varrelta.Voitte sitten soveltaa miten tykkäätte!

Kun taannoin lueskelin Nigelin opusta ajan kanssa, merkkailin sieltä talteen myös makrillireseptin josta Nigel sanoo, että jos makrillin nahkaa ei paahda ihan rapeaksi ja lisänä tarjoa makeanhapokasta tomaattisalaattia, ei makrillin kanssa kannata edes vaivautua. No, kuten pidempään blogia seuranneet tietävät, minulla ja makrillilla on jos nyt ei viha-rakkaussuhde niin ainakin jonkin sortin rakkaus-pakkomiellesuhde; eli vaivauduttu on, ennenkin. Huoh, niin maukas kala, mutta ah niin petollinen.

Mutta "Nigel ei ole pettänyt minua koskaan", mietin ohjetta lukiessani. "Eikä petä nytkään", päätin ja onneksi niin, sillä vaikka oikaisin joka mutkassa niin hyvin kävi. Nigel oli fileoinut makrillin ja paistanut sitä "under broiler" (kuin kotioloissa sujuvasti jotta grillivastuksen alla uunissa) kunnes nahka saa kaunista kullanväriä ja muuttuu ihan rapsakaksi. Vaikka olin vähän epäuskoinen että onnistuuko moinen, päätin kokeilla. Minä en nyt halunnut fileoida makrillia, kun siinä puuhassa osa lihasta jää selkärankaan eikä minulla ollut tällä kertaa jaksamusta keitellä kalalientä hukkapaloista. Hämmentävää oli, että mahasta todella tuli rapea. Ensi kerralla kyllä fileoin kalan, jotta saan molempiin kylkiin rapeaa nahkaa. Annoksestakin saa ehkä kauniimman sillä tavoin. Mutta erinoamisen helppoa ja hyvää.

Tomaattikastikkeen salaatti-inkarnaatiossa on mausteena valkosipulia, kapriksia, sitruunaa, sitruunatimjamia ja kevätsipulia.

Kun nyt kirjoittelen tätä näin jälkikäteen ja kirja on mökillä, en pysty tarkistamaan, mitä Nigel teki tomaatille, mutta minä päätin varioida sitä kampelan kanssa tarjottua tomaattikastiketta. Päätin, että käytän samaa ideaa, mutta en silppua tomaatteja vaan viipaloin ne salaattimaiseksi ja lisään kastikkeeseen vähän sitruunan kuorta.

Makrillin kuoresta saa rapean paahtamalla. Ensi kerralla vähän pidempään ja fileoituna!

Mikä erinoamisen terveellinen ja upea syyslounas siitä saatiinkaan. Lisänä voi tarjota vielä hyvää maalaisleipää, jolla kaikki ihanat mehut saa kerättyä talteen. Nigel muuten vinkkaa, että kun kalojen paistovuuan vuoraa foliolla, säästää itseltään paljon vaivaa tiskissä. Ja minä voisin lisätä, että kun valitsee vähän korkeareunaisemman vuuan, kalat eivät pääse sotkemaan niin pahasti uunia kun niistä roiskuu paahtuessa öljyä.  Niin että reunalliseen vuokaan folio, kalat tai fileet vuokaan, sisään/alapinnalle ripaus suolaa, päälle loraus oliiviöljyä ja grillivastuksen alle kuumaan uuniin. Paahda kunnes nahka on rapeaa ja sieltä täältä kullanväristä. Tarjoa sitruunankuorella, kapriksella ja yrteillä maustetun lämpimän tomaattisalaatin kanssa joka tehdään kuten taannoinen kampelan kastike.

Hanhen nahka palaa herkemmin marinoidussa fileessä, joten tarkkaile sen väriä paiston aikana.

Toinen helppo herkku oli Hauhalan hanhitilan hanhen rintafile, johon Sellon citymarketin lihamyyjä sanoi huippukokkien tehneen marinadin. Olin vähän epäluuloinen valmismarinoitua hanhenfilettä kohtaan sitä ostaessani, mutta se oli ihan turhaa. Mutta ilmeisesti tässä tosiaan oli Mr. Välimäellä sormensa pelissä, mikä saattaa vähentää ihmetyksen määrää. Oikeasti kuusenkerkkä sopii älyttömän hyvin hanhen kanssa. V kilautti Selloon vielä jälkikäteen ja kysyi, miten marinoitu hanhifile kannattaa valmistaa. Pelkäsimme nimittäin, että sokerinen marinadi palaa lihaan ja kämmellämme koko shown. Marinoitu eläin valmistetaan kuitenkin samaan tapaan kuin olemme aina ankkaakin tehneet; ensin paistetaan rasvapuolelta kovalla tulella nelisen minuuttia, kääntö ja lihapuolelta paistoa pari minuuttia, sitten uuniin 175 asteeseen reiluksi 10 minuutiksi jonka jälkeen sen annetaan vetäytyä pyyhkeen sisällä muutama minuutti. Jos hanhen rinta on kovin iso ja paksu, uunitusaikaa voinee hieman pidentää. Liha kuitenkin kannattaa jättää kunnolla punaiseksi.

Uunipunajuuret vuohenjuustolla ovat olleet tämän syksyn hitti monessa blogissa, eikä syyttä.

Lisäkkeenä tarjosimme uunipunajuuria ja vuohenjuustoa sekä salaattia kypsillä persikoilla. Jos siellä kaapissa sattuu olemaan kuusenkerkkäsiirappia salaatin kastikkeeseen voi lorauttaa sitä hieman.

Persikka sopii kuusenkerkkämarinoidun hanhen kanssa. Aina parempi, jos kastikkeessa on pehmeää happoa ja makeutta.

Meillä ei ollut, joten käytin kastikkeeseen öljyn, suolaripauksen ja sherryviinietikan lisäksi pienen tujauksen vaahterasiirappia. Oli siinä linnulla kerrankin kyllä ihan käsittämättömän hyvin onnistunut valmismarinadi. Tästä ei herkku paljon helpommaksi muutu.

Joten näillä eväillä alkavaan viikkoon. Ai niin, I muuten tykkäsi tuosta hanhesta myös - useimmiten pilkoin sen pieniksi, risoton sekaan, sillä siivu oli selvästi pienen kärsivällisyydelle liikaa. Mutta kyllä se pienikin suu hyvän maistoi. ;)