Juuri kun kaikki näyttää synkimmältä pelastus saapuu usein yllättävässä muodossa. Viime viikko oli aika uskomattoman hektinen, mutta kaikista vastoinkäymisistä ja takaiskuista huolimatta meille tuli lopulta hienot juhlat. Mutta palataan hieman taaksepäin ja aloitetaan tarina siitä, miten kävi meidän keittiöllemme.
Aloin jo uskoa, että Mr. Beebsin juhlissa tarjotaan vain juustokakkuja ja tiskien kanssa juostaan kellariin ees-taas, kun pelastus keittiörintamalle saapui. Aivan varoittamatta pihaamme parkkeerasi paku, josta paikalle pölähtivät Ykköskeittiöiden päällystökaarti; itse toimitusjohtaja sekä ilmeisesti tehtaan päällikkö työhaalareissaan mukanaan toiselta työmaalta varastettu pääpuuseppä. "Tämä tehdään nyt kuntoon" oli aamunavaus, jota olin odottanut matkan varrella useampaan kertaan. Eikä siinä paljoa muuta puheltu koko aamupäivän aikana - niin tiiviisti työtä tehtiin. Lopulta, päivän uutteran aherruksen jälkeen meillä oli viittä vaille valmis keittiö. Valokonsoleita, välitilakiviä ja varsinainen hana jäi puuttumaan, mutta keittiö alkoi vihdoin olla toimintakunnossa.
"Mahtava rutistus", sanoin tehtaan päällikölle, kun he pakkasivat kamojaan päivän päätteeksi ja jatkoin: "arvostan todella, että otitte tämän nyt asiaksenne. Saadaan lapsen juhlatkin pidettyä."
Kun keskiviikkoaamu valkeni, keittiö oli täyttämistä vaille valmiina. :)Kaikkea ei tosiaan saatu vieläkään lopulliseen kuosiinsa (välitilakivet puutuvat, hana on väärä ja tiskaristakin näyttää puuttuvan osia, eikä V:n erikseen tilaama liesikään ole vielä täällä), mutta tiistain jälkeen meillä oli toimintakuntoinen keittiö. Vielä kun V haki IKEAsta halvimman löytämänsä rungon vanhalle, kellarista kaivetulle liedelle ja uunille saimme asennettua uunin ja keittotason käyttökelpoisen installaatioon. Luvassa olisi siis vihdoin kotiruokaa ja viikonloppuna mahdollisesti jopa täytekakkuja pikkumiehemme juhliin:)
Koko keskiviikon me purimme muuttolaatikoita ja järjestimme tavaroita keittiöön. Torstaiaamun valjetessa kaikki näytti vaihteeksi lähes valoisalta. Olin tilannut Sivinalta remontin jälkeisen siivouksen torstai-illalle neljästä alkaen, kun remonttimiehet lähtevät. Ajatus oli, että saamme Mimmun kanssa ahkerasti puurtaen asunnon siivouskuntoon Sivinaa varten. Poistamme remonttipahveja sitä mukaa kun remppamiehet antavat luvan ja keräämme tai puramme muuttokamaa niin, että täällä pääsee siivoamaan. Sitten perjantaina "söpsötämme" siivotun asunnon siinä määrin kuin se on mahdollista ja lauantaina kokkaamme juhlaruuat. Instant party coming right up! Tai sitten ei.
Kun asiat alkavat mennä pieleen, ne valitettavan usein vaan jatkavat samaa rataa. Kun olin sopinut Sivinan kanssa siivouksesta, vastaava työnjohtaja kysyi minulta kuinka paha kaaos paikalla on; onko siellä remonttitelineitä ja rakennusjätettäkin vielä? Minä sanoin ettei tilanne ole minusta katastrofi - telineitä ja materiaaleja ei ole - tai ainakin ne saadaan siivotuksi alta pois niihin huoneisiin jotka eivät vielä valmistu juhliksi. Lupasin myös, että poistamme pahvit ennen heidän tuloaan. Kuvittelin, että kun siivottavana on paljon raivattua tilaa homma käy kuin luomisen työn usein oletetaan tapahtuneen. Tässä tapahtui selvästi jonkin sortin kommunikaatiovirhe, sillä kun Sivina sitten saapui torstaina neljältä ja me väsyneinä mutta onnellisina toivotimme heidät tervetulleeksi raivattuun kohteeseen he totesivat paikan yksinkertaisesti olevan liian pölyinen ja likainen 3 hengen siivottavaksi työhön varatussa ajassa ja lähtivät pois.
Itku ei ollut kaukana niin minulta kuin sisareltanikaan, luulen. Mutta sitten iski pohojalaanen sisu pintaan ja tuumasimme Mimmun kanssa, että ei auta nyyhkintä markkinoilla. Jos ei kotona ole muuta opittu, niin ainakin se, että työhön tarttumalla ne asiat selviävät. Pannaan sauna päälle ja kääritään hihat. Kyllä tästä selvitään kun vaan siivotaan, eikä jäädä ihmettelemään. Niinpä asensin mr. Beebsin slingiin, Mimmu otti käteensä teollisuusimurin ja minä lattianpesumopin. Miehet pyydettiin myös auttamaan imuroinnissa. Ja niin me sitten imuroimme, tomutimme, pesimme ja puunasimme koko asunnon lattiasta kattoon vielä samana iltana. Ja kun koko urakka oli suoritettu totesimme saunassa, ettei se lopulta ollut edes niin paha rasti. Itse asiassa päivällä tehty raivaus oli ollut paljon raskaampaa ja inhottavampaa työtä. Mutta olihan tuo kieltämättä vähän sellainen koko projektin antikliimaksihetki tämän muutto- ja remppakatastrofin keskellä.
