Muistattekos kun tein niitä amerikkalaisia omppumuffareita ja huokailin samettisemman rakenteen perään? No, olen jumppaillut aiheen kanssa täällä kotosalla kaikessa hiljaisuudessa ja nyt kun tämä kaurahaaste tuli, päätin käyttää oppimaani hyväksi ja tuunasin silkkisenmurtuvia kauramuffareita viimeisillä pakkaselta säästyneillä ompuilla.
Muffinssijumpan lähimmäs päässyt yrite syntyi, kun tein pohjataikinan kakkupohjan tapaan vaahdottamalla voin ja sokerin. Resepti jota muuntelin tuli Annie Bellin kirjasta Gorgeous cakes. Koska en kuitenkaan ollut 100% tyytyväinen päätin jatkaa tuunausta kauramuffarien kanssa. Nyt käytin taikinaan lisäksi perunajauhoa kuten hiekkakakuissa jotta siitä tulisi murtuvampaa ja tietysti isoja, meheviä kaurahiutaleita jotka säilyttävät rakenteensa taikinassakin ja tekevät muffareista ihanan kokkareista.
Omppuja voi laittaa vähemmänkin tai käyttää pelkkää omenasosetta jos tykkää taikinaisemmista muffinsseista. Minusta omppumuffarin pitää kuitenkin maistua ja näyttää omppumuffarille, joten hups vaan, paljon omppuja taikinaan! :)
Ja koska tämä syyskaamos vaati jotain vahvempaa piristystä, tein muffarin päälle vielä inkiväärisiirapilla ja kanelilla maustetun voikreemin ja paahdoin uunissa sokeriripauksen kanssa koristeeksi rapeita kaurahutaleita. Aika hyvää, vaikka itse sanonkin ;)
Siinä iltateellä pohdin, että jos inkiväärisiirappia ei ole, käytä ihmeessä voikreemin maustamiseen vaikka tilkka vahvaa kahvia. Mokkaisenakin olisi varmasti erinomaista.Muista kumminkin, että voikreemin teossa on tärkeää, että aineet olisivat kutakuinkin samanlämpöisiä ettei koko kreemi juoksetu. Ja jos kumminkin juoksettuu, muista parin sekunnin mikrokikka! Pursotuksen tein 16mm kierretyllalla, jolla näemmä tämmöinen pursotusamatöörikin saa aikaan ihan siedettäviä hörhelöitä:)
Tein osan muffareista "konvehtikokoisina" minimuffareina jotka V sai viedä töihin ilahduttamaan immeisiä ja osan amerikkalaisen muffarin kokoisena. Maistoin molempia versioita ja minusta isompi oli parempi koska isossa muffari pysyy kosteampana ja lohkeaa tietysti ihanammin. Enemmän on enemmän, sanoisi eräs ystävämme. :) Mutta pieneen lapsenkäteen pieni muffari soveltuu taatusti isoa paremmin eikä maku tietenkään kokoon katso. Mutta paistoaika katsoo, eli pikkumuffarille saattaa hyvin riittää 13-15 min paistoaika kun iso taas vie ainakin 25 min.
Mutta sanotaan nyt vielä että pakkohan näitä ei ole kuorruttaa. Kauniita ovat ilmankin voikreemiä. Ja jos nyt haluaa kuorruttaa, muttei voikreemillä niin kokeilkaapa näille täältä löytyvän amerikkalaisen omppumuffarin kuorrutusta johon lisäätte sekaan vähän suuria kaurahiutaleita. Varmasti hyvää niinkin eikä tarvitse pursottaa eikä paahtaa. :) Tästä lokakuusta tulikin varsinainen omppumuffinssikuukausi. :)
Mutta mutta, tässäpä kauramuffareita haastetta varten. Ja samalla on kai myönnettävä, että tässä olivatkin nämä minulle helpot kaurahaasteen mieleen nostamat reseptit. Facebookin lumoudu kaurasta - ryhmässä pääset katsomaan mitä muut ovat keksineet! Kauramaitoa olen pyöritellyt kädessäni nyt kolmisen päivää ja Miettinyt. Kaikessa terveellisyydessään se on kyllä Paljon kauraryynejä haastavampaa. Smoothien joku jo siitä ehti tehdäkin. Jaa-a - 'saapa havaata' mitä siitäkin sitten keksitään. Btw. omasta mielestäni nerokkain sovellus toistaiseksi on ollut Jytiksen vaarin paistettu kaurapuuro. Ihana, älyttömän helppo idea joka pienentää myös ruokahävikkiä! Ja ruokahävikin pienentäminenhän nyt on epäyllättävästi minusta tärkeä pointti sekin. Olisipa hienoa kun keksisi haasteeseen jotain samalla tavalla kätevää. :)
Kaura-omenamuffinssit (isohko taikinamäärä, ainakin 16 amerikkalaisen isoa muffinssia)
190g voita
190g sokeria
4 munaa
6 rkl maitoa
100g vehnäjauhoa
100g suuria kaurahiutaleita
100g perunajauhoa
2 tl leivinjauhetta
muskottia
1/2 tl kanelia
n. 5 dl omenalohkoja
n. 1 dl jouluomenasosetta tai hyvää omenasosetta
voikreemiin
100g tomusokeria
150g voita
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
2-3 rkl inkiväärisiirappia (tai vaikka huoneenlämpöistä, vahvaa kahvia)
Lisäksi koristeluun
suuria kaurahiutaleita
ripaus sokeria
Vinkki: muffinsseista tulee mehevämpiä kun saat ne nopeasti uuniin. Älä seisota muffinssitaikinaa yhtään turhaan. Katso siis että uuni on kuuma ja muffinsivuuat ovat valmiina, ennenkuin aloitat taikinan teon.
Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen. Mittaa jauhot, mausteet ja muut kuivat aineet (ei sokeria!) yhteen kulhoon ja sekoita.
Laita voi ja sokeri yleiskoneeseen erikseen ja anna vaahtoutua kunnolla. Lisää sitten kananmunat yksi kerrallaan kunnes edellinen on aina sekoittunut massaan. Lisää sitten maito. Älä panikoi, jos taikina vähän erottuu tässä kohdin - se ei haittaa.
Lisää sitten jauhot ja sekoita vain sen verran, että saat kaiken sekaisin. Ota kulho pois yleiskoneesta ja sekoita käsin joukkoon omenalohkot ja hillo. Sekoitin vaan sen verran vähän, että taikinaan jäi vielä hilloraitoja.
Mittaa jokaiseen muffarivuokaan 2/3 mitalta taikinaa ja paista uunissa muffinssin koosta riippuen 15-30 min. Isoja muffinsseja kannattaa kurkata 25 min kohdalla. Jäähdytä muffinssit ennenkuin koristelet ne voikreemillä.
Kun muffinssit jäähtyvät, paahda kaura. Levitä kourallinen kaurahiutaleita uunipellille leivonpaperin päälle tai metalliseen uunivuokaan. Ripsauta niille hyppysellinen tai pari sokeria, siten että vähän sokeria on kaikkien hiutaleden päällä. Paahda kuumassa uunissa kunnes väri on muuttunut hieman rusehtavammaksi. Irrota kaurahiutaleet lusikalla kun ne ovat vielä kuumia. Ei haittaa vaikka osa klimppiintyy kuten mysli. Anna jäähtyä.
Anna voikreemin ainesten tulla ensin huoneenlämpöön jotta voikreemi ei juoksettuisi. Sekoita vatkaimella pehmennyt voi ja tomusokeri keskenään ja lisää seokseen vanilja sekä makusiirappi. Sekoita ja maista. Lisää tarvittaessa vielä makusiirappia. Minä en ole saanut tätä voikreemiä koskaan juoksettumaan, mutta jos niin käy, kreemiä voi mikrottaa pari-kolme sekuntia ja sekoittaa sitten raivokkaasti uudelleen.
Pursota sitten isolla tyllalla ruusukkeet muffinssien päälle ja ripauta jokaiselle muffinssille paahdettua kauraa. Tarjoa kahvin, teen, maitolasillisen tai glögin kanssa.
9 kommenttia:
Onpas vaan superhyvän näköisiä!
Mites nuo ruskeat nätit paperit, onko ne valmiiksi taiteltuja, vai pitääkö ne itse askaroida? Olen joskus muistaakseni Nannan blogista niitä ihaillut, vai olikohan se Kokeissa ja Poteissa.:)
Ihan järjettömän nättejä amatööripursottajan tekemiksi ;)
Mun kans piti kysyä mitä tuo ruskea paperi on?
Annika: ja makuisia. :) Aina välillä mä tykkään tehdä tämmöisiä kreemimuffareita. Hyviä, kun kreemiin ajaa paljon makua. :)
campasimpukka ja Chez Jasu: ne ovat valmiina ostettuja jättimuffinssivuokia, mutta käytännössä se on vaan suuri neliö värjättyä muffarivuokapaperia, joka on taitettu sivuistaan kolmioille niin että se menee vuokamaiseksi tötteröksi.
Campalle ja Jasulle: Noita valmiiksi taiteltuja juurikin tuollaisia ruskeita saa ainakin Clas Ohlsonilta. Muistaakseni 2e/ paketti.
Niin ja Nellelle: NAM ja VAU!
Riikka: noista tuli kyllä herkkua. Mietin just, että pitäisköhän tehdä samalla taikinapohjalla joitain muitakin kun sain vanhemmat kylään - pyhäinpäivämenu on Ihan Auki. :)
Parhaillaan uunissa, mutta paperivuuat taisi olla maailman huonoin idea, taikina valuu pellille.. Pitää kokeilla uudelleen heti, kun omistan kunnollisen muffinssipellin.
Eeva: voi ei - kannattaa ehdottomasti laittaa paperivuoka johonkin, mikä pitää sen muffarin koossa. Tai sitten käyttää niitä alumiinivuokia. Tai edes niitä tosi vahvoja amerikkalaisten muffareiden vuokia jotka on vahvistettu. Tuo taikinamäärä on sen verran iso ja massa raskasta että semmonen normimuffarivuoka tosiaan leviää kyllä pitkin. Mutta; muffinssipelti on hyvä ostos, itse olen tykännyt niistä silikonisista joihin voi laittaa sitten paperivuuan sisään tai olla laittamatta :)
Lähetä kommentti