Ulkofilettä makurasvalla - mehevää lihaa grillissä.

Ison ompun lihatiskissä oli uuden näköinen liha. Tai ei oikeastaan, kyseessä oli ulkofile, mutta pintaan oli jätetty kerros läskiä ja koko komeus oli brändätty kauppanimelle ulkofile makurasvalla. Jonkun olin jo aikaisemmin kuullut arvostelevan kriittiseen sävyyn konseptia jälleen uutena keinona markkinoida halvempaa osaa eläintä fileen hinnalla. No, eipä käy kieltäminen, kyllähän 29,90 kilohintaan myyty rasva pääsee fileen matkassa kalliimman lihan kastiin.

Mutta uteliaana ihmisenä ostin kumminkin palasen ja tuumasin että elämä on. Täytyy sitä nyt kokeilla. Sittenpähän tiedän onko makurasva niin hyvä juttu, että siitä kannattaa maksaa "vähän ekstraa".

Että rasvasta saataisiin maksimaalinen hyöty tuumasin V:lle että laitetaan liha grilliin kokonaisena; paistetaan ensin hetken kovalla tulella rasva alaspäin, jotta siihen saadaan pinta ja sen jälkeen epäsuoralla tulella rasva ylöspäin jolloin sulava rasva pitää lihan mehukkaana ja pehmeänä. Mausteeksi lihan pintaan hierottin vaan kuiva mausteseos eli rub jonka raahasin joulun aikaan Uuden seelannin tuliaisina ja löysin uudelleen osamuuttojen yhteydessä.

Lihaan tökättiin sisälämpömittari ja ulkofileen annettiin kypsyä grillissä kunnes mittari näytti 55 astetta - eli mediumiksi. Lopputulos oli kyllä hyvä, täytyy myöntää. Lihasta tuli tosi amerikkalaisen oloista; tosissaan mehukasta ja mureaa. V tuumasi että se muistuttaa vähän ribeye - pihviä, jota jenkeissä pääsee pihviravinteleissa nauttimaan.

Kokonaisena kypsennetty ulkofile leikattiin keskeltä auki ja sitten sopiviksi paloiksi. Liha oli mehevää ja pinta niin, noh - syntistä herkkua :)

Eihän ulkofile grillistä koskaan huonoa ole, mutta kyllä kerros rasvaa minusta auttoi mehukkuuden säilyttämisessä. Vähän liha ehti V:n mielestä reunoilta kuivaakin. Siihen osittain vaikutti se, että liha ei ehitynyt täysin nousta huoneenlämpöön ennen paistamista. Ja lisäksi se olisi kannattanut nypätä grillistä pois jo kun lämpö oli 50 asteessa. Noin laadukas liha kestää olla vähän punertavaa ja kun se vielä vetäytyy hetken ennen leikkaamista, sisälämpö nousee parisen astetta ja nesteet tasaantuvat.

Itsetehty yrttivoi on loistavaa tavaraa nyt kun yrttejä saa jo ulkoakin.

Uskoisin, että herkkuna tuollaisen makurasvallisen ulkofilepalan voi ostaa toistekin. Äkkiseltään tuntuu, että lopputulos oli oikeasti mehukkaampi kuin esimerkiksi vartaissa, vaikka niitä sutikoisi ahkerasti marinadilla. Ja jos sellaisesta pinnastaan rapeaksi paahtuneesta, lähes sulaneesta läskistä tykkää niin eipä se huonoa ole syödäkään:) Kaikille se ei maistu, mutta minä napsin grillaantunutta ja mausteista pintaa mukaan hyvällä halulla. Vielä kun lihan ja maissin päälle nostettiin pala ihan tuoreista yrteistä tehtyä yrttivoita niin valittamisen aihetta ei kyllä meidän pöytämme ääreltä löytynyt:)

Tässäpä siis tämän päivän vinkki; jos juhannusta on juhlimassa isompi porukka niin tämän kokemuksemme perusteella tuollainen rasvallinen ulkofile ei ole lainkaan hassumpi valinta sinne grilliin. :)