Ja perjantaina oli helppoa hengittää... :)Siivoamisella oli ihan uskomattoman hyvä vaikutus yleiseen mielialaan. Seuraavana aamuna oli paljon helpompi hengittää noin kuvainnollisesti ja ihan konkreettisestikin, kun kaikki pöly oli poissa. Oli palkitsevaa kun uusi koti alkoi vähitellen näyttää ihmisasunnolta :) Minä olin niin tyytyväinen kun pääsin syysauringossa kylpevään keittiööni leipomaan kakkupohjia - ihan uunissa :)
Mutta sen, millaisia pohjia niistä sitten oikein tuli ja muita juhlafiilistelyjä taidan säästää seuraavaan juttuun - toivottavasti huomiselle sillä nyt kutsuu uni:) Sen verran kuitenkin paljastettakoon, että kaikista vastoinkäymisistä huolimatta saimme aikaan ihanan kotoisat perhejuhlat.
8 kommenttia:
Varmaankin ihana tunne,kun kaikkien kommellusten jälkeen on toimiva keittiö:) Ja hyvältä näyttää!
Olet sinä aika tarmokas ja Mimmu kans! Minä olisin jo tuossa vaiheessa tilannut jonkun juhlahuoneen ja pitopalvelun. Tai siis aikaa sitten jo. Miten sitä? Vauva rinnuksilla ja kaikki mättää! Hattu nousee ja pään kumarran polviin.
Tässä riittää varmaan muisteltavaa vielä kiikkustuoliinkin, sen verran vaiherikasta rakentamista on ollut samalla, kun vauva on mullistanut elämän myönteisellä tavalla:)
voi ei mikä jännitysnäytelmä! mahtava juttu, että juhlat saatiin pidettyä sitten kuitenkin!
Toivottavasti olet kirjoittanut tulikivenkatkuisen reklamaation Sivinaan. Törkeetä käytöstä- olisivat sitten edes siivonneet sen varatun ajan ja sitten vaikka jättäneet teille tehtäväksi loput. Mä olisin ainakin raivonnut siivojarukille siinä ja heti.
Yaelian: kiitos, kyllä!
Krisu: No kyllä mullakin matkan varrella kävi mielessä että näinköhän sitä lopulta päädytään viimeisessä hädässä etsimään ihan-mitä-vaan juhlatilaa. Ehkä se, että ei etsitty juhlatilaa ja pitopalvelua kertoo vaan meidän yleisestä sekopäisyydestä;) En ole ihan aina varma onko se hyvä asia... ;) Mutta tällä mennään!
Katriina: todella. On kyllä ollut kaikenlaista - mutta vähitellen, pala kerrallaan...
Ellu sanos muuta; tosi kivat muistot jäi. Sanoin vaan V:lle eilen aamulla, että syödään nyt paljon vitamiineja, kun tällästen stressien jälkeen monesti flunssa iskee. Ja iltapäivällä oli jo kurkku sitten kipeä. :)
terhikki: no, kyllä siinä käytiin vaihtoehdot läpi. Meitä ihmetytti Sivinan asenne, että siivoamisesta silloin torstaina ei olisi meille mitään hyötyä. He tarjoutuivat tulemaan lauantaina viideksi tunniksi . mutta hintakin olisi sitten 50% kovempi. Me jäimme miettimään tarjousta, mutta toetsimme että ajatus on käytännössä mahdoton; meidän on pakko purkaa muuttokamaa esille juhlia ajatellen jo perjantain aikana ja lauantai menee kokatessa. Me emme voi jättää siivousta niin myöhäiseksi. Ja kun ihan rehellinenolen, olin kyllä sen verran närkästynyt myös koko showsta että ihan heti ei tehnyt mieli soitella perään. Mulla on ollut jotenkin todella huonoa säkää näiden kotisiivousjuttujen kanssa. Sivinan osalta todettiin, että ehkä niillä on niin jäykkä prosessi ja tapa tehdä asiat tietyllä tavalla, että semmoinen luovempi ongelmaratkaisu ei sitten enää onnistunut. Varmaan se vastaava oli itselleenkin vihainen, kun ei ollut tullut katsomaan etukäteen - mutta se purkautui ikävästi asiakkaankin päin syyttelynä,mistä ei jäänyt kiva tunne kun oli jo valmiiksi ihan uupunut. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Saatiin siivottua itse.
Wau! Uskomatonta, olet kyllä Mimmun kanssa aika tehopakkaus. Asennetta!
Odotan täällä jo innolla seuraavaa postausta Sätkyn juhlista.
tämä viesti oli siis Baijerista :)
Lähetä kommentti