Vaikka kesä on jo pitkällä me pääsimme viikonloppuna mökille vasta toisen kerran tänä keväänä. Kaikki muuttaminen, vanhan asunnon myynti ja minun päivä päivältä pulleammaksi käyvä olemukseni on pakottanut priorisoimaan aika rankastikin asioita, myös niitä joita kovin mielellään tekisi. Mutta: viime viikonloppuna vihdoin pääsimme irtoamaan näistä kotikuvioista korjailemaan talven tuhoja saaristoon.
Vaikka meren äärellä kevät etenee hitaammin, joka paikassa rehotti villinä metsäorvokkeja, ruohosipulia ja mäkimeiramia. Kuljin ympäriinsä ja hymyilin innoissani; kesä tulee! Muutenkin luonnon keskellä oli ihanan raikasta; äänten perusteella en edes yritä arvailla kuinka monia erilaisia lintuja lähipuissa rakensi pesää, kosiskeli kumppania, puolusti reviiriään ja hautoi munia. Paljon niitä kuitenkin oli. Vähemmästäkin siinä mieli oli aika kepeänä kun aurinkokin lämmitti upeasti.
Laiturin silta saatiin valmiiksi, muttei vielä kiinnitettyä. Lisäksi talvi oli katkaissut kettinkejä, joita pitänee mennä korjaamaan laitteiden kanssa sukeltamalla... Koska paperipainoa ei tarvittu, minusta ei ollut oikeastaan mitään iloa miehille jotka hyörivät laiturinkorjausprojektissa. Niinpä keskityin sitten porukan muonitukseen hissun kissun touhuillen ja yrttejä kalliolta keräillen. Ja kun nyt asiaa tarkemmin pohdin, viikonlopun ruokiin taisi oikeastaan melkein kaikkiin livahtaa sitä ruohosipulia :)
Joka piirakkaan silputaan n. neljännes horsmamäärästä. Huuhtelu riittää esikäsittelyksi, Viime keväänä kokeilin ensimmäistä kertaa maitohorsman kokkailua ja koska se ei saanut mitään täystyrmäystä uskaltauduin keräämään sitä uudelleenkin. Tällaiseen pieneen piiraaseen se sopi minusta pizzaa paremmin ja oli sitten horsman ansiota tai ei, piiraista tuli hyviä ja ne tekivät kauppansa aamiaisella erinomaisesti.
Ruohosipulia voi napsia vielä täytteen päällekkin lisää; sitä ei voi olla liikaa :) Tähän piirakkajuttuun muuten liittyy yksi näitä en-kokeilisi-tätä-ikean-lautasella - juttuja; olin hukannut yhden pienen ramekin - vuuan ja halusin tehdä neljän hengen seurueellemme kaikille oman annospiirakan. Vuokia oli kuitenkin vain kolme ja olin jo vaipua epätoivoon miettiessäni pääni puhki, mihin ihmeen kippoon saisin tehtyä neljä pikkuista piirakkaa. Käsiini sattui Kaj Franckin vati ja vaikken tiedä vieläkään oliko se oikeasti tarkoitettu uuninkestäväksi (tuskinpa?), niin siitä huolimatta pohjan teksti Arabia sai minut tekemään piirakat siihen. Ja sanottakoon nyt, etten suosittele tätä menetelmää kanellekään, joka haluaa pitää lokerovatinsa ehjänä - mutta nettiä ei ollut käytössä ja nälkä alkoi olla kova :)
Näistä piiraista tuli nyyttimäisiä. Eikä vati sitten ainakaan pienellä uunikäytöllä hajonnut ja me saimme kuin saimmekin neljä pikkuista, maistuvaista piirakkaa aamupalalle. :)
Horsmapiirakat (4 kpl)
Pohjataikinaksi puoli annosta kaura-rahkataikinaa
täyte
8-10 pientä, n. 15 cm pitkää horsmaa
n. 125g kypsytettyä mozzarellaa raasteena
1 prk 150g smetanaa
1 muna
nippu ruohosipulia silputtuna (ehkä n. 1 dl ruohosipulisilppua)
1-2 kevätsipulin vartta silppuna
1/2 sitruunan kuori raastettuna
ripaus cayannepippuria
mustaa pippuria
suolaa
Tee pohjataikina ja laita se jääkaappiin viilenemään hetkeksi. Laita uuni kuumenemaan n. 200 asteeseen.
Huuhtele horsmat ja sekoita muut täyteaineet keskenään. Leivo sitten pohjataikinasta neljä samankokoista pyörylää ja laita ne haluamaasi uuninkestävään ramekin - vuokaan tai isoon muffinssipeltiin.
Silppua jokaisen piiraan pohjalle horsmaa sopiva kasa ja lusikoi täyte päälle. Nostele sitten pyörylän reunat peittämään piiras niin taiteellisesti kuin haluat, voitele kananmunalla ja paista uunissa n. 12-15 min tai kunnes piiras on kauniin värinen.
Voit tarjota piiraat aamupalalla n. 6 min keitetyn, vielä sisltä valuvan kananmunan ja salaatin kanssa. Koristeluun voi käyttää ruohosipulin kukkasia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti