Makea mantelinen mustikkapiirakka eli paradise slice

Oli taas meidän vuoro isännöidä taloyhtiön hallituksen tapaamista ja ennen kokouksen tieltä pakenemistani päätin pyöräyttää vaan makean piirakan tarjolle kahvin kanssa. No, valita ei ilmeisesti osunut miesten mielestä ihan nappiin tai miehet olivat tiukalla dietillä, sillä V:n lisäksi vain yksi rohkea oli uskaltautunut ottamaan palan piirakkaa:) Ja kieltämättä, tämän tortun vahvin puoli ei ole ulkonäkö vuuassa! Mutta siinä vaiheessa kun minä lähdin kotoa, piiras oli vielä kuumaa eikä sitä voinut leikata annospaloiksi, jollaisina tämä leipomus olisi kyllä ollut helpommin lähestyttävä ja enemmän edukseen.

Tästä tuli kieltämättä tosi makeaa. Jos et tykkää sellaisesta tosi kosteantahmeasta ja tiiviistä toscapiirakasta tai aleksanterin leivoksista, en suosittele tätäkään. Sillä tämä on makumaailmaltaan jonkinlainen täysin syntinen toskapiirakan ja aleksanterinleivoksen risteymä. Mutta: jos olet sokerihiiri vääntelehtimässä pahanlaatuisissa vieroitusoireissa niin go for it! :) Kun me palasimme kotiin A:n kanssa uimahalliin suuntautuneelta evakkoretkeltämme palanen makeaa piirakkaa maitolasin kanssa kelpasi hyvin iltaherkuksi.

Ohje on peräisin Annie Bellin kirjasta Gorgeous Cakes. Kirjassa oli neuvottu tekemään piirakka suorakaiteen muotoiseen 23x30 cm piirasvuokaan ja leikkaamaan se jäähtyneenä n. 2 cm namipaloiksi. Tämä olisi oikeasti varmaan se paras tapa tarjota tätä piirasta, sillä se on niin makeaa, että pieni annosmainen leivospala on varmasti kivoin syödä. Mutta se suorakaiteen mallinen piirasvuoka on vielä to-do - listallani joten nappasin uskollisen (pyöreän) teemakulhon käyttöön. Toinen tekemäni modaus oli, että alkuperäisessä reseptissä taikinakerrosten väliin olisi mustikkahillon sijaan kuulunut laittaa vadelmahilloa. Sitä ei kuitenkaan ollut, joten mustikkahillolla mentiin.

Piirakka kannattaisi tehdä suorakaiteen muotoiseen vuokaan ja leikata tarjolle pieniksi annospaloiksi.

Vaikka suomen talven pikkupakkasilla ohjeen vaatimat jäähdyttelyt sujuvatkin speksiä nopeammin, piiras vaatii valmistuttuaan vähän itsehillintää. Tämä leipomus on nimittäin ehdottomasti parhaimmillaan hyvin jäähtyneenä ja ehkä jopa tarjoiltuna viileänä, jolloin pohjan sitruuna nousee esiin paremmin ja hilloinen tahmaisuus on paremmin tasapainossa.

Pintataikina meinasi erottua ja lisäsin siihen pelastustoimenpiteenä vähän jauhoa.

Valmistus ei ollut hankalaa, vaikka pintataikinan kanssa vähän ottelinkin, kun en meinannut saada voita ja sokeria vaahtoontumaan ensin millään. Ja sitten vielä mantelijauho lopahti vähän kesken. Laitoin tilalle mantelilastuja lopun määrän, mikä kyllä mahdollisesti vaikutti pinnan rakenteeseen jonkin verran. Olisi ollut parempi laittaa niitä speksin mukaisia mantelijauhoja, sillä seos alkoi vähän erottua käännellessä ja korjasin tilannetta lisäämällä taikinaan n. 2 rkl vehnäjauhoa joka kyllä auttoi asiaa ja sain piirakan lopulta uuniin.

Pojille tarjottu piiras oli ollut vielä vähän haaleaa n. 40 min ulkona jäähdyttelyn jälkeenkin. V tuumasi myöhemmin, että piiras oli kieltämättä tekeytynyt kunnolla jäähtyessään paremmaksi. Mutta V:n makuun se oli edelleen vähän turhan makeaa.

Hillon määrällä ja laadulla voi myös säätää piirakan makeutta.

Eli: tee piiras valmiiksi hyvissä ajoin ennen H-hetkeä, jotta se ehtii jäähtyä kunnolla ja varaudu iloiseen sokerihumalaan :) Parhaimmillaan piiras oli minusta ihan kylmänä, jääkylmän maitolasillisen kanssa.

Mantelinen mustikkapiirakka (alunperin: paradise slice)

Pohjataikina:
175g voita
75g hienoa sokeria (ruskeaa)
150g vehnäjauhoa
100g jauhettua mantelia
1 sitruunan tai appelsiinin kuori raastettuna

Täytteeksi
120g mustikka tai vadelmahilloa

taikina piiraan pinnalle
110g voita
150g hienoa sokeria (ruskeaa)
4 munaa
150g kookoslastuja (isompia kuin hiutaleet)
75g mantelijauhoa
1 tl leivinjauhetta
110g sultanoita (keltaisia rusinoita)

koristeluun
tomusokeria

Laita kaikki pohjataikinan aineet kulhoon ja anna sekoittua kokonaan taikinapalloksi.



Painele taikina voideltuun keraamiseen vuokaan tai tefloniseen, mielellään suorakaiteen muotoiseen 23x30 cm piirasvuokaan. Voit käyttää apuna elmukelmun palaa, jotta saat taikinan paineltua tasaiseksi pohjalle. Jäähdytä elmulla peitettyä pohjaa jääkaapissa n. 1 tunnin verran.

Laita uuni 140 asteeseen kiertiolmalle. Poista elmukelmu, painele haarukalla pohjaan muutamia reikiä ja paista n. 30 min tai kunnes pohja juuri ja juuri alkaa saada väriä. Alkuperäinen ohje neuvoo tässä kohdin taas jäähdyttämään pohjan ennen hillon levittämistä, mutta koska minula oli kiire, skippasin jäähdyttelyn ja levitin hilloa varovasti lusikalla pohjan päälle. En mitannut, katsoin vaan että sitä tuli "sopivan ohut kerros" sinne ja tänne. :) Todennäköisesti ohuemman kerroksen tekeminen on helpompaa kun pohjan malttaa jäähdyttää ensin.

Nosta uunin lämpöä 170 asteeseen pitäen se edelleen kiertoilmalla. Kun piirakka jäähtyy ja uuni lämpenee lisää, voit tehdä pintataikinan.

Laita sokeri ja voi vatkauskulhoon ja vatkaa ne vaahdoksi. Sitten lisää munat yksi kerrallaan. Ota sitten lasta käteen ja sekoita varovasti lastalla käännellen mukaan loput aineet; rusinat, mantelijauho, leivinjauhe ja kookoslastut. Jos tuntuu, että seos alkaa erottua siihen voi laittaa pelastukseksi sekaan 1-2 rkl vehnäjauhoa.

Levitä sitten se hillo jäähtyneen piiraspohjan päälle ja peitä hillo pintataikinalla. Laita piiras uuniin paistumaan vielä 25-30 min, kunnes pintataikina on kypsää ja kauniin väristä.

Irrota sitten varovasti piiraan reunat vuuasta ja jätä piirakka jäähtymään oikein perusteellisesti.

Ennen tarjoilua tomuta pinta vielä tomusokerilla ja leikkaa piiras mielellään suorakaiteen muotoisiin, n. 2 cm leveisiin "patukoihin". Tarjoa teen, kahvin tai maitolasillisen kanssa